Kertokaa: miksi "ystäväni" yrittävät hyötyä minusta?

Tiedätkös, että kaljan tarjoaminen ei ole millään tavalla rasittavaa? Käy vain vähän kukkarolle, mutta muuten teillä on yhdessä ihan kivaa.

Mutta lasten hoito, vanhusten hoito ja sen semmoinen on vastuullista ja rankkaa työtä. Ja varsinkin vieraan lapsen hoitaminen, sillä vastaahan vierasperheen äiti lapsen hyvinvoinnista ja vaaratilanteiden välttämisestä tämän vanhemmille.

Missäs rivien välissä tulee muuten esille, miten te ilman vastavuoroja autatte läheisiänne? Kerrohan.

Ap:han ON auttanut, näin minä tulkitsen hänen tekstinsä. Mutta on turhauttavaa, jos itse ei sitten saa sitä vastavuoroista apua - minä kutsuisin näitä "ystäviä" kyllä myös hyväksikäyttäjiksi ja häikäilettömiksi

Pyydän anteeksi jos olen loukannut teidän keskustelua jotenkin. Minulla on putkiaivot ja erikäsitys ystävyydestä. Minulla on monia kavereita joille on aina tarjottu kaljat mutta he eivät ole tarjonneet takaisin. Ei minua haittaa sillä he ovat ystäviä ja rakastan heitä.

Eli voisitko sinä vinkata minulle, mikä toiminnassani voisi olla sellaista, että se saa ystäväni aina pyytämään minulta jotain, ilman että itse saan mitään?

tuo tekstisi sopii kuin nakki naamallesi.

Menehän muualle yrmimään.

jossa syyllistetään ap:ta en voi olla miettimättä, onko vastaajana jälleen vauhdissa sama törkeistä kommenteistaan tunnettu nainen/pariskunta, jonka tekstiä on joutunut tässä pitkään aina kuin ryppäinä (ja sitten tauot) lukemaan ja ihmettelemään. Minulla on muuten tuttavapariskunta, jotka ovat omasta toiveestaan lapsettomia. Heidän suurinta huviaan on surffata netissä ja kommentoida milloin mitäkin erinomaisen ivallisesti - olisivatko nämä eksyneet näillä retkillään tännekin? Voimia ap

Pitkiä taukoja pitävät ja mitä sinä teet näinä taukoina? Mitä teet taukojen välillä? Stalkkaat tuttavapariskuntaa? :D hanki elämä :)

Olen luontaisesti sellainen, että autan, jos nään, että toinen on pulassa. Tarjoan apuani, enkä sillä hetkellä ajattele, että se on sitten sun vuoro seuraavalla kerralla.



Senkin olen kuullut, että olen hyvä kuuntelija. Ja sen voin ihan itse kertoa, että minuun voi luottaa, en paljasta toisen salaisuuksia.



Ehkä minä vain olen pikkusen tyhmä, koska olen saanut tämmöisiä ystäviä...

Minulla on muuten tuttavapariskunta, jotka ovat omasta toiveestaan lapsettomia. Heidän suurinta huviaan on surffata netissä ja kommentoida milloin mitäkin erinomaisen ivallisesti - olisivatko nämä eksyneet näillä retkillään tännekin?

meillä on kyllä lapsi.

Menehän muualle yrmimään.

Yrmiä. Voisitko määritellä lyhyesti verbin yrmiä. Yrmitäänkö teillä useinkin vai ainoastaan lottoarvonnan jälkeen lauantaisin?

vaan haluat olla toisille ystävällinen ja kiltti ja odotat, että toiset käyttäytyvät sinua kohtaan samalla tavalla.



Sinä taidat olla hyvin empaattinen ihminen. Ja empaattisia ihmisiä nyt vain käyttävät niin monet kovemmat ihmiset hyväksi. Huomaathan tästäkin ketjustasi, kuinka sinua yritetään palauttaa sinne "uhrautujaruotuun".



En muuten usko, että pidät itseäsi kilttinä, sillä varmaankin sisälläsi on tavaton pettymys ja raivo, kun huomaat, että sinun tunteesi ovat sitten joidenkin (useiden?) mielestä toisarvoiset.



Sinun täytyy vain oppia kertomaan, mitä SINÄ haluat ja mihin SINÄ olet valmis. Näin niin ystävyyssuhteissa kuin myös perhe-/sukupiirissä.

Sillä jos et pidä huolta omista tarpeistasi, et kohta jaksa huolehtia myöskään toisten, todellisten ystäviesi tarpeista.



Voi olla, että muuttumalla terveellä lailla itsekkääksi menetät joitakin ihmissuhteita, mutta todelliset ystävät ehkä odottavat sinua kulman takana ja sinäkin kykenet rakastamaan heitä aivan erilailla kuin nyt näitä, sinun väsymyksesi, mutta sille välinpitämättömänä pysyviä ihmisiä.

En pidä itseäni mitenkään kilttinä ihmisenä edes. Mutta sitähän minä olen. Minulla on ns. kova kuori ja sen alla on ihan pehmo ihminen...



Huomenna olen menossa psykologille, jospa sieltä saisi vastauksia omalle pahalle ololleni. Vaikka eipä se ihme ole, kun on näitä ajatuksiaan laittanut "paperille".

missä mietit, että mitä teet väärin.

