Huomasinpa taas antavani usein liikaa periksi
meidän allergikolle...
Keitin tytölle (4v) riisipuuroa ja mustikkasoppaa, mutta tämä huutaa suoraa huutoa haluavansa pelkkää pakastemaissia. Ja aika usein tulee suppeasta ruokavalikoimasta annettua periksi ja taivuttua tytön tahtoon ajatellen, että hyvä kun edes jotain menee alas.
Nyt päätin kuitenkin pysyä kovana ja jo puolituntia on tyttö huutanut että olen ilkeä ja hän kuolee nälkään kun ei anneta syötävää.
Kommentit (3)
ap:lle siitä että huomasi ongelman johtuvan siitä miten itse on toiminut, ja että ehkä jatkossa pitäisi toimia toisin :).
Täällä tulee sitten kohta kuoro lyhytnäköisempiä neuvomaan että jatka vaan samalla periksi antamisen linjalla, eihän sille mitään voi kun lapsi kerran on valikoiva ja ei tykkää...huoh.
tyttö rauhottui ja suostui loppujen lopuksi maistamaan puuroa ja pyysipä vielä lisääkin. Tytöllä on tapana välillä vetää pultteja pikkuasioista (muustakin kuin syömisestään) ja saattaa sitten huutaa tuon puolisen tuntia vaikka kuinka yritän rauhoitella.
Liian usein tulee toimittua siten miten en missään nimessä haluaisi toimia, eli huutoa välttääkseni annan vain ja ainoastaan sellaista syötävää jonka tyttö hyväksyy. Kesällä meinasi mopo karata käsistä ja huomasin tytön useasti aloittavan päivänsä muutamalla tofujäätelöllä... Silloin oli kyllä miettimisen paikka itselläni.
mitä jos sovit,että syö vähän sitä mitä hänelle teit ja saa sitten sitä pakastemaissia?