Lue keskustelun säännöt.
Mikä kiire vanhemmilla on kiirehtiä lapsiaan aikuisemmiksi kuin ovat?
06.10.2009 |
Olen seurannut keskustelua esim siitä että voiko 8-vuotiaat päästää keskenään leffaan, voiko ekaluokkalainen olla iltapäivät yksin kotona koulun jälkeen, voiko kolmivuotias olla kouluikäisen siskon kanssa ulkona, pitääkö ekaluokkalaisen huolehtia itse pukeutumisestaan ja läksyistään, pitääkö vauvan osata nukahtaa yksikseen. Kaikissa näissä kiistoissa yhdistävänä tekijänä tuntuu olevan se että äidit leimaavat "vauvoiksi" ne lapset joita äidit hoitavat kotona myöhempään. On coolia jos lapsi yksin pystyy tekemään kaiken. Äitikin tietysti pääsee niin paljon helpommalla kun jättää valvontavastuun hoitamatta. Olen sitä mieltä että lapsi kyllä itse aikanaan huolehtii irtautumisestaan vanhemmista. Siihen asti lasta ei voi rakastaa liikaa ja hänen kanssaan ei voi viettää liikaa aikaa. Aikuisen läsnäolo ei ole haitaksi lapselle, päinvastoin.
Kommentit (34)
nro 19 taas puhuu ihan eri asioista ja on eksynyt ihan väärään pinoon.
kyse on yleisestä ja oikeasta, tutkimuksin todetusta tiedosta: lasta ei tule itsenäistää pakolla eikä liian aikaisin.
ei tässä nyt puhuta ruoan lusikoimisesta tai potatuksesta tai itse pukemaan opettelusta tms, vaan siitä yleisajatuksesta, että vanhempien ei tulisi kokea lapsen auttamista, hänen lähellään olemista, hänen tarpeisiinsa vastaamista vain vaivaksi. tai kokea, että lapsi joka pärjää itse on jotenkin parempi.
jos lapsi itse haluaa tehdä asioita itse tai yksin niin silloinhan hän on siihen valmis ja on hyvä häntä näissä yrityksissä tukea. useat vanhemmat kuitenkin nykyään pakottavat, (vaikka varmasti tietävät esimerkiksi lasten kypsyydestä tehdyistä tutkimuksista), lapset olemaan yksin, nukkumaan yksin, osaamaan ja toimimaan yksin vaikkei lapsi siihen ole valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miten vauvasta "tehdään" isompi kuin se on?
Lapsihan tekee asioita kun oppii. Jos ei kokeilla, ei tiedä mitä voisi osata.
Onko kunta valtuutettu edes järjestämään koulun jälkeen toimintaa ekaluokaiselle? Ei.
Ekaluokkalaisen katsotaan selviävän muutama tunti yksin. Tarjonta on tietty hyvä asia!!
En minä hauku tässä naapurin Marttia joka ei pissaa potalle niinkuin meillä lapset tekee. Jos lapsi ei opi, niin ei opi. MUTTA jos ei itse vanhempana kokeile ja anna madollisuutta ja aukoo päätä niin tekeville niin ei sekään kovin järkevää ole!
Minusta lapsen oppimiset on kaukana siitä että lapsi ei ole lapsi. Onhan se, vaikka osaa käydä potalla tai kuoria perunansa.
Miksi lapsen "oma kehitys" ei voisi olla sitä että oppii käydä potalla aikasemmin?
Tai jos ei lapsi käy iltapäiväkerhoissa niin joutuu selviäämään kylmässä maailmassa?
Kyllä minusta pilalle paapominen kuuluu tähän myös; se ettei vaan kokeile pottaa tai päästä kouluikästä kauppaan ostaan maitoa.
Tämä on minusta vastakohta sille että toinen tekee lapselleen erilaisia asioita joita lapsi pääsee kokeilemaan.
Toinen lapsi tekee välipalaa koulun jälkeen itse, tottuneesti ja toista on kotona paapottu niin ettei kotona osaa tehdä.
19
että puhut ihan eri asiasta ku mitä tässä pinossa käsitellään!
esimerkiksi meidän perheessä lapset nukutetaan, he eivät joudu olemaan yksin, eivätkä tekemään ikätasolleen liian isoja hommia.
heidät on opetettu ajoissa potalle, syömään itse, vievät roskia ja laittavat pyykkejä jo leikki-iässä, osallistuvat ruoanlaittoon ym ym.
nämä ovat täysin kaksi eri asiaa, arjen taitojen opettaminen lapselle ja lapsen jättäminen yksin liian vaativiin tilanteisiin.
Tän lainauksen viimeisessä kommentissa on kyllä luettu NIIN tarkoitushakuisesti väärin että kunniamaininta pitäisi antaa =D.
että vauva osaa itse nukahtaa. Ja joo, me opetimme sen lapselle, kun hän oli kolmikuinen. Silloin on lapsen herkkyyskausi nukahtamisen opettelulle. Ei ole tarvittu tassutteluja, huoneesta hivuttautumisia, hyssyttelyjä, tms.
ettei ole temppu eikä mikään kuvitella hänet luonnossa : D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä saisi nauraa yksinkertaisuudelle, kun sitä näin vilpittömässä mielessä näkee. Aivan käsittämätöntä, miten voi väistää asian ytimen näin täydellisesti.
