Ystäväni oli pettynyt synnytykseensä
koska se ei sujunut niin kuin hän oli ajatellut.
Onko tämä yleistäkin?
Kommentit (22)
kun kätilö ei ohjeistanut ponnistuksessa, seurauksena kymmenet tikit, ja alapää ei ikinä ole palannut entiselleen. Olen siis pettynyt vieläkin nyt vuosien päästä.
Toisessa synnytyksessä en enää tehnyt sitä virhettä, että olisin luottanut kätilöön, vaan se synnytys meni niin päin, että minä ohjeistin kätilöä. Ei vaurioita. Vaikka toki olisi yhtä pieleen mennyt taaskin, jos olisin kätilöä uskonut, mutta nyt tiesin pitää oman pääni.
Eli synnytyksen lisäksi olen pettynyt kätilöihin, ja toivon, ettei minulle tule ikinä synnytyksessä mitään kriisitilannetta, sillä kun luottamus kätilöihin on nolla, niin kriisitilanteessa menisin varmasti täysin shokkiin.
Synnytys on semmonen tilaisuus, ettei se varmasti ikinä mene juuri niinkuin on kuvitellut. Tilanteessa edetään ammattilaisen neuvojen ja ohjauksen mukaan ja kaikn perustana on lapsen ja äidin hyvinvointi. Harmi sinänsä, jos kätilö ei ole mielestänne ollut riittävän ammattitaitoinen tai lapsi ei olekaan halunnut tulla toivomallanne tavalla. Terve lapsi lienee kuitenkin kaikilla sylissä?
Ikävää, että ekasta synnytyksestä jäi vammoja ja paha mieli.
Huvitti vain tuo sinun asenteesi kätilöitä kohtaan. Et ole oikein tainnut päästä yli asiasta vielä.
Synnyttäjillehän annetaan esitietolomake, jossa myös kysytään, että onko erityistoiveita synnytyksen kulun suhteen. Suurin osa toivoo mahdollisimman kivutonta synnytystä.
Sitten on niitä, joilla on pitkä litania kylpyammeesta palloon, akupistehierontaan, rauhalliseen vedenliplatusmusiikkiin, kivuttomaan synnytykseen ilman mitään piikkejä jne. Ja usein juuri tällaiset synnyttäjät ovat jälkeen päin hirveän pettyneitä, kun sitten kaikkia ei ehdittykään tai voitu esim vauvan tilan takia kokeilla ja tehdä.
Ja näin kätilön silmin kaikki on mennyt aivan loistavasti. Synnyttäjä ei ole kärsinyt tavallista enempää ja syntynyt lapsi on ollut terve. Mitä enemmän toiveita, sitä enemmän tulee pettymyksiä ja ne purkautuvat huonona synnytyskokemuksena.
Synnyttäjät hyvät, jutelkaa kätilönne kanssa synnytyksen kulusta ennen kotiinlähtöä tai soittakaa vielä vaikka jälkeenpäinkin, jos jokin jäi hiertämään. Asioille on yleensä syynsä, miksi kukin synnytys menee niinkuin menee.
mutta mua oikein naurattaa, että joku suunnittelee synnytyksensä ja suuttuu, jos ei mene suunnitelmien mukaan...
Ei menny mullakaan niin kuin etukäteen olis luullu, mutta eipä tullut mieleenkään olla pettynyt tai suuttunut.
Siis eikö tärkeintä ole, että ulos saadaan jollain keinolla terve vauva, ja jos näin käy ja äitikin on suht kunnossa, niin kaikki on hyvin!
Kätilöt on perseestä...mullakin repes koko matkalta kun se vaan jahkas :-o
oisit voinu kuolla vaikka verenvuotoon tai ilmeisesti lapsi oli pahasti virheasennossa, kun noin repesit, olisitte voineet menehtyä molemmat.
Synnyttäkää itseksenne kotona, niin ainakaan ei tarvitse kätilöä syyttää jälkikäteen. Mutta älkää sitten tulko marmattamaan, jos kaikki ei siellä kotonakaan mene niin kuin piti.
en ollut sitä mitenkään suunnitellut. Kätilö sekä lääkäri, joka jouduttiin hakemaan tiuskivat niin toisilleen kuin minullekin. Enpä sellaista kuvitellut kokevani.
ja miettiä asiaa jälkikäteen, jos on joutunut johonkin onnettomuuteen? Miksi minulle kävi näin?
Synnyttämisessä on riskinsä, eikä synnytys suju aina niin hyvin, oli kätilöt kuinka hyviä tahansa.
Voi tulla negatiivisia tunteita, vaikka olisi kiitollinen lapsesta.
Synnytyksessä voi vaurioitua äiti, lapsi. Tai voi olla esim. tiukka vaaratilanne. Myöhemmin sitten mietityttää.
Hän tuli molemmilla kerroilla raskaaksi heti kun halusi. Raskaudet menivät erinomaisesti. Synnytyksissä he olivat kotona, suihkussa ja synnärillä sitten kun pääsi heti saliin. Molemmat synnytykset menivät ilman kipulääkkeitä, tikkejä, mitään. Lapset terveitä ja kotiin kolmantena päivänä. Molempien synnytysten jälkeen duunikaverini on ollut neljäntenä päivänä ostamassa pihakukkia yksinään. Kun sanoin, että ymmärräthän ettei kaikilla mene noin helposti hän vastasi, että kyllä menee kun päättää niin.
Mulla takana vaikea eka raskaus, r-myrkytys, epäonnistunut käynnistys, sektio, keskenmeno ja lapsettomuushoidot. Ei ole kiva kuunnella rouva täydellistä...
Oma ja lapsen henki kyseessä. Minulla on myös kokemuksia useista pieleen menneistä toimenpiteistä ja näin jälkeenpäin ajatellen myös lapsi olisi voinut menehtyä/saada vamman sen seurauksena. Hankala se on luottaa enää "ammattitaitoiseen" henkilökuntaan, vaikka ollankin säilytty hengissä.
jos vain keksisi päättää niin :DDDDD
Hän tuli molemmilla kerroilla raskaaksi heti kun halusi. Raskaudet menivät erinomaisesti. Synnytyksissä he olivat kotona, suihkussa ja synnärillä sitten kun pääsi heti saliin. Molemmat synnytykset menivät ilman kipulääkkeitä, tikkejä, mitään. Lapset terveitä ja kotiin kolmantena päivänä. Molempien synnytysten jälkeen duunikaverini on ollut neljäntenä päivänä ostamassa pihakukkia yksinään. Kun sanoin, että ymmärräthän ettei kaikilla mene noin helposti hän vastasi, että kyllä menee kun päättää niin.
Mulla takana vaikea eka raskaus, r-myrkytys, epäonnistunut käynnistys, sektio, keskenmeno ja lapsettomuushoidot. Ei ole kiva kuunnella rouva täydellistä...
että "synnytys ei mennyt niin kuin ajattelin", se voi tarkoittaa esim. tämänhetkisiä alapäävaivoja. Pettymys voi tulla niistä, vaikkei ihan totuutta kertoisikaan. Tai mies töpeksi, tai mitä tahansa mitä ei halua/jaksa joka tutulle selittää.
Eli meni juuri kuten olin ajatellutkin: vauva ulos.
se kätilön vika, jos kudokset ei jousta? Kätilö voi tarvittaessa tukea, lämmittää ja öljytä välilihaa ja ohjata ponnistamisessa ja arvioida tarkkaan leikataanko episiotomia vai ei... mutta aina se ei riitä, joillakin on vaan niin haperoa kudosta, että se repeää joka suuntaan, vaikka epparikin leikattais ja myös ommellessa lanka leikkaa läpi. Nimim. hiivapimpsojen alakertoja ommellut klö
Nimim. hiivapimpsojen alakertoja ommellut klö
että missä mahtaa olla linkki tutkimustuloksiin hiivan vaikutuksesta alapään kudosten haperoitumiseen?
Miten pitäisi ponnistaa, jotta ei repeäisi?
Toivoo neuvosta kiitollinen esikoistaan odottava
kun kätilö ei ohjeistanut ponnistuksessa, seurauksena kymmenet tikit, ja alapää ei ikinä ole palannut entiselleen. Olen siis pettynyt vieläkin nyt vuosien päästä.
Toisessa synnytyksessä en enää tehnyt sitä virhettä, että olisin luottanut kätilöön, vaan se synnytys meni niin päin, että minä ohjeistin kätilöä. Ei vaurioita. Vaikka toki olisi yhtä pieleen mennyt taaskin, jos olisin kätilöä uskonut, mutta nyt tiesin pitää oman pääni.
Eli synnytyksen lisäksi olen pettynyt kätilöihin, ja toivon, ettei minulle tule ikinä synnytyksessä mitään kriisitilannetta, sillä kun luottamus kätilöihin on nolla, niin kriisitilanteessa menisin varmasti täysin shokkiin.
viikkoa itkuinen "mönkään" menneestä synnytyksestä. Niin, lapsi oli tarjontavirheessä ja päädyttiin kiireelliseen sektioon. Koin sen omana epäonnistumisena tyyliin "olen huono äiti, kun en osaa..." Joo, kuulostaa nyt naurettavalta, mutta siinä tilassa sitä onnistui tuollaistakin märehtimään.