Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas palo pinna..=(
26.09.2009 |
Siis onko tämä jotain masennusta vai minkä ihmeen takia mulla on niin lyhyt pinna? Hermot meneee jatkuvasti, lapsia (4v.,2v. ja 3kk) käy oikeen sääliksi ku joutuvat tällaista äitiä kattomaan..
Menetän nykyään hermot koko ajan, lähinnä jatkuvasta sekamelskasta (mitä olisi varmaan aika oppia sietämään), lapset ei tottele mitään, kaikki huutaa kuorossa samaan aikaan, esikoiselle ei riitä mikään, vaatii koko ajan jotain tekemistä, kaveria, syötävää.. kakkonen vaihteeks syömälakossa ja raivostuu joka asiasta (sen varmaan oppinu äidiltään)..pissataan housuun vaikka osaavat käydä jo pytylläkin, esikoinen parkuu aina pihalla ja millon missäkin...
Tyttövauvamme on ihana, hänen kanssaan ei mitään ongelmia (vielä), nukkuu yönsä, syö hyvin ja ei edes itkeskele pahemmin.. Eli sen puolesta minäkin saan nukuttua yöni, joten hermot ei mene väsymyksestä.. Vaan miksi?
En lyö lapsia, nipata voin joskus tai vaan tarttua tukasta.. Raivostuessani heittelen tavaroita pisin seiniä, osa hajoaa..Huudan ku mielipuoli, kiroilen kuin siili, silmät pullistuu päästä ja varmaan vaahtoakin tulee suusta.. En jaksa raivota, en halua että lapset muistavat lapsuudestaan vain tämän mielipuolen äitinsä..
Onko tämä skitzofreniaa, hullun lehmän tautia vai jotain muuta? Auttakaa..=(
(varmaan aika sekaista tekstiä, mutta niin on kirjoittajakin..)
Kommentit (16)
eikä elämää todellakaan eletä pillereiden avulla!
terveisin karjuva äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on kyllä tosi pienet lapset ja arki on raskasta, kun omia hetkiä ei tule. Mutta yritätkö liikaa olla "täydellinen äiti"? Ja sitten petyt siihen, kun pinna ei kestä jne.
Itse tajusin jossain vaiheessa itsessäni tämän ongelman. Sain kauheita raivokohtauksia. Ja niiden jälkeen kammottavan huono omatunto, koska eihän kunnon äiti suutu... No, aloin antaa itselleni anteeksi vajavaisuuteni. Saan suuttua, jos ei totella ollenkaan ja tehdään kiusaa jne. Mutta suuttumisen täytyy olla tietyissä rajoissa. No, joka tapauksessa, suutun nykyään paljon harvemmin, kun en panttaa sitä suuttumusta itseeni liikaa vaan pihahtelen höyryjä jo muutenkin pois. (Sanon mielipiteeni ajoissa, annan rangaistuksia lapsille) Ja olen hyvä äiti tällaisenakin.
ettet ole ainoa äiti puimaan tätä tilannetta.. varmasti melkein joka taloudessa jossa kaksi tai kolme pientä ihmistä niin varmasti jokaisella äidillä pinna menee vähän väliä.. huokaise..
laske kymmeneen tai kahteenkymmeneen mielessäsi vaikka keittiössä istuen ja ota lasi vettä :)
jos on tulossa ärräpäitä niin mene hetkeksi pois tilasta jossa lapsesi ovat.
Itsellä oli sama tilanne ja sain kevyen lääkityksen. Kokeile sinäkin! Raskauden jälkeen aivojen serotoniinitasot heittelee, ihan ymmärrettävää.
Tsemppiä!
Kevyt lääkitys? Mistä sait lääkityksen?
Sinulla on kyllä tosi pienet lapset ja arki on raskasta, kun omia hetkiä ei tule. Mutta yritätkö liikaa olla "täydellinen äiti"? Ja sitten petyt siihen, kun pinna ei kestä jne.
Itse tajusin jossain vaiheessa itsessäni tämän ongelman. Sain kauheita raivokohtauksia. Ja niiden jälkeen kammottavan huono omatunto, koska eihän kunnon äiti suutu... No, aloin antaa itselleni anteeksi vajavaisuuteni. Saan suuttua, jos ei totella ollenkaan ja tehdään kiusaa jne. Mutta suuttumisen täytyy olla tietyissä rajoissa. No, joka tapauksessa, suutun nykyään paljon harvemmin, kun en panttaa sitä suuttumusta itseeni liikaa vaan pihahtelen höyryjä jo muutenkin pois. (Sanon mielipiteeni ajoissa, annan rangaistuksia lapsille) Ja olen hyvä äiti tällaisenakin.
Ehkä yritän liikaa.. T:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mielialalääkitys, pienimmällä mahdollisella annoksella mullakin, auttaa, olen taas normaali enkä kilahtele ja huuda kurkku suorana kuin vajaaälyinen.
Ja sinulle, joka sanoit, ettei elämää eletä pillereiden avulla: jos sairastuisit diabetekseen tai syöpään, kieltäytyisitkö insuliinista tai sytostaateista samalla perusteella??
en voi ymmärtää ihmisiä jotka haluavat huurruttaa tunteitaan syömällä "kevyttä lääkitystä". en kyllä toisaalta ole noiden tukistamisienkaan kannalla mutta meidän lasten äiti on tällainen ja välillä räiskähtelee. useimmiten kuitenkin halitaan ja näytetään myös niitä positiivisia tunteita!
ja se on elämää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei taida vissiin käydä ihan että pyytää reseptin..
Joka ilta kun oon saanut lapset nukkumaan, ajattelen miksi taas meni hermot noin sata kertaa päivän aikana ja tuli huudettua. Esikoinen, tyttö 5v, ei tunnu uskovan mitään ja asioista saa sanoa monta kertaa ja sen viidennen kerran kohalla menee hermo.. Poika 10kk varmaan ihmettelee meitä tyttöjä.
Onko kellään antaa neuvoja oikeesti tällaseen tilanteeseen??? Ei o kiva kun lapsi ajattelee et, taas äiti huutaa. Rakastan lapsiani todellakin eniten maailmassa. Hoidan lapset käytännössä yksin, vaikka avomieskin on. Johtuuko hermonmenetys vaan siitä kun sitä paljon puhuttua omaa aikaa ei ole vai onko tyttö vain voimakastahtoinen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kun olisin omaa tekstiäni lukenut =o(
Tiedän NIIN tunteen!
kuulostaa todella tutulle tuo käyttäytyminen. Jälkikäteen kun ajattelee sitä aikaa, tulee esikoisen puolesta surullinen olo. Olen asiasta puhunutkin esikoisen kanssa ja tunteita selvitetty jne. Minulla tuo käytös kesti n. 4kk ja on onneksi siinä mielessä historiaa. Tsemppiä, jos tilanne tuntuu vaikealta hae apua neuvolasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että huumoria vielä löytyy vaika noin kamala paskiainen olet lapsillesi. Vanhin muistaa jo tempauksiasi.
Hanki apua, Tarttet sitä.
eikä elämää todellakaan eletä pillereiden avulla! terveisin karjuva äiti
ei elämä todellakaan ole tuollaista.. Toivottavasti sinäkin näet elämän ihanan puolen vielä joskus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt kun sun hermot on palaneet niin elä ainakaan palkitse hermostoasi siiderillä tai tupakalla. Muuten kierre on valmis. Sillä tavoin kasvatetaan itsestä heikkohermoa.
ja kyllä se minun mielestäni saa näkyä ja kuulua myös lapsille. suurimmaksi osaksi elämä tietenkin hymyilee mutta ei aina eikä tarvitsekaan.
ei tulisi itselleni mieleenkään lähteä turruttamaan tunteitani lääkkeillä, mutta en olekaan masentunut (enkä hullu).
Alue: Aihe vapaa
Itsellä oli sama tilanne ja sain kevyen lääkityksen. Kokeile sinäkin! Raskauden jälkeen aivojen serotoniinitasot heittelee, ihan ymmärrettävää.
Tsemppiä!