Huusin tänään raivona lapseni korvaan

ja sitten lohduttelee ja lapsi käsittää olleensa oikeassa? Ei näin. Ei todellakaan näin. Järki käteen nyt. Lapsi oli väärässä ja aikuinen oikeassa se on maailmanjärjestys. Lohduttelua ja tukea voi antaa oikeista asioista ei typerästä käytöksestä.

Siis että lasta pelotellaan holtittomalla käytöksellä ja sitten päälle jätetään yksin eikä pureta tilannetta? Mitä tapahtui, miksi äiti käyttäytyi näin, syyt seuraukset. Ja tämä on muka hyvää kasvatusta? Mitä enemmän tuota ap:n toimintaa ajatelee, sitä typerämmältä se näyttää. Jäähyllä meidän lapsi saa käydä läpi koko tunneskaalan uhmasta ja kiukusta sen laantumiseen ja katumukseen ja anteeksipyyntööön ja kyllä, lopuksi lohdutetaan. Ja sitten jatketaan päivää hyvillä mielin. Ja kas vain, lapsesta ei ole tullut mummonpotkijaa, vaan iloinen ja lauleskeleva lapsi, jolle vastaantulijat hymyilevät ja josta viimeksi eilen sain melkein nolottavan ylistäviä kehuja.

Disneyn tarinoissa ensin torutaan ja sitten lohdutetaan ja sekös saa lapsen pään sekaisin hunajasta..

Huomiota saa hyvälläkin käytöksellä. Eikä se huutaminen asiasta lapselle traumoja tuo. Lapsi unohtaa nopeasti ellei palauteta muistoa pintaan anteeksi pyynnöillä ja samalla myönnetään lapsen ollen oikeassa häiritessään puhelua o_O



Millainen aikuinen tuollaisella metodilla kasvaakaan? Ensin potkitaan mummoja kadulla jotta saisi reaktion muissa sitten odottelee tuomarilta lohdutusta rankasta lapsuudesta kun äiti vähän huusi.. :D



Selkeyttä peliin nyt. Ei poliisikaan lohduttele antaessaan huomautusta rikkinäisestä ajovalosta jolla häiritsitte liikennettä.

mutta muuten hyvä, että tehdään selväksi tuo että kun aikuinen puhelimessa niin silloin ei kiljuta ja revitä puhelinta.



Minulla muutamakin tuttu joilla muksut ihan hirveitä puhelin teroristejä. Ei todellakaan tee mieli soittaa heille tai edes vastata puhelimeen, kun ensimmäisen 30 sekunnin jälkeen alkaa toisessa päässä hirveä lapsen jankutus, sitten kiljuminen ja sitten äiti ANTAA luurin lapselle.



Sitten lapsