Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kamalaa, olen opettaja (pitkäaikainen sijainen) ja nyt joudun
12.10.2009 |
hyvästelemään "vauvani" eli ihanat oppilaani, joita olen opettanut viime lukuvuoden ja nyt tämän syksyn. Vakiope palaa töihin syysloman jälkeen.
Oppilaani ovat 1-6. luokkalaisia eli pienimmät ihan pieniä. Minun tulee niin ikävä niitä riiviöitä! ja kyllä minun tulee ikävä niiden 6. luokkalaisten esiteiniasennettakin.
Veiväthän ne tyypit hermot, mutta veivät ne sydämenkin. Tänään minulla oli viimeinen tunti erään 1. luokkalaisten ryhmän kanssa, ja oppilaat - etenkin tytöt - olivat kovasti kiinni tunnin jälkeen ja halailivat (vaikka en ole opettanut heitä vasta kuin 9 viikkoa). Tippahan siinä tuli linssiin.
Miten te muut opettajat kestätte, kun joudutte luopumaan tietystä vuosiluokasta, ettekä välttämättä enää koskaan näe lapsia, joiden kanssa olette toimineet päivittäin usean lukuvuoden ajan? - Esim. te alaluokkien luokanopettajat? Minä ainakin olen kiintynyt kaikkiin ryhmiini kovin...Melkein vihastuttaa luovuttaa heitä vakiopelle takaisin!
*nyyh*
Kommentit (4)
Ei heitä unohda. Mutta onneksi aika hoitaa hommansa ja uusi porukka tulee taas pian.
Onneksi homma toimii molempiin suuntiin; ne ihanat oppilaat myös muistavat ja tulevat tervehtimään ja juttelemaan kaupungilla nähdessään. :)
Sehän meidän tehtävä on, tukea ja kannustaa, jotta pärjäävät ilman meitä. Lapsia lainassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon kylläkin, että pieniä oppilaita tulee enemmän ikävä kuin minun yläkoululaisiani, jotka eivät ole enää niin läheisessä kontaktissa opettajan kanssa, ihan jo tuntimäärienkin vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
ja varmaan aika "uusi". Eivätköhän nuo aikanaan unohdu, mutta uskon kyllä, että ottaa koville. Mua harmittaa jättää joitakin lukioryhmiäkin jakson jälkeen... =)