Miltä tuntui kun ensimmäinen lapsenlapsesi syntyi?

Ihan hyvältähän se tuntui. t äiti 28v

Nyt jo kolme lapsenlasta.

6-vuotias. Kauaa ei ollut kulunut siitä ajasta kun iltis syntyi, ainakin tuntui siltä, aika menee niin lujaa.



Olihan se ihanaa saada oman lapsen lasta katsella ja hoitaakin, auttaa nuoria. Nuoret asuivat lähellä ja tulivat vauvan kanssa mummolaan.



Joskus ennen lapsenlapsen syntymää mietin sitä, kun ikää alkaa tulla..mutta sitten tajusin antaa periksi, että jos ei vanhene, ei olisi lastenlapsiakaan. Jotain hyvää siis vielä vanhempanakin.



Olen mielelläni hoitanut ja auttanut tähän mennessä syntyneitä kaikkia kuutta lastenlastani.



Muutama lapseni ei ole vielä perheellinen, joten siinä vaiheessa kun alkavat perustaa perhettä saa toivon mukaan mummi lisää pieniä ihasteltavaksi, mutta, minulle kaikki lapset ovat yhtä rakkaita, ensimmäinen lapsenlapsi ei ole yhtään rakkaampi kuin muutkaan, kaikissa on niin paljon ihania asioita, ihana seurata ja viettää paljon aikaa yhdessa. -odottakaa vaan kun teille kerrotaan sitten joskus tulevasta isovanhemmuudesta.

Olen täällä palstalla ollut jo vuosia, kiinnostaa kaikki lapsiin ja perheisiin kuuluvat asiat ja paljon muutakin on täällä. Oma työni on varhaiskasvatuksen parissa, joten on mielenkiintoista olla "ajan tasalla" niin työn merkeissä kuin omien lastenlasten.

Pääni sekosi täysin. En nähnyt enkä kuullut enää mitään muuta kuin vauvan, johon suhtauduin kirjaimellisesti kuin omaan lapseeni. Ts. minä tiesin mikä tälle lapselle on parasta, enkä jättänyt yhtään tilaisuutta väliin, jolloin sain kertoa mielipiteeni kaikille työkavereista kaukaisiin sukulaisiin unohtamatta lapsen(i) maailmaansaattaneita henkilöitä. Nyt vilpittömästi ihmettelen miksi enää saan tavata vauvaa vain kerran viikossa.