Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aaaaargh! En jaksa itsekeskeistä ystävääni!!
03.10.2009 |
Nyt on pakko purkautua tänne, kun en kenelläkään livenä viitsi. Lukekaa pliis joku ja kommentoikaa jotain!
Ystäväni on lapseton sinkku, jonka kanssa minulla on ollut paljon hauskoja hetkiä ja hän on minulle tärkeä ihminen. Mutta koko ajan huomaan hänen muuttuvan aina vain itsekeskeisemmäksi. Kun olemme yhdessä, 90 % ajasta hän jauhaa omia juttujaan, ja loput 10 % minä koitan kertoilla omia kuulumisiani, joihin saan yhdentekevän kommentin jonka jälkeen ystäväni pääsee taas jatkamaan niitä OMIA TÄRKEITÄ ASIOITAAN.
Olen vastikään aloittanut uudessa, unelmieni työpaikassa, ja luonnollisesti haluaisin ystävälleni jakaa iloani ja innostustani tästä. Hän ei vaan jaksa kuunnella. Ei sitten yhtään.
Äsken hän oli täällä päiväkahvilla, ja kuulin yksityiskohtaiset selostukset miehestä jota hän on muutaman kerran tapaillut, työpaikasta, työkavereista, harrastuksista jne jne jne. Minä sitten johonkin väliin aloin kertoa ihanaa, itselleni tosi tärkeätä juttua joka tapahtui viime viikolla, niin vastaus oli "joo, siitä äskeisestä muuten, sejase sitäjasitä..." Että niin paljon taas kiinnosti se mun asia.
Mua harmittaa ja loukkaa ystäväni käytös, miten kukaan voi olla noin täynnä omaa napaansa????
Kommentit (5)
Minullakin kaveri joka tuo joka välissä esiin sitä miten hänellä on aina niin kamala kiire töissä ja miten raskasta on joutua neuvomaan muita koko ajan (kun ne muut ei osaa mitään) jne. Ei paljon kuuntele mitä hänelle sanoo, kun kysyy samat asiat moneen kertaan.
Rasittaa muutenkin se jatkuva itsekorostus ja tärkeily. Olen ollut itsekin ko. työpaikassa ja ei se todellakaan niin rankkaa ollut. Helppoa sisätyötä, ainoa vaikeus oli se että välillä oli niin tylsää että virheitä tuli kun meinasi nukahtaa pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samanlainen ystävä. Mutta onneksi myös muita ystäviä jotka ovat lähempänä omaa elämäntilannettani ja jaksavat olla kiinnostuneita myös mun asioista. Tämän itseensä keskittyvän ystävän jutut otan siltä kannalta, että vaan kuuntelen ja olen onnellinen ettei tarvitse laukata baareissa ja että elämä on suht tasaista. Tai huonona päivinä jaksan kuunnella koska se on piristävää kun edes muilla on jotain elämää.. En edes jaksa kertoilla omista asioistani, jätän ne suosiolla muiden kuultaviksi.
Se ei jaksa kuunnella mun murheita yhtään mutta sen omista jutuista se puhuu ja puhuu ja puhuu ja jos yritän keskeyttää ja ruveta puhumaan välillä itsestäni se lopettaa puhelun lyhyeen.
Juttelen sen kanssa vain kun olen sillä tuulella, että kiinnostaa jauhaa jonkun muun asioita.
Minusta ystävyys on vastavuoroista; ollaan toisen tukena silloin kun sitä tarvitaan ja iloitaan myös toisen hyvistä uutisista. Tuollaiset ihmiset eivät kaipaa ystävää, he kaipaavat peliä, josta peilata omaa elämää. Itselläni on myös eräs kaveri, joka tätä harrastaa. Hän on luonteeltaan valittaja ja valittaa aivan joka asiasta. Mikään ei koskaan ole hyvin ja jos jollain toisella on jokus vaikeaa niin se ei ole mitään verrattuna siihen miten rankkaa ja kamalaa hänellä on. Mistään iloisista asioista hänelle ei kannata kertoa, koska hän ottaa ne suoranaisena vittuiluna.
Alue: Aihe vapaa
tosin sillä on 2 lasta, ja sen ainoa tapa jkommunikoida on VALITTAMINEN ja mä olen niin kurkkuani myöten täynnä, etten enää jaksa.
HÄnkin on ollut tosi kiva ja rakas ystävä, mutta nyt mä en enää jaksa, varsinkin kun oma arki on ihan objektiivisesti katsottuna mulla 100 kertaa raskaampaa, mutta en vaan jaksa valittaa. Ehkä silloin, kun itse ei ollut näin poikki, ei niin ärsyttänytkään toisen tapa nitistä ja natista jatkuvasti, mutta nyt en jaksa.