Pakko avautua! On mulla hieno ukko!

mies on kuulemma itse aivan poikki koko ajan, ei jaksa tehdä yhtään mitään. kuulemma ei pää kestä, jos ei saa kotona levätä. et silleen. puhuttu on kaikenlaisista aiheista näiden 14 vuoden aikana, jotka ollaan oltu kimpassa. varsinkin lasten saamisen jälkeen mies on muuttunut aivan toiseksi ihmiseksi. luulen että hänellä on tosiasiassa mielenterveysongelmia. viimeisen puolen vuoden aikana olen useita kertoja sanonut aivan tosissani etten jaksa enää hoitaa lapsia yksin koko ajan. jokainen tällainen "keskustelu" on päättynyt siihen että mies on todennut, ettei hän jaksa kiinnostua minun ongelmistani koska hänellä on omissaankin aivan tarpeeksi. eikö ole mielenkiintoista että yhteiset lapset ovatkin yhtäkkiä minun omia ongelmiani? olen itkenyt, uhkaillut, rukoillut - ei auta. niin ja miksi en sitten eroa? no sitten olisi kaikkien muiden huolien päälle vielä taloudelliset ongelmat. mies ei maksaisi elatusmaksuja, muutenkin hänellä konkurssi lähellä, paljon laskuja ulosotossa. vaikka elatusmaksut jotenkin saisinkin, joutuisin silti itse menemään töihin, ja haluan hoitaa vielä lapsia kotona. en myöskään halua riistää lapsilta isää, koska miehestä ei olisi lapsia hoitamaan yksin hetkeäkään, eihän hän siihen kykene edes minun ollessani paikalla - enkä edes uskaltaisi lapsia hänelle antaakaan. jos eroaisin, olisi varmaan pakko, joten sekin on syy olla eroamatta. ja nyt on edes jonkinlainen turvaverkko miehen sukulaisista - jos erottais, sekin menisi, eikä mulle jäisi mitään verkkoa, koska omat vanhempani ovat jo liian vanhoja, eikä muita tuttuja oikein ole vielä, ollaan vasta muutettu uudelle paikkakunnalle. ap

Tsemppiä!Ymmärrän täysin dilemmasi ja päästele vaan höyryjä jos se yhtään helpottaa. Sulla on tosi pienet lapset. Lapset onneksi kasvaa koko ajan ja sitä myöten elämä helpottuu,vaikkei mies muuttuisikaan.Vähän vastaavaa täälläkin.Toisaalta,tämä kodinhoito ja lapset meidän työtä onkin kotona ollessamme.Mutta mistä se vastapaino jaksamiselle? Kellään ei ole kivaa jos äiti palaa loppuun.

kirjoituksesi olisi voinut olla meidän perheestä.

Ero pyörii mielessä vähän väliä.



Paljon voimia Ap

Kai ymmärrät, että jos noi lapset jaksat yksin hoitaa, niin hyvä niin.

Itse antaisin ukolle monoa nyt tai myöhemmin.

hänellä on oma firma, jolla menee todella huonosti? ymmärsinkö oikein? jos näin on, niin en ihmettele että mies on hajalla. oletko ollut kauan kotona?



ymmärrän kyllä sinuakin, rankkaa on takuulla. miten olisi, jos vaihtaisitte osia? sinä menisit töihin ja mies jäisi kotiin lsten kanssa? suosittelisin, osaisitte sitten ymmärtää toisianne vähän paremmin ja saisitte kumpikin vaihtelua.

On varmasti totta, että sinä olet aivan poikki kodin pyörittämisestä ja toivoisit mieheltäsi apua kotona. On kohtuutonta häneltä sanoa, ettei ole kiinnostunut sinun ongelmistasi kun puhut lasten hoidosta - kuten sanoit yhteisiähän ne ovat. Toisaalta, voin kokemuksesta sanoa että työmatkat (vaikka iltaisin olisikin vapaata) eivät todellakaan ole mitään herkkua ja lepoa vaan väsyttävää hommaa. Kun itse reissasin olin iltaisin niin poikki, etten jaksanut juuri muuta kuin hotellin sänkyyn kellahtaa ja ehkä tilata jotain huonepalvelusta. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, ehkä miehesi ajattelee että sinulla on helpompaa kun saat olla kotona lasten kanssa? Olen varma, että molemmat teistä tekevät tahollaan kovasti töitä.



