Tehtaisko lupaus, etta tanaan paijataan lapsia ja miesta. ei huudeta eika nalkuteta.
katsotaan vaikuttaako se koko perheen toimintaan. jos vain oltais herttaisia enkeli-aiteja ilman pirua olkapaalla. halittaisiin ja jos lapset kiukkuaa, niin otetaan syliin, koululaisetkin ja naurettaisin yhdessa.
kun mies tulee kotiin annetaan iso hali ja kysytaan kuulumiset, tehdaan miehen lempiruokaa...
illalla popcornia ja lasten kanssa laatuaikaa.
Kommentit (12)
päivän osalta :( No mut jos nyt skarppaan ja kyllä lasten paijaaminen onnistuu kun hetken hengähtää :)
varsinkin tuon isosiskon kanssa joka vuavaa koko ajan mätkii =) Meillä kysytään aina kuulumiset ja en koe kamalasti mäkättäväni muutenkaan, paitsi jos ukko istuu koko illan pelaamassa... =)
Kohta syödään muksun kanssa, mä heitän sen päiväkotiin ja lähden töihin. Tulen töistä n. klo 22 ja lapsi on jo nukkumassa. Miestä voin sitten paijailla illalla:)
Tänään menee minun aika keittiössä ja mies on lasten kanssa. Ja huomenna onkin ristiäiset :)
Kunpa tuo mieskin lopettaisi nalkuttamisen ja lapselle räyhäämisen. Eilen sen piti luetella kaikki tunnetut kirosanat, kun 1,5v vahingossa tiputti jogurttikupin lattialle. Lisäksi se nalkutti mulle illon mistäkin. Tämä taas saa mussa aikaan kiehuntaa ja takaisinmäkätystä, mikä ei ole fiksua.
Mutta tämän ketjun innoittamana totean miehelle tänään (ja toivottavasti tästä eteenkinpäin) tyynen rauhallisesti jotain rakentavaa. Ottaa päähän olla välillä ainoa aikuinen talossa, mutta eipä se tilanne parempaankaan mene, jos itse lähtee leikkiin.
Lapselle mulla ei ole tapana muutenkaan huutaa tai nalkuttaa. Mutta eihän se ole kiva, kun se joutuu meidän juttuja kuuntelemaan.
Siis ihanko jonkun tarttee tehdä tällänen ketju!
Toihan on NORMAALIA että ei olla naama norsun veenä. Miksi toiselle tarttee huutaa ja nalkuttaa? Kertoohan se jo siitäkin ettei toinen kuuntele.
Ja kuka aikuinen fiksu ihminen vaan nielee sontaa ja paistaa poppareita jos muut on vaikeita?
Halaaminen ja päivän kysely kuuluu normaaliin parisuhteeseen, ei kaikkinainen vittuilu ja huutaminen.
Riitoja kuuluukin puida lapsien kuullen, mutta jokanen aikuinen osaa ja kykenee hoitamaan ne viisaasti.
Minusta jos parisuhteessa on noin vaikeaa niin lapset mummolaan vaikka yöksi ja teet ruuan ja juttelette suhteestanne ja tosta kodin paskasta tunnelmasta: syyllistämättä tai hyökkäämättä toista.
Oksettaa tollanen nro kympin tapanen ajattelu että mies on kersa ja vaikea YKSIN. Mielenkiintonen näkemys parisuhteesta. Kannattaisko vaikka erota? Toisen roska on toisen aarre -pääsis miehesikin jonkun sitä arvostavan naisen kullaksi.
Mutta juu; tapani mukaan arvostan perhettäni. Mutta en mää ala mitään naamaria laittamaan että feikkaa yhden illan!
Lapselle on helppo olla ihana, hän kun on vasta muutaman viikon ikäinen suloisuus, mutta miehelle tulee jonkin verran väsyneenä önistyä... :P Mutta tänään siis tsemppaan erityisesti!
ei kannata tulla ketjuun jos alat vaan riitaa haastamaan. ketju olikin niille joilla on jotain petrattavaa. ja jos on kusiaivo mies niin se on eri asia. sille sit luut kurkkuun. ei anneta niiden sit huutaa ja nalkuttaa. pihalle...
ja se laatuaika poppareineen on aika harvinaista nykyaikana, joten senkin teen illalla. importantti ketju, ja jos toimii on monella lapsella kiva mieli.
Halaaminen ja päivän kysely kuuluu normaaliin parisuhteeseen, ei kaikkinainen vittuilu ja huutaminen.
Riitoja kuuluukin puida lapsien kuullen, mutta jokanen aikuinen osaa ja kykenee hoitamaan ne viisaasti.Minusta jos parisuhteessa on noin vaikeaa niin lapset mummolaan vaikka yöksi ja teet ruuan ja juttelette suhteestanne ja tosta kodin paskasta tunnelmasta: syyllistämättä tai hyökkäämättä toista.
Oksettaa tollanen nro kympin tapanen ajattelu että mies on kersa ja vaikea YKSIN. Mielenkiintonen näkemys parisuhteesta. Kannattaisko vaikka erota? Toisen roska on toisen aarre -pääsis miehesikin jonkun sitä arvostavan naisen kullaksi.
Kiitokset syväluotaavasta ja rakentavasta analyysistä. Osittain olen sun kanssa samalla linjalla. Asia ei vain ole ihan niin yksinkertainen, että se yhteen postaukseen mahtuu kokonaisuudessaan. Todettakoon, että keskustelua on harrastetu jo useampaankin kertaan ja välillä tää on siitä huolimatta tätä. Itse pystyn lopulta vaikuttamaan vain omaan käytökseeni näin pyrin yleensä tekemään. Joskus sitten alkaa riittää ja nyt ollaan taas siinä pisteessä. Eroakin olen miettinyt, mutta eipä sekään kaikkea ratkaise.
Feikkaamisesta ei varmaan kukaan oo tässä ketjussa puhunut sua lukuunottamatta. Kyse on enemmän asennoitumisesta.
Yritän tätä kyllä useimpina päivinä, mutta todellisuus sotkee joskus hyvät suunnitelmat ;-)
Mutta tänään hymyilen vaikka vastaan tulisi tikkuista räntää.