Ja tuo esimerkki jonkun isasta tukkimetsalla (vai missa se nyt oli) on kanssa ihan eri asia. Isasi varmasti auttoi isoisaasi metsalla pikkupoikana, mutta isoisasi oli kuitenkin lasna, ja tuskin antoi pojalle tehtavaksi enemman kuin kykeni. Talla ei taas ole liian aikaisen itsenaistamisen ja aikuiseksi kasvamisen kanssa mitaan tekemista. Kylla mekin puuhaillaan lasten kanssa vaikka mita, he auttavat tiskaamaan, imuroimaan jne. Nyt ei ole kyse siita, mita lapsi kykenee tekemaan, vaan siita, etta aikuinen jattaa lapsen liian aikaisin oman onnensa nojaan.
Ja esikoinen oppi paivakuivaksi 2v., mutten siltikaan halua jattaa hanta yksin koulun jalkeen. Lapsuus on aikaa, jolloin ei tarvitse huolehtia tai kantaa vastuuta, vaan nauttia vapaudesta. Aikuisika kestaa muutenkin paljon kauemmin kuin lapsuus, silloin kylla kerkiaa olemaan aikuinen ihan tarpeeksi.
Aikuisten pitaisi oppia erottamaan lapsen henkiset ja fyysiset tarpeet ja taidot. Fyysiset taidot ja tarpeet kehittyvat henkisia nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tässä missään sellaisesta edes puhuttu ettei lapselle saisi opettaa potalle menemistä tms. Vaan siitä, että esim. oletetaan esim. 7-vuotiaan pärjäävän yksin kotona 4-5 h iltapäivisin. Emotionaalisesti hänet siis hylätään kokonaan.
Ja just sekin että lapsi PITÄÄ opettaa nukahtamaan aina ja täysin yksin on mielestäni aika älytöntä. Ok, olen siihen itsekin pyrkinyt. Kun on kolme lasta niin ei kaikkien vieressä voikaan makailla. Mutta lapsilla on vielä 7-8 -vuotiainakin kaikenlaisia kysymyksiä ja pelkoja, että usein sitä kuitenkin HALUAA olla siinä vieressä hetken vaikkapa keskustelemassa. Väärin olisi minusta ajatella, että lapsi on jo niin iso ettei häntä nyt tarvitse enää iltaisin paapoa.:(.
Meillä on lapsia viisi, toivottavasti vielä kuusi, seitsemän ja kahdeksankin joskus. Mutta en nyt osu stereotypiaasi sillä meillä ei ole mitään tarvetta saada lapsia "itsenäisiksi pikkuaikuisiksi". Mihin perustat arviosi?
Muuten olen ap:n kanssa samaa mieltä. Mutta on sitten sitä ääripäätäkin, läheisriippuvaisia äitejä jotka eivät anna lapsensa itsenäistyä sitä mukaa kun aika on.
Lapsia kyllä tehdään kolme-neljä-viisi mutta on hirveä kiire saada heidät itsenäisiksi pikkuaikuisiksi jo mahdollisimman nuorena.
Ehkäpä jos lapsia tehtäisiin vain se yksi tai kaksi niin vanhemmilla olisi aikaa antaa heidän olla lapsia eikä olisi niin kiire päästä siitä enemmän tai vähemmän sitovasta pikkulapsivaiheesta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyvanhemmat haluavat päästä helpolla: onhan se helppoa jos on iso ja reipas lapsi, ei tarvitse niin huolehtia ja katsella perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia kyllä tehdään kolme-neljä-viisi mutta on hirveä kiire saada heidät itsenäisiksi pikkuaikuisiksi jo mahdollisimman nuorena.
Ehkäpä jos lapsia tehtäisiin vain se yksi tai kaksi niin vanhemmilla olisi aikaa antaa heidän olla lapsia eikä olisi niin kiire päästä siitä enemmän tai vähemmän sitovasta pikkulapsivaiheesta eroon.
Mä luulen, että taustalla on se, että tällaiset vanhemmat eivät ole saaneet itse hyväksyntää lapsina. Vanhemmat ovat esimerkiksi aina irvineet kuinka X ei osaa mitään tms. Yrittävät sitten ostaa sitä omien vanhempiensa hyväksyntää suorittamalla lastensa elämää.
ap:n pointin. Moni ketjuun vastannut ei näemmä ole ymmrätänyt...
Itsekin olen samaa miettinyt eri keskustelupalstoja luettuani. Miksi vauvojen ei anneta olla vauvoja ja lasten lapsia. Toki lasta pitää kannustaa oppimaan uusia asioita, mutta lapsentahtisesti. Jos ei lapsella ole mitään kiinnostusta esim. tehdä tarpeitaan pottaan yksi vuotiaana, niin miksi sitä pitäisi tuputtaa silloin. Ei ne pikkuiset ole sen huonompia kuin naapurin tenavat, jos joillain osa-alueilla kehitys menee eri tahtiin. Eri asia toki on, jos kehityskessä on oikeasti jotain häikkää, mutta se ei taas kuulukaan tähän aiheeseen.
Ja ei aloituskessa kyse olekaan lasten piloille paapomisesta (ainakin, jos ymmärsin pointin oikeina), vaan nimenomaan kannustaa lasta lapsen oman kehityksen tahtiin.