Ehkä miehesi ei olekaan fyysisesti väsynyt vaan henkisesti? Jos rahat ovat tiukalla, konkurssi lähellä ja paljon laskuja ulosotossa en yhtään ihmettele jos pää ei riitä kaikkeen. Hän on kuitenkin pääasiallisessa vastuussa perheen elättämisestä ja hänellä on varmasti kova stressi tästä päällä? Aivan kuten sinulla on yksinäinen olo kodinhoitamisen kanssa hän ehkä tuntee olonsa yksinäiseksi taloudellisen taakan alla. Jo pelkästään toisen kuunteleminen näissä asioissa usein auttaa. Puolin ja toisin.



En mitenkään yritä puolustella miestäsi, mutta minusta näyttää siltä, että teillä on paljon haasteita ja koska toinen hoitaa asioita kodin ulkopuolella ja toinen sisäpuolella olette ajautumassa erilleen vaikka kaikki tämä olisi syytä nähdä kokonaisuutena. Kaikki työ mitä tehdään on kuitenkin kaikkien - koko perheen - hyvinvoinnin eteen. Ei kannata kilpailla siitä kummalla on vaikeampaa vaan muistaa että molemmat ovat tiukilla eri tavoin vain. Yrittää muistaa puhaltaa yhteen hiileen ja arvostaa sitä kaikkea mitä toinen tekee - aivan kuten miehesi ei näe kaikkea mitä sinä teet et sinäkään varmasti näe sitä kaikkea mitä miehesi joutuu kestämään.



Mitä mahdolliseen eroon tulee, jos miehesi ei ole kykenevä maksamaan elatusmaksuja kela maksaa ne. Sitten minulla heräsi pari kysymystä: miksi menettäisit miehen perheen turvaverkkona jos eroaisitte? ettekö voisi olla enää ystäviä? eivät kai he sinua hylkäisi - lapsia ainakaan? Mietin myös miksi sanoit, ettet uskalla jättää lapsia kahden miehesi kanssa. Etkö luota hänen kykyynsä hoitaa heitä, vai pelkäätkö että hän huolimattomuudellaan tai tahallaan tekisi heille fyysistä tai henkistä hallaa?

suomalainen mies on yleensä niin urpo ettei tajua ellei selitä ihan kädestä pitäen että missä mättää.

pyysitkö apua ukonlurjakkeeltasi? Joskus niille vaan pitää sanoa ääneen, mitä tarvii.

yleensa hommat hoituu miehelta kun on pakko. mene lenkille, jumppaan, kirjastoon, kaljalle, tee jotain kivaa. tule kotiin kun lapset on nukkumassa.

Hae sikspäkki, heh. Ja sen kyllä lähtee hakemaan vaikka kuin väsyttäisi.



Mä otin ja lähdin, mutta odotin kyllä tulosta syntyvän 6 vuodessa. Kun ei mikään tehonnut, sinne jäi.

mies on kuulemma itse aivan poikki koko ajan, ei jaksa tehdä yhtään mitään. kuulemma ei pää kestä, jos ei saa kotona levätä. et silleen. puhuttu on kaikenlaisista aiheista näiden 14 vuoden aikana, jotka ollaan oltu kimpassa. varsinkin lasten saamisen jälkeen mies on muuttunut aivan toiseksi ihmiseksi. luulen että hänellä on tosiasiassa mielenterveysongelmia. viimeisen puolen vuoden aikana olen useita kertoja sanonut aivan tosissani etten jaksa enää hoitaa lapsia yksin koko ajan. jokainen tällainen "keskustelu" on päättynyt siihen että mies on todennut, ettei hän jaksa kiinnostua minun ongelmistani koska hänellä on omissaankin aivan tarpeeksi. eikö ole mielenkiintoista että yhteiset lapset ovatkin yhtäkkiä minun omia ongelmiani? olen itkenyt, uhkaillut, rukoillut - ei auta.



niin ja miksi en sitten eroa? no sitten olisi kaikkien muiden huolien päälle vielä taloudelliset ongelmat. mies ei maksaisi elatusmaksuja, muutenkin hänellä konkurssi lähellä, paljon laskuja ulosotossa. vaikka elatusmaksut jotenkin saisinkin, joutuisin silti itse menemään töihin, ja haluan hoitaa vielä lapsia kotona. en myöskään halua riistää lapsilta isää, koska miehestä ei olisi lapsia hoitamaan yksin hetkeäkään, eihän hän siihen kykene edes minun ollessani paikalla - enkä edes uskaltaisi lapsia hänelle antaakaan. jos eroaisin, olisi varmaan pakko, joten sekin on syy olla eroamatta. ja nyt on edes jonkinlainen turvaverkko miehen sukulaisista - jos erottais, sekin menisi, eikä mulle jäisi mitään verkkoa, koska omat vanhempani ovat jo liian vanhoja, eikä muita tuttuja oikein ole vielä, ollaan vasta muutettu uudelle paikkakunnalle.

ap