"Lapsen on solmittava ystävyssuhteet päivähoidossa"

Aran ja ujon lapsen voi olla koulussa vaikeaa tunkea ennestään tuttujen eskarituttavien porukkaan. Jos se onnistui sinun lapseltasi, se ei välttämättä ole yhtä helppoa muille!

Valtaosa lapsesta on varmasti aivan samanlaisia. Mutta palsta mamman lapsethan on ilmeisesti kaikki erikoistapauksia ; )

Mutta ei kai tuo nyt se pääpointi siinä ole? Ongelmahan kai yleensä on se, että lähistöllä ei esim. ole muita "isompia" lapsia kotihoidossa ja kerhotoimintaa ei joko ole tai se ei perheelle käy (esim. SRK:n kerhot ateistiperheelle). Eli lapsilla ei ole äitiysloman aikaan leikkikavereita ja samaan päiväkotiin ei enää pääse takaisin.



Itse olin vauvalomalla kun isommat lapset olivat 5- ja 4-vuotiaita. Lapset jäivät kotiin kun itsekin jäin. Jälkikäteen ajateltuna se ei kyllä ollut paras mahdolinen ratkaisu vaikka silloin en edes ajatellut muita vaihtoehtoja. Kävivät seurakunnan kerhossa, mutta se oli vaan 2 kertaa viikossa 3 h kerrallaan. Jostain syystä sieltä ei oikeastaan sellaisia pysyviä leikkikavereita tarttunut matkaan. Muut ryhmän lapset olivat jo ennestään tuttuja kotiäitien lapsia, eli olivat käyneet kerhossa jo pari vuotta. Lisäksi meidän lapsemme menivät kerhoon marraskuussa, eli kesken kauden. Lisäksi tuo aika oli niin lyhyt, että siitä oli vauvan kanssa melkein enemmän harmia.



Ajattelen yhä, että osapäivähoito tutussa päiväkodissa olisi ollut parempi - ehkä 3-4 päivää ja muutama tunti. Täällä meillä kyllä sellainen ajatus torpedoitiin, olisin tietenkin voinut vaatia, mutta en usko että olisin sille tielle lähtenyt.



Lisäksi emme enää päässeet samaan tuttuun päiväkotiin takaisin ja ensimmäinen syksy hoitoon paluun jälkeen oli keskimmäiselle lapsellemme tosi vaikeaa, voisi melkein sanoa etä oli jo ihan masennuksen partaalla. Onneksi homma kuitenkin kääntyi parempaan joulun jälkeen. Nyt on jo iloinen koululainen jolla on paljon kavereita sekä päiväkodista/eskarista että muualta tulleista luokkakavereista.



Sinänsä olen sitä mieltä, että lapset ystävystyt tosi nopeasti, suorastaan hämmästyttävästi.

Ei ollut päiväkodissa ennen eskaria.



Nytkin on kuitenkin mutkatta leikkinyt koko viikonlopun naapurin lasten kanssa. Nämä ihan eri päiväkodissa ja nyt eri koulussa.

Aran ja ujon lapsen voi olla koulussa vaikeaa tunkea ennestään tuttujen eskarituttavien porukkaan. Jos se onnistui sinun lapseltasi, se ei välttämättä ole yhtä helppoa muille!

muuttaa? Lapsi ei voi vaihtaa luokkaa esim. musaluokalle? Näitä muutoksia ei voi tapahtua joskus vani koulun puolesta?

Esim. itse muutimme nyt kun esikoinen meni eskariin, ja se oli ajoitettu näin siksi, että lapsi pääsisi koulun porukoihin jo nyt. Kas kummaa, lähieskari oli täynnä, ja lapsi käy nyt eri koulupiirin eskaria, eikä missään nimessä tule tuohon kouluun menemään. En silti pelkää että lapseni jäisi nyt ikuisiksi ajoiksi vaille ystäviä koulussa.

PS. Omakin lapseni oli todella arka ja ujo pienenä, mutta alkoi muuttua avoimemmaksi ja rohkeammaksi 4-vuotiaana. Vaikka kävi vain kerhossa, eikä ollut "rohkaistumassa" päiväkodissa. Oppi lukemaankin 5-vuotiaana ilman päiväkodin tärkeää varhaiskasvatusta.

päivähoitokeskustelussa on kyllä monet perusteelleet hoidossa pitämistä ihan tuolla, että lapsi putoaa pois kaverikuvioista, ellei ole hoidossa.

