Lue keskustelun säännöt.
Mua on ruvennut ottamaan päähän se,että mä en saa olla mistään huonolla mielellä.
07.10.2009 |
Ystävälläni on ollut kovat vuodet takana. Kaikki on kuitenkin tapahtunut siksi, että on tehnyt tietynlaisia valintoja. Moni häntä kehoitti tekemään tosin, hakeutumaan toisenlaiseen seuaan jne. Mutta itse kerjäsi verta nenästään.
Olen häntä ymmärtänyt ja kuunnellut. Melkin joka päivä.
Nyt mua alkoi todenteolla jurppimaan, kun valittelin huonovointisuuttani raskausmyrkytyksestä johtuen ja tähän tämä "ystäväni" naurahti ja sanoi, että eipä sulla ole paljoa varaa siellä ihanassa ympäristössä marista.
Voi juma sanon minä. En ole paljoa marissut, vaikka kaikenlaista on tähän vuoteen mahtunut. Mm syntymättömän lapsen menetys, itse meinasin kuolla ja nyt tämä raskausmyrkytys.
Mulla ei ole oikeutta olla huonovointinen edes? Itse olen omat valintani myös tehnyt. Jättänyt tietyt asiat tekemättä ja valinnut seurani oikein. Pitääkö minun tästä syystä tuntea pahaa oloa? Hänelläkin olisi ollut/on edelleen mahdollisuus tähän valintaan.
Kommentit (2)
olen aina jaksanut kuunnella ja auttaa. Niellä oman pahoinvointini ja suruni.
Eilen tuli kuitenkin sellainen olo, että eihän tämä näin voi mennä. En ole turhista valittanut.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka jakuvasti kuittailee meidän kolmannelle ystävälle, kuinka tällä 3:lla on asiat niin hyvin kun hänellä on sentään aviomies tukena!
Tämä kuittailija on itse yh, kuten minäkin, joten mulle ei kuittaile kuitenkaan, koska olen yhtä "säälittävä" kuin hänkin.
Ei tollanen ole oikea ystävä, jos on noin katkera. Vaikuttaa myös että hänellä on varmasti sisällään tosi paha olla.