Annatteko te lapsenne kysyä kavereiltaan "saako teille tulla?"

Lapsille tuollaisen kysyminen on täysin luonnollista, mutta aikuisen näkökulmasta kylään tyrkyttäytyminen on epäkohteliasta.



Olen sanonut tytölle, että mieluummin kutsutaan kaveri meille ja mennään kylään sitten, kun kaveri kutsuu.



Tosin minusta hyvien ystävien kesken voi myös kutsua itseään kylään, ja tätä olen lapsillekin välittänyt.

vai tuunks mä teille. ei ole ollut ongelma.

kyllä annan, mutta muistuttelen myös että meilläkin olisivat tasapuolisesti.

Lapsille tuollaisen kysyminen on täysin luonnollista, mutta aikuisen näkökulmasta kylään tyrkyttäytyminen on epäkohteliasta. Olen sanonut tytölle, että mieluummin kutsutaan kaveri meille ja mennään kylään sitten, kun kaveri kutsuu. Tosin minusta hyvien ystävien kesken voi myös kutsua itseään kylään, ja tätä olen lapsillekin välittänyt.

>

Mielestäni ei ole luonnollista vaan todella huonoa käytöstä. En ikinä antaisi omieni käyttäytyä noin.

En käsitä miten toi on tyrkyttämistä!

Aikuisenakin itse mieluummin soitan ja kysyn sopiiko jos tulen kylään, jos ei sovi niin ei sovi. Big deal?

Itselleni on hankalaa soittaa ja kysyä että tulisitko kahville. Luonnollisempaa itse lähteä toisen luo.



Voi sitä vanhempi sanoa ettei tänään sovi, tai mitä jos Mervi tuleekin teille? Tai voi Maiju kysyä että pääseekö teille ennenkö se Mervi ehtii.



Itse olen lapsena vaan kysynyt vanhemmaltani luvan sääko lähteä ja kaverilta että leikitäänkö, mutta lapsilleni olen sanonut että tarttee kysyä saako tulla. Mutta ikäväkseni huomannut että naapurin kersat sanoo usein ei, mutta jos lapsi kysyy leikitäänkö niin se kelpaa..

Mutta minusta on saivartelua jos aletaan pohtimaan sopiiko kysyä kenellä pitäisi leikkiä. Ei se ole lapselle tärkeää, vaan se että kunhan jossain pääsee leikkimään.

Musta tuntuu epäkohteliaalta tyrkyttää itseään kylään ja yleensä toimimmekin niin että kaveri pyydetän meille. Olen opettanut myös niin että tutummilta kavereilta, joiden vanhemmat me tunnetaan paremmin voi kysyä pääsiskö kylään. Näinhän aikuisetkin toimivat. Me voidaan kysyä ystäviltä saadaanko tulla käymään, mutta jos on vasta tutustumisvaihe menossa, ei itseään voi tyrkyttää kylään.

Hyville kavereille soitetaan ja kysytään, että "voiksä alkaa, ollaanko meillä vai tuunksmä teille?"

Jos ei olla niin tuttuja, niin kysytään voisiko tulla meille.

Minä hiukan ihmettelen niitä aikuisia, jotka soittavat pienen puolesta, että "saako xxx tulla teille leikkimään?". Ihan ok, jos vaikka syynä, että tarvitsevat hoitoapua tms, mutta minustakin kaveeraminen on fiksumpaa aloittaa kutsumalla itse toista kylään.

Lapsille tuollaisen kysyminen on täysin luonnollista, mutta aikuisen näkökulmasta kylään tyrkyttäytyminen on epäkohteliasta.

Olen sanonut tytölle, että mieluummin kutsutaan kaveri meille ja mennään kylään sitten, kun kaveri kutsuu.

Tosin minusta hyvien ystävien kesken voi myös kutsua itseään kylään, ja tätä olen lapsillekin välittänyt.

useita kertoja kaveriaan joka tulee aina ilomielin meille mutta koskaan ei vastakutsua tule niin siinä tapauksessa saatan sanoa että kysypä vuorostasi niinpäin että sopisiko sinun puolestaan mennä heillä käymään. Ajattelen niin että vuoroin vieraissa lapset ja aikuiset ja ihmettelen niitä vanhempia jotka päästää lapsensa mielellään kylään mutta ei kutsu koskaan kotiinsa vastavuoroisesti.