Aran ja ujon lapsen voi olla koulussa vaikeaa tunkea ennestään tuttujen eskarituttavien porukkaan. Jos se onnistui sinun lapseltasi, se ei välttämättä ole yhtä helppoa muille!

On ollut päiväkodissa 3-vuotiaasta asti juuri sosiaalistumisen takia, nyt on 6, eikä niitä kavereita ole, lähinnä on oppinut olemaan kiusattavana... ei kaikki todellakaan löydä päiväkodista kavereita, vaan se oma sosiaalinen ura voi lähteä kasvamaan tosi kieroon jo pk-iässä. Ja sitähän ei kukaan voi sanoa, olisiko silloin olut parempi antaa lapsen kasvaa rauhassa kotona, ja löytää itsestään ensin omia voimavaroja, tutustua ympäristöön ja muihin paljon rauahllisemmassa tahdissa, kuin joutua jo pienenä kokemaan, ettei sopeudu, ei sitten millään.

Mikä sopii yhdelle, ei passaa toiselle. Tärkeintä olisi, että jokaisella olisi se valinnan mahdollisuus.



Kaverini poika on hyvin ujo, ja vaatii hyvin pitkiä siirtymätilanteita. Heille oli itsestään selvyys, että poika jäi kotiin, kun sisaruksen sai.



Meillä tyttö on kyllä sosiaalinen, mutta ryhmässä toimiminen on vähän niin ja näin. Ja siksi hän jatkoi osa-aikaisesti tutussa ryhmässä. Osaltaan päätökseen vaikutti oma kokemukseni omasta lapsuudestani. Itse olen pääasiassa kotihoidettu. Kesäisin olimme aina mummolassa serkkujen kanssa, mutta muu aika pääasiassa siskon kanssa. Satunnaisia pätkiä (kodinhoitajan vaihtuessa) päiväkodissa sekä lisäksi kerran viikossa seurakunnan kerhossa. Itse rakasti noita pätkiä päiväkodissa. siskoni ei niissä kuitenkaan viihtynyt, joten olimme siellä vain satunnaisia pätkiä. Itse olen kyllä sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. Siirryn myös joustavasti ryhmästä toiseen. Ryhmässä toimiminen ja ryhmään sitoutuminen ovat minulle kuitenkin hyvin vaikeita. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että olen erittäin mielelläni epätyypillisissä työsuhteissa; ei tarvitse sitoutua yhteen paikkaan ja yksiin työkavereihin pitkäksi aikaa. Koen tämän pitkässä juoksussa kuitenkin huonona asiana. Kaikkialla on ikään kuin ulkopuolinen, vaikka ryhmässä onkin (ja vielä kiitelty helppoa sopeutumista..).

Lapseni halua säästää tältä ja siksi haluaisin, että nyt syntyneet sosiaaliset suhteet säilyisivät. Muuton tarvetta ei onneksi tule, ja viimeiseen asti pyrimme sitä välttämään.



Mutta tämä siis meidän kokemuksena.

vasta eskarissa, kyllä aika myöhäistä on. Itse voin kertoa kokemuksesra, että eskari voi olla yksi "helvetti" ujolla aralle lapselle, joka ei ole koskaan ollut päivähoidossa. Pelkkä lasten suuri luukumäärä hirvitti, saati että olisi jollekin uskaltanut puhua.

että se päivähoito on ainoa tapa? Meidän lapsi oli tanssissa, muskarissa, kerhossa, leikkipuistossa, naapurien lasten kanssa.



Päivähoito on laiskan vanhemman vaihtoehto, se on totta. Mutta ei se ainoa ole.

muita ihmiskontakteja, elleivät ole hoidossa? AIKA tylyä. Voiko tällainen olla totta? Entä miten mahtaa onnistua laittaa tällainen oikein ujo lapsi parinsadan lapsen kouluun (tai 60 lapsen päiväkotiin)?

jos lapsi on ekan kerran kunnolla kontaktissa samanikäisten kanssa vasta eskarissa, kyllä aika myöhäistä on. Itse voin kertoa kokemuksesra, että eskari voi olla yksi "helvetti" ujolla aralle lapselle, joka ei ole koskaan ollut päivähoidossa. Pelkkä lasten suuri luukumäärä hirvitti, saati että olisi jollekin uskaltanut puhua.