Huomaako ärsyttävyyttä omassa lapsessaan, vai ainostaan muiden kakaroissa?
Olen tätä yhden lapsen äitinä paljon miettinyt että kuinka paljon joidenkin lasten ärsyttävyys johtuu vaan siitä että ne lapset eivät ole omia. Tietysti oma lapsi on aina ihanin, mutta kun yritän ajatella asiaa ihan ulkopuolisen näkökulmasta niin ei oma lapseni koskaan esim. töni muita, jätä leikkien ulkopuolelle tai kiukuttele pikkuasioista.
Miten on, myöntääkö joku että oma lapsi on ärsyttävä? Vai käykö niin, että jos seuraava lapseni onkin kova kiukuttelemaan ja aggressiivinen, niin ihastelen sitä silmät sirrillään että ompa pikkuisessa selvää johtaja-ainesta, hyvä ettei jää jalkoihin?
Eilisillä lastenkutsuilla nimittäin toiset lapset aiheuttivat sellaista verenpaineen nousua että oksat pois. Vaikea kuvitella, että he olivat edes omien vanhempiensa mielestä sillä hetkellä ihania.
Kommentit (22)
fiksu, rauhallinen, hauska ja tottelevainen. Muiden lapsista ärsyttää sellaset jotka riehuu ja meluaa eikä usko mitään.
Tulee mieleen oma 4-vuotias joka on samanlainen. Hitaasti lämpiävä, kova haaveilemaan ja tuijottelemaan. Herkut on pannassa ja liikuntaan kannustetaan mutta ei innostu, usein pohtii vaan mitähän söisi seuraavaksi :( Silti on maailman ihanin poika eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Jospa tuo haaveileva luonne, mukavuudenhalu ja tätä myöten kiinnostumattomuus liikuntaan kulkee käsi kädessä... silti en ikinä ajattelisi lapsestani tämän esimerkin isän tavoin.