Naapuriston äitien kanssa kerran puhuttiin hiekkiksellä aiheesta ja moni ajatteli että kotona pitää saada olla rauhassa ilman vieraitten kakaroitten hälinää. Samaiset äipät kyllä antavat muksujensa soittaa, saako meille tulla kylään mutta omaan kotiinsa eivät naapurin lapsia halua. Eikä sen tartte olla niin tarkkaa että kalenterista katsotaan mutta jonkinlainen tasapuolisuus pätee.



Itse kysymykseen: yleensä poika kutsuu kotiimme eikä tyrkyttäydy muualle kylään koska tyrkyttäytyjälle on vaikea sanoa ei vaikka kaverin vanhemmat ei jaksaisi lapsivieraita ottaakaan vastaan.

mutta en antaisi omien lasten soittaa ja kysellä tuollaista. Kaikkein hulluinta on minusta se, kun ovelle ilmestyy joku lapsen kaveri vain tokaisemaan, että "äiti sanoi, että mä saan tulla teille". Ja kun siihen sanoo, että nyt ei sovi, kun ollaan juuri lähdössä jonnekin, niin lapsi näyttää aika hätääntyneeltä kun hänellä ei ole avainta eikä ketään ole enää kotonakaan.

Sää varmaan huomaat miten eri näkemykset meillä on, ääripäitä!

Ja sinä sanot että kutsutte teille, me taas kysytään voiko tulla teille.



Minusta on luonnollista sanoa ettei meille voi tulla -odotan että joku meille haluaa MUTTA silti ei kutsuja MEILLE tulemisesta anneta..

Ei ole kyse siitä ettei meille voisi tulla, me vaan kysytään voiko teille tulla, jos halutaan nähdä! Ei sen kummempaa.



Minulle on yksi ja sama kuka kysyy mitä, mutta jos minä tai lapseni halutaan joku nähdä niin luonnollisempaa kysyä saako tulla tai nähdäänkö ulkona. Ei sillä ettei meille voi tulla.



7

No toi on aika paksua!



Itse opetan lapseni että niitten tarttee sanoa mihin ne menee. Siis ne ei saa lähteä kysymättä lupaa. En ihmettelisi jos sanoo että annettiin lupa tulla, mutta se sama kysymys kuuluu esittää aina kyläpaikkaan.

Ja siitä pitää voida kieltäytyä!!!



Ja meillä nimenomaan toi saako teille tulla ei toimi naapuriin koska ne ipanat vaan kiusaa. Mutta kysymys leikitäänkö uppoaa. Psykologiaa?

Ehkä jokkut aikuisetkin tajuaa tän paremmin? Siis kysyy nähtäiskö ja jättää paikan auki, ettei tuppaannu kylään tai kutsu kotiin tai kahvilaan?

Kun asia on vaikea monelle aikuisellekin..



7

saanko tulla teille. Tätäkin on tehty iät ajat. Nytkö joku av-mamma keksi, että niinkään ei saa tehdä.

Yritämme opettaa hänelle, että muille mennään kylään jos sinne kutsutaan, ja me myös saamme päättää itse ketä ja milloin kutsumme. Naapurin poika yrittää tyrkyttää itseään meille kylään suunnilleen joka päivä eikä myöskään usko millään jos sanotaan että nyt ei käy. Se on todella rasittavaa, myös oman lapsemme mielestä, joten siinä on hänelle hyvin tehokas esimerkki siitä miten hänen itse ei kannata käyttäytyä.



(Se naapurin poika on ihana lapsi mutta ei meille kävellä kuin navettaan.)

Ihan normi käytäntö ja täällä aikuiset uskaltaa sanoa, että ei käy.

Meillä sosiaalinen kuopus 5v. ja asutaan isolla rivari alueella, jossa paljon muksuja.

Tykkään kun aikuiset uskaltavat kieltää kyläilyyn, niin rohkaistuin itsekkin siihen.

h**vetin yksinäisiä. Kun lapsille opetetaan että on erittäin huonotapaista "tyrkyttäytyä" kaverille. Siinä sitä sitten ihmetellään kun ei ole niitä turvaverkkoja ja ihmiset eristäytyy ja masentuu yksinäisyydestään.



Niin sitä pitää! Pysytään masentuneena kansana!

Se on lapsen tapa kysyä sopiiko tavata/onko aikaa. Jos ei huvita tai on muuta menoa, voi aina sanoa ettei tänään käy. Mikä siinä on niin hankala??

Kotoa maalta olen oppinut, että ovi on aina auki kun olemme kotona. Sama pätee lastemme kavereihin: ei tarvitse soitella ja kysellä, sen kuin rimputtaa ovikelloa ohimennessä ja luoja se kello soi ja soi ja soi:DDD

Aina piha täynnä lapsia.