Mitä ajattelet tällaisesta työkaverista?
Ei osallistu työkavereiden kanssa kahville kuin todella harvoin. Istuu vain hiljaa omassa huoneessa ja tekee töitä kun muut nauravar toistensa jutuille kahvihuoneessa. Muuten on kyllä tosi kiva ja ystävällinen työkavereita kohtaan, mutta outoa on se ettei tule kahville koskaan.
Kommentit (53)
Se joka haluaa ja ehtii töiltään niin osallistuu.
Kenenkään ei ole pakko ja kukaan ei jää työporukasta ulkopuolelle jos ei osallistu. Kukaan ei edes pohdi, että miksi ei osallistu.
Minusta se on ihan vapaa valinta. Itse useimmiten osallistun ja joskus jään koneelle surffailemaan.
Minulla lähin työkaveri ei koskaan osallistu, mutta en ole sitä loukkaavaksi käytökseksi kokenut. Jos kahvihuoneessa kerrotaan jotain oleellista (harvoin), niin kerron työkaverille sen kun itse palaan työpöytäni ääreen.
Itse taas nautin siitä leppoisast vitsin heitosta. Ketään ei pistetä halvalla, eikä kukaan ole yksin koko ajan äänessä.
Tämä taitaa olla ihan kiva ja yksilöitä kunnioittava työympäristö. Nyt osaan olla siitä kiitollinen.
opiskelin, minulla oli pienet lapset, olin yksinhuoltaja, tein niin päivätyötä kuin vielä kotoa käsin töitä.
Olin väsynyt. Ja minua ujostutti.
Eikä minulla ollut niin paljon (?) rahaa kuin työtovereillani. Jotka matkustelivat. Jotka kävivät lounaalla. Jotka ostivat kahvikärryistä pullia, kakkuja ja kahvia. Jotka kävivät ex tempore siellä sun täällä.
Minua no lotti. Sillä minä säästin lounarit lapsille, jotta nämä pääsisivät viikonloppuna kanssani ravintolaan.
Minua nolotti. Sillä minä yritin tehdä työtä ilman taukoja, jotta pääsisin nopeammin kotiin.
Pikkuhiljaa työkaverit alkoivat karttaa seuraani - miksipä eivät? Enhän lähtenyt mukaan, enhän osallistunut yhteisiin "perjantaiarpajaisiin", joissa aina joku meistä voitti sen viinapullon. Minulla vain ei ollut siihen varaa.
Sillä mieheni ja lasten isä oli ottanut ja tehnyt katoamistempun. Ja minä jäin yksin.
Ja häpesin sitäkin. Sillä kai minussa oli jokin vika, kun näin oli käynyt.
Mutta silti: kaipasin työkavereitani ja heidän ihan tavallista seuraansa, jossa olisi vain juteltu työn lomassa.
Ymmärtääkö kukaan?
suulas moottoriturpamoukka ja ovat muka niin sosiaalisia... Sosiaalisuus on mielestäni aika väärä termi heidän kohdallaan.
Sosiaalisuudeksi ja fiksuudeksi minä ainakin käsitän mm. sen että annetaan kaikkien kukkien kukkia rauhassa! Siis mitä nämä tällaiset tyypit haluavat, ettäkö kaikkien tulisi olla kuin he ovat!? Olispa kiva maailma, ei... Vain moukka ja ilkeä säheltäjä mollaa toisia niinkuin tässäkin ketjussa taas tapahtui.
pyytänyt tuota työkaverianne mukaan kahville?
Tai sitten hän ei halua juoda kahvia?
mut on ollu työpaikkoja joissa en ole käynyt kahvilla, koska
-juttelevat vain TV-sarjoista, ja mulla ei ole telkkaria joten ei paljon keskusteltavaakaan
-juttelevat ravintolakäynneistään, konserteita, elokuvista, muodista, meikeistä ym. ja mulla ei mitään sanottavaa
-kertovat niin hävyttömiä vitsejä et mua ei vois vähempää kiinnostaa niitten seura
Niin ja mä olen juntti tuppisuu joka asuu ulkomailla. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Jos suomalainen on juntti, niin muilla kansallisuuksilla on muita ominaisuuksia joista ei kannata niin ylpeä aina olla.
"Entäs kun työhaastattelussa kehuu itseään sosiaaliseksi reippaaksi työntekijäksi ja sitten jättäytyykin pois kahvitauoilta?
Tulee mieleen että mitä muuta työhönhakija valehteli haastattelussa. Herää kysymyksiä jos tiedätte mitä tarkoitan."
Tää koko keskustelu on ihme provoamista ja sen ihastelua, kuinka saisi muita keskusteluun houkuteltua ja ajatkettua tätäkin löpinää kuten kahvitaukojen turhat jaaritukset...Sama kirjoittaja kun vaateblogie kritisoija, nauttii negatiivisestä jaarittelusta.
Kahvinjuojat eivät ole sosiaalisia, vaan laiskoja, jotka notkuvat kahvin äärellä yleensä muista juoruten. Se, että poisjäävää yritetään leimata oudoksi on vain tapa tehdä omasta joutilaisuudesta hyväksyttävämpää, yrittäen houkutella muutkin siihen.
Kahvilla istuminen vähentää tehokkuutta ja työaikaa, varsinkin kun sitten juostaan pissalla muita normaalia enemmän.
alaistani, joka ei kävisi kahvilla. Meillä on töissä aivan valtavan hektinen tilanne, ja alaiseni valittavat töiden määrää, mutta täysimittaisista (ja pidemmistäkin) kahvi- ja lounastauoista pidetään kynsin ja hampain kiinni. Samoin pidetään kiinni siitä, että töistä lähdetään neljältä, mistä ei voida ikinä joustaa, vaikka työnantajan puolelta odotetaan kyllä joustoa, kun mammat käyttävät kullanmurujaan neuvoloissa ja hammaslääkäreissä.
Varmaan työpaikan hengelle olis parasta, että kaikenlaisia tyyppejä kunnioitetaan ja puhutaan heidän hyvistä puolistaan, niin niihin voivat toisetkin tarttua ja säilyy sopu ja mukava ilmapiiri.
Koska töissä ollaan tekemässä työt. Ei siellä muuta valmista tarvitse syntyä.
voin sanoa, että epäsosiaalisuudelle ei voi mitään. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Ällö työpaikka kiusaaja. Viestisi on kuvottava ja kertoo mmyös sinusta, että olet myös itse kuvottava.
että en jaksa sitä päivittäistä negatiivisuuden mustaa pilveä.
Pöytäseura valittaa aivan kaikesta, se ei ole small talkia nähnytkään.Vaihtoehtoisesti voidaan arvostella, tai vitsailla, mutta milloinkaan se ei ole viatonta kevyttä sanailua.
Olen sosiaalinen, pidän jutustelusta ja mielestäni olen hyvä siinä ja tulen mielestäni hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mutta tuossa mulla menee raja.