Eli voisitko sinä vinkata minulle, mikä toiminnassani voisi olla sellaista, että se saa ystäväni aina pyytämään minulta jotain, ilman että itse saan mitään?

Mutta en tuolta saanut oikein vihjeitä, että missä saattaisi mennä vikaan. Mutta tuo viimeinen viestisi antaa minullekin sellaisen kuvan (kuten joku jo sanoi), että sulta saattaa puuttua sellaista tervettä itsekkyyttä, jonka avulla ne rajat asetetaan sellaiseen paikkaan, että muut voivat hyvin, mutta myös itselle jää hyvä mieli. Nyt tosiaan ajattelet enemmän muiden hyvinvointia kuin omaa hyvinvointiasi.

Aiheesta on kyllä joitakin kirjojakin. Mutta ikävä kyllä en nyt muista sellaisen nimeä. Mutta tarkoita siis näitä naiseudesta kirjoitettuja kirjoja, olikohan yhden nimi jotain siihen suuntaan kuin kilteistä tytöistä kasvaa onnettomia naisia. Vai kasvoiko niistä ahdistuneita naisia vai vain kilttejä naisia vai mitähän niistä tuli. Mutta siis tästä kiltin tytön syndroomasta on joku melko tuore kirja. Koita löytää naisten itsetunnosta ja sellaisesta luettavaa.

Se on ihan totta, että olen ollut tosi joustava, yrittänyt hakea ratkaisuja, jotka olisivat muille mieleen. Ja siten stressannut itseäni ihan tarpeettomasti...ja itse asiassa myös usein vihainen, koska joudun aina joustamaan, asiat eivät juuri koskaan mene siten, mikä olisi minulle hyväksi.



Mutta tällä viikolla sanoin jo ei, koska ehdotettu aikataulu olisi onnistunut, mutta olisin stressaantunut siitä aivan liikaa...

kun kerroit meneväsi huomenna psykologin pakeille.

Sillä ei tule olemaan helppoa ihan yksin pyrkiä pois itsensä unohtavasta mallista.



Mutta voin vakuuttaa, että se onnistuu.



Ja sen jälkeen moni asia tässä maailmassa maistuu ihan eri tavalla hyvältä tai siis tuntuu paremmalta.



Eikä sitä empatiataitoa ja pehmeyttä täydy jättää taakseen. Kyllä sillekin riittaa käyttöä jatkossakin.



Vaikka varmaankin välillä sinua tulee suututtamaan terapeutin sanat, niin pistä ne kuitenkin mieleesi ja mietiskele niitä.

Otin muutaman iltaisen kaljan ja kyynelhän minunkin silmiltä vierähti. Opin myös paljon tästä ketjusta.

Kiitoksia kaikille. Ja onnea jatkoon sen rohkeuden löytymiseen.



Uskon ap että uskallat kieltäytyä tulevaisuudessa näiltä ystäviltäsi.

vahan liikaakin, koska tuntee itsensa 'hyvaksikaytetyksi' hyvyytensa vuoksi. ystavat on tajunneet etta sina et osaa sanoa ei. eli opettele sanomaan ei. ei tarvitse selitella mitaan, sanot vaan, etta tana viikonloppuna ei kay. tai sitten pistat ehdon, etta jos sinun lapsi tulee tanne tana viikonloppuna ni minun tulee teille ens viikonloppuna. jos se ei toiselle osapuolelle kay on siina hyva syy kieltaytya kun he ovat jo sinulle velkaa yhden lastenhoidon. tsemppia!

nyt ei käy. On mun vapaailta kun omat lapset on isällään. EI, en voi ottaa lastasi yökylään nyt. Ja sillä selvä.



Ja tuo murheista vuodattaminen. Menet ja kerrot vaan. Anna mennä, kyllä se toinen kuuntelee...pakkohan sen on :) Ihan kuten sinunkin...

Tämä ketjuhan on avannut silmiäni enemmän kun ikinä olisin uskonut :). Olen tosiaan nykyään ihan perusvihainen ja se johtuu ihan vaan siitä, että omat tarpeeni tulevat vain harvoin täytetyksi :). Jee, mahtavaa. Jälleen kerran olen saanut vastauksen paljon parjatuilta vauva-sivuilta :D ap

Olen aika huono avautumaan, on sellainen tunne, että ei toinen halua kuulla mun murheita :). Onneksi huomenna pääsen sinne psykologille purkamaan kiukkuani. Tästä tulee varmaan pitkä tie, mutta olen sairaan onnellinen siitä, että vihdoin edes oivalsin mikä vialla.

Olen joutunut käymään osaltani samankaltaisia tuntemuksia läpi ja tuo "peruskiukku" -sanontasi pani palan kurkkuun, sillä muistan hyvin, minkälainen lamaannuttava tunne oli.



Toivottavasti saat tänään siellä psykologilla avautumaan sen kerän, jonka on ihan hyvä antaa lähteä nyt avautumaan.



En tiedä, onko hyvä idea vai ei, mutta jos haluat jutella enemmän, niin kirjoita puulusikallinen@gmail.com.



28:n ja 33:n kirjoittaja