mitenkähän saisi lapsen oppimaan häviämistä?

Tuli niin mieleen kymmenen vuoden takaa, kun silloin 4v. kuopus sai hepulin ja juoksi sänkyynsä itkemään, kun sisko löysi Afrikan tähden pelissä. ;-D



Kyllä se itsehillintä siinä kasvaa.

on yksi hyvä keino kyllä. Mitä enemmän pelataan, sitä enemmän oppii hallitsemaan tunteitaan..



Ikäkin vaikuttaa paljon..meillä 4-vuotiaana oli "paha" jakso, ja nyt tuntuu että taas 6-vuotiaana on tytöllä hirveän vaikeaa häviäminen..

Yksi päivä juuri pelattiin muistipeliä, ja tyttö yhtäkkiä kesken pelin (kun oli johdossakin vieläpä) alkoi ulvomaan "että hän varmasti häviää, ei halua enää pelata jne.." En suostunut lopettamaan kesken, koska syy oli ilmiselvästi se ettei tyttö halunnut hävitä, ja meinasi luovuttaa sen takia..! Pelattiin loppuun, tyttö voitti ja kaikki hyvin ;)



Pitää vaan sinnikkäästi itse jaksaa näitä "kohtauksia" ilmeisesti..eikä mennä mukaan siihen draamaan vaan yrittää osoittaa että on ok hävitäkin välillä, se ei maailmaa kaada. Toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa.. :)

Ekalla kerralla neljävuotias löysi heti Afrikan tähden ja voitti nopeimmin ikinä, kahdella nopanheitolla mutta eihän se sitä muistanut enää toisella pelikierroksella kun isosisarus voitti. "Väää, mä en pelaa enää ikinä X:n kanssa, mä en ikinä voita, vääääääääää!"



ap

Karaistuu elämään. Elämä on kuin peliä. Toiset menestyy ja toiset ei. Pelaaminen on hieno harrastus.

Häviäminen on meistä kaikista kurjaa, eikä sitä opi kuin harjoittelemalla. Pelaatte ja välillä voitat ja välillä häviät tahallasi, lapsi saa kokemuksia molemmista tunteista. Samoin kiinnität huomiota sääntöjen noudattamiseen ihan arjessa ja siihen, ettei lapsi muutenkaa saa kaikkea mitä keksii pyytää. Eli tuotat hänelle pettymystä myös muuten kuin pelitilanteissa. Lapsi oppii, että pettymyksen tunne on osa ihmisen elämää ja siitä pääsee yli. Tilanteissa voit myös kertoa asian sanallisesti, eli kerrot äänneen, että nyt sinua harmittaa koska et voittanut tai et saanutkaa tuota mitä halusit, mutta sitä se elämä on.



Helppoa tuo tietenkään ole, mutta pikkuhiljaa pettymisen sieto kasvaa ja kiukku vähenee.