Korkeasti koulutettu ja ammattitaitoinen mieheni irtisanotaan. Miten puhua asiasta läheisille?

Jenkeissä irtisanomiset ja työpaikan vaihdot ovat arkipäivää ja ihmiset kuittaavat väliaikaisen työttömyyden sanomalla että ovat "between jobs". Olisko tuolle jotain suomenkielistä termiä?

Eikö miehesi voisi sanoa sukulaisille, että on hakemassa uutta työtä sen sijaan, että korostaa olevansa kohta työtön?

Pitää kannustaa miestä tekemään työnhakuilmoituksia. Niidenkin tekeminen on sinänsä outoa, sillä häntä on aina kosittu töihin eikä työpaikkoihin ole tarvinnut hakea. Monesti myös nuo headhunteritkin ovat hänelle soittaneet, mutta ei juuri lähiaikoina...Yksikin firma, mikä on häntä vuosia kosiskellut töihin, on lomauttanut omia työntekijöitä, joten tilanne on sinänsä huono...

kyllä niitä päteviä, pystyviä, kyvykkäitä ja ihania ihmisiä on irtisanottu aina. Ei siinä ole yhtään mitään kummallista saati hävettävää. Miksi häpeät sitä? Perustuuko suhteenne kuitenkin pitkälle miehesi asemalle, vaikket sitä myönnäkään. Tuntuuko vastenmieliselta rakastaa työtöntä? TArkista omia asenteitasi. Tuo ettei kukaan voi uskoa, on aivan puppua. Kyllä suurin osa ihmisistä on nähnyt maailmaa enemmän kuin sinä, ja nähneet, että irtisanomisia tulee ihan kaikille.

Ja eikö ole juuri moraalisesti oikein potkia pellolle ne päälliköt, jotka ovat firman huonoon jamaan saaneet, miksi heidän pitäisi saada jäädä?

Työt voivat loppua nykypäivänä keneltä vaan, niin se vain on. Oma äitini irtisanottiin muutama vuosi sitten yli 30 vuoden työrupeaman jälkeen (siis samalla työnantajalla), ja sen uskon että se otti koville ja kävi itsetunnollekin. Mutta meidän nuorempien ja muutenkin työpaikkaa useammin vaihtaneiden pitäisi oikeastaan aina asennoitua niin, että työ voi mennä alta koska vain, hyvinä tai huonoina aikoina. Karuahan se on, mutta nykymaailmassa näin.



Varsinkaan lama-aikana irtisanotun ei mielestäni hetkeäkään tarvitse häpeillä tai nolostella tilannetta. Kerrotte suvulle, lapsille ja kenelle nyt kertoa tarvitsee ihan normaalisti, tekemättä asiasta mitään isoa juttua. Jos ette joudu taloudellisesti pulaan, ei asiassa pitäisi olla mitään ongelmaa. Tilanteeseen voi suhtautua kuin ylimääräiseen lomaan tai vaikka sapattivapaaseen, ei sen kummempaa.

Rakastan ja arvostan miestäni ihan hänen itsensä vuoksi. Olemme seurustelleen nuoresta asti, jolloin hän oli tavallinen ja vauhdikas pojan kloppi vailla koulutusta ja titteliä, joten hänen asemaansa rakkauteni ei perustu. Mutta kyllä hänelle itsellään on oma ammattiylpeytensä, mikä ei minusta ole paha asia. On myös menestyksensä eteen tehnyt paljon töitä ja uhrannut vapaa-aikaansa työlle ja tässä on kiitos karkeasti sanottuna. Kyllä tuollainen myös katkeruuden tunteita herättää..

ap.n mies ei saa noin vaan potkuja ja joudu raukka elelemään vaimon 4500e vaivaispalkalla vaan todellisuudessa sille annetaan vuoden liksa käteen (ellei ole tyhmä ja kieltäydy paketista). Toiseksi, jos se on niin pätevä ja näppärä niinkuin vaimo luulee, niin erityisosaajille löytyy varmasti töitä, vaikka pienemmällä palkalla.

Eiköhän ollut puhe miehen palkasta. Saan huimaa 2100 euroa/kk:ssa, joten ei tarvitse kadehtia sitä. Tosin on melkolailla takuuvarmaa työtä, joten on epätodennäköistä, että minut irtisanotaan, mutta mistä sitäkään voi varmaksi tietää...jos vaikka kaupunki lomauttaa

kaikilla korkeakoulututkinto. Kyllä sieltä potkitaan osastoittain porukkaa pois, myös siis pomot tietty lähtee. Ei siinä ole mitään kummallista, ei meillä kukaan ole ajatellut, että juuri meitä ei saisi potkia, kun olemme niin taitavia. Tämä on aivan nykyaikaa, ja jos sulla ei ole rohkeutta siitä puhua, niin jonkinlaisen luurangon kaappiin saatte. Kyse on kuitenkin VAIN työpaikasta, kukaan ei ole kuollut, pysyvästi vammautunut, jne... Opetat samalla lapsillesikin arvoja, mikä on tärkeintä elämässä, ei se työ vaan...

Ymmärrämme hyvin, että kyllä asiasta varmasti pitää puhua, mutta vielä ei tiedä miten. Tieto on vielä tuore ja jotenkin ajattelee niin, että uusi työpaikka voisi olla helpompi saada, jos ei ole laajalti kertonut irtisanomisesta, mutta tiedä häntä.. Toisaalta osaamme kyllä arvottaa elämämme ja tiedämme kovin hyvin, miten tuo on "vain" irtisanominen. Kuolemaa olemme joutuneet läheltä kohtaamaan useamman kerran, joten tiedämme mitä suru on. Mutta uskon, että monelle suomalaiselle työnteko on tärkeä arvo sinänsä...