Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa ihmisen kanssa, jonka kanssa pakko olla tekemisissä?
08.10.2009 |
Ystävät voi valita ja omat sukulaisensa on oppinut sietämään pienestä pitäen, kun on saanut sopivassa määrin siedätyshoitoa. Mutta miten tulla toimeen anoppinsa kanssa?
Nain aikoinaan mieheni, en anoppia, joka tuli siihen kaupan päälle. Nyt olen kaksikymmentä vuotta koittanut jaksaa ja ymmärtää ja pitää enimmät mölyt mahassa. Tänä syksynä asia on jostain syystä alkanut vaivaamaan entistä enemmän. Anoppini on ihan ok, mutta emme tule toimeen minun mielestäni ollenkaan hyvin. Ajattelemme kaikista asioista ihan eri lailla. On vaikea jaksaa kommunikoida, kun kumpikaan ei ymmärrä toista. Olemme taustoiltamme, koulutuksiltamme ja elämänkokemuksiltamme niin erilaiset, että olemme kuin yö ja päivä. Koska anoppi rakastaa lapsiani, minun tulee jaksaa häntä, mutta se on äärimmäisen raskasta.
Välillä pelkään, että alan estää häntä tapaamasta lapsia, koska en jaksa häntä itseään edes sen hetken, kun vien jonkun lapsista heille tai hän hakee meiltä. Pelkään myös, että lapset huomaavat jossain vaiheessa negatiiviset tunteeni. Tekisi mieleni jopa sanoa kaikki mitä ajattelen anopistani hänelle rauhallisesti, mutta suoraan. Onko kukaan muuten kokeillut? Siis ilman mitään riitoja kertonut vain, kuinka vaikeaa on yrittää elää tällaisen ihmisen kanssa. Ole miettinyt, että auttaisiko se minua jaksamaan, koska silloin ainakin tietäisin anopin tietävän minun oikean mielipiteeni hänestä. Ei tarvitsisi esittää enää mitään.
Kommentit (3)
Vaikka olette eri mieltä asioista, kunnioittakaa toisianne.
Vaikka tuntuu että toinen ei ymmärrä, kunnioittakaa toisianne.
Vaikka elämänkatsomuksenne olisivat erilaiset, kunnoittakaa toisianne.
Ja vaikka joskus tulisi yhteenottojakin, muistakaa kunnoittaa toisianne.
Kunnioituksen täytyy myös olla vastavuoroista ja molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman äitini kanssa olen ajautunut niin pahalle törmäyskurssille, että edes lapsen lapsiaan ei nyt kykene tapaamaan.
Suhteemme on aina aiemmin (ennen tätä vuotta) ollut hyvin tai melko läheinen. Olemme tukeneet toinen toisiamme vaikeissa elämän tilanteissa ja koettaneet ymmärtää sellaisiakin ratkaisuja toisiltamme, joita emme ehkä olisi toiselta kuvitelleet.
Kuitenkin vuosien mittaan useammalta taholta on ystäväni ja tuttavani tulkinneet tiiviin suhteemme äitini kanssa eräänlaiseksi vallankäytöksi ja kontrolloinniksi äitini puolelta minua kohtaan.
Vuosia sitten olin asiasta näiden "varotelleiden" ihmisten kanssa eri linjoilla mutta fyysisen etäisyyden ja oman aikuistumiseni myötä olen itsekin havahtunut joissakin suhteemme asioissa äitini hallitsevuuteen ja tilanteiden hallinnan tarpeeseen.
Tämän asian havaittuani, olen pyrkinyt tietoisesti irrottautumaan niistä rakentamistamme toimintamalleista, jotka juontavat ehkä jopa sukupolvien takaa ja ainakin omasta lapsuudestani. Olen omissa ihmissuhteissani ja perhe-elämässäni koettanut etsiä toisenlaisia toimintatapoja, jotka eivät rasittaisi minua ja läheisiäni siinä määrin, kuin lapsuuteni toimintatavat.
Tässä on näkökulmastani juuri se syy miksi olemme ajautuneet äitini kanssa törmäyskurssille. Hänellä ei ole halua eikä kykyä irrottautua roolistaan, eihän hän ehkä edes näe sitä, eikä siksi koe tarpeelliseksi muuttaa omaa toimintaansa suhteessa minuun ja sisaruksiini.
Olen koettanut kaikista meidän aikuisten välisistä ristiriidoista huolimatta ylläpitää lasten lasten suhdetta äitiini, sillä tiedän kuinka tärkeänä äitini pitää sukupolvien välistä ketjua ja lapsen lapsiaan.
Omalle äidilleni ei auta sanoa asioita suoraan sellaisina kuin ne kokee, sillä itse koen hänet minuudestaan niin herkäksi, ettei hän kykene tai halua ottaa vastaan kokemuksiani. Toisaalta hänellä on tapana takertua pikkuasioihin, lauseiden nyansseihin ja etsiä lisämerkityksiä, joten siksikin puhuminen hänelle siitä, miten koen ihmissuhteemme tuntuu riskialttiilta.
Itselläni ei ole ratkaisua oamn tilanteeni suhteen mutta halusin vain tsempata sinua, että et ole ainoa...
En tosin anoppini kanssa mutta muuten. Se vie kaiken voiman niistä päivistä jolloin tapaa ihmisen jossa on negatiivista energiaa. Hirveän vaikeaa jaksaa tavata ja pitää yhteyttä kun itse kokee että tapaamiset vaan imee kaikki voimat.