Mykkä mies, muita?

Aina kehoitti minua katsomaan peiliin. Sen kummempaa keskustekua ei mistään käyty. On siis nykyään exäni.

Meidän suhteen pahin kompastuskivi on puhumattomuus. Mies on kodista, jossa asioita ei käsitellä vaan lakaistaan maton alle ja ne lakkaavat olemasta. Esim. jos joskus vilkkaan poikamme "ongelmista" mainitset anopille, se vaan katsoo mua eikä vastaa mitään.

Mies on samaa kastia, asioista ei saa puhua. Aina pitää vaan olla hyväntuulinen. Jos mainitsen jostain, mies ottaa hirveästi itseensä, suuttuu, joskus alkaa huutaa ja sättiä minua. Hyökkäys on hänelle paras puolustus.

Itsekään ei koskaan muuten kuin suuttuessaan huutamalla kerro minulle omista toivomuksistaan, ajatuksia pitäisi kyllä osata lukea, helevetin toimivaa :(

En enää jaksa.

tää on kun mun tekstiäni.. ja anoppikin samanlainen!! HUHUH!

Mun mies ei tosin hyökkää suuttuessaan, silloinkin vain vetäytyy ja poistuu huoneesta, ja ennen kaikkea, ON HILJAA. Etenkin perheeseemme liittyvät asiat on tämmöisiä, mistä ei voi puhua, oli sitten ongelma tai ei. Parhaimmillaan mies saa sanottua, ettei nyt jaksa, puhutaan toiste, mutta sitä toiste -kertaa ei koskaan tule. Kaikesta muusta tyhjänpäiväisestä (päivän säästä, vaalirahakohusta, jonkun mallin liian pienistä tisseistä yms.) saa kyllä vaikka tuntien palopuheet aikaiseksi, vaikkei asiasta edes mitään ymmärtäisi.

Mun ukkeli kyllä puhuu joskus, mut sitten tuleekin elämäntuskaa mulle sylillinen ja tosi syyllinen olo.



Lisäksi lähes joka päivä onnistuu saamaan riidan milloin mistäkin; miten MÄ teen tai sanon pahasti tai tiuskin tms. Oikeasti pelkään koko ajan ko. tilanteita ja oon niin mielin kielin... :( En kohta enää jaksa.



Kotiin kun tulee (mä kotona vauvan kanssa) toteaa ensimmäiseksi jotain negaa jostain. Loppuillan saankin hyvitellä ja passata ruuat ym. eteen ettei vaan tulis riitaa :( On toki lähes burnoutissa töiden takia, mut osaton mä kai siihen oon. Mulla ei kuulemma ole mitään valittamista mistään kun saan olla vauvan kanssa kotona (totta), mut olisin valmis vaihtaan osia jos rahat riittäis. Se olis siis mun jopi keksiä miten onnistuis...



Sanokaa kiltit mitä mä teen??!! En tod. halua erota, eli muita vinkkejä?

Onko kellään vinkkejä miten avata tilannetta? Itse olen ollut tässä suhteessa jo 10 vuotta, ja toivo siitä että asiaan tulisi muutosta alkaa olla mennyt.



-ap