Kenelläkään kokemusta alkoholismista?

Menen Alanoniin ja ala hoitamaan itseäsi. Veljesi lopettaa, jos lopettaa, sitten kun lopettaa. Ei kukaan toinen voi lopettaa sen puolesta.

Pakkohoitoon ei taida päästä ellei ole vaaraksi muille. :( Oman elämän saa vapaasti tuhota. Isäni on alkoholisti ja hoitoon hän on mennyt aina omasta halustaan, kun on ollut tosi huonossa kunnossa. Katkaisuhoitopaikoissa on niin täyttä, että ottavat sinne vaan omasta halusta tulleita, joilla motivaatiota katkaista putki.

Tuntuisi hylkäämiseltäkin. Rahallisesti en auta, mutta jotenkin haluaisin olla tukena viinasta irti pääsemisessä. Onko tosiaan niin, ettei se ole mahdollista?



ap

http://www.mtkl.fi/tietopankki/oikeudet_ja_etuudet/oikeudet/



Onko veljelläsi mielenterveysongelmaa? Ehdottaisin, että otat yhteyttä veljesi terveysasemaan ja kysyt onko mitään tehtävissä. Jos hän ei halua hoitoa, on hyvin vaikea kyllä edetä. Jos lääkäri toteaa että hän on vaaraksi itselleen / muille, voidaan potilas käsittääkseni muutamaksi päiväksi ottaa tarkkailuun. Jos potilas haluaa lähteä tuon ajan jälkeen, ei mikään velvoita pitämään "lukkojen takana" hoidossa.

alkoholisti voi nousta siitä suosta vain jos itse sitä haluaa.

Avulla ja tuella vain mahdollistat alkoholismin jatkumisen.



"Saman kokenut"

ainoa mitä voit tehdä on kertoa, että olet tukena siinä vaiheessa kun toinen haluaa irti kierteestä.

elämäänsä, et ikävä kyllä voi oikein tehdä muuta kuin muuttaa omaa suhtautumistasi asiaan. Isäni on alkoholisti ja tiedän, mitä huolta ja pelkoa ja epävarmuutta se tuo tullessaan omaisille. Vuosien myötä olen oppinut suhtautumaan asiaan ja miettimään omaa käytöstäni häntä kohtaan. Tiedän, että sinulla on hätä ja huoli ja haluaisit auttaa, mutta jos alkoholisti ei halua apoua, et ikävä kyllä voi tehdä mitään. Opettele ajattelemaan niin, että asia ei ole sinun vastuullasi. Sinun on elettävä omaa elämääsi ja huolehdittava perheestäsi.



Lämpimästi suosittelen Al anonia, se on vertaistukiryhmä samoista asioista kärsiville. Itse olen saanut sieltä suurta apua.



http://www.al-anon.fi/



Paikat, joissa kokouksi järjestetään, löytyvät täältä:

http://www.al-anon.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=ryhmat



Mene rohkeasti mukaan, yllätyt, miten samanlaisia ongelmia muillakin on, saat aivan varmasti tukea ja voimaa jaksaa!

ero avovaimosta ja opiskelujen jälkeinen ajoittainen työttömys kyllä masentavat häntä ja saavat olon tarkoituksettomaksi. Ja muutama vuosi sitten lopetti aktiiviurheilun eräässä lajissa, jossa menestyikin, joten siitäkin voi olla "vieroitusoireita" päällä, ainakin välillä puhunut että katuu kun lopetti.

Kokee vaan kaiken menevän nyt elämässä huonommin kuin ennen, eikä ryyppyputket todellakaan auta asiaa.

Käsittämätön muutos hänessä tapahtunut, sitä on vaikea katsoa kun entinen "golden boy" on kohta rantojen mies.

ap

äitini lähestulkoon, isäpuolenikin on. Puoli sukua kärsii alkoholiongelmasta. Asialle ei mitään mahda, valitettavasti. Ole iloinen jos veljesi lapseton ja vaimoton. Ei joudu viattomat kärsimään.

Todella helpottavaa varmasti olisi kuulla muiden samaa kokeneiden kertomuksia. Tuntuu vaan niin tyhjältä, että pitääkö veljeltä mennä kaikki, ennenkuin hän tajuaa pysähtyä.

Ja kaikista kamalinta tämä on äidillemme, hän ei ansaitsisi tälläista huolta millään lailla.



ap

Isäni sairastui minun ollessa päälle parikymmpinen, ja on vaikea kuvailla, miten hän on sen jälkeen muuttunut ihmisenä. Etukäteen olisi ollut vaikea uskoa, miten alas voi vajota. Ja miten tunnollisen tarkasta ihmisestä tulee hirveä hällä väliä tapaus.



Alkoholismi on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin sairaus. Masennus usein ruokkii juomista ja juominen lisää masennusta, joten noidan kehä on siinä valmis.

Todella helpottavaa varmasti olisi kuulla muiden samaa kokeneiden kertomuksia. Tuntuu vaan niin tyhjältä, että pitääkö veljeltä mennä kaikki, ennenkuin hän tajuaa pysähtyä.

Ja kaikista kamalinta tämä on äidillemme, hän ei ansaitsisi tälläista huolta millään lailla.

ap

Mun isä on mt-potilas ja alkoholisti, ollut koko mun ikäni. Asian kanssa oppii ajan kanssa elämään. Olen tajunnut sen, että mun on ihan turha syyttää isääni siitä, että millaista MUN elämä on ollut. Se ajatusmalli ei vie mua yhtään eteenpäin. Ei hän ole sairastunut pahaa pahuuttaan ja kenenkään kiusaksi. Hän on mitä on, eikä hänen tarvitse sitä multa tai keneltäkään anteeksi pyytää.

Varmasti ajattelet, että äitisi ei ansaitse tuollaista. Kannattaa miettiä myös siltä kantilta, että veljesi ei tee tuota tahallaan. Itse hän kärsii kaikista eniten viime kädessä. Alkoholismi on yleensä seuraus ei syy. Syyt on usein päänupissa (masennusta, diagnosoimattomia mielenterveysongelmia) tai joskus ihan vaan elämänkohtalo voi viedä ihmisen raiteiltaan. Toiset vaan helpommin jää koukkuun kuin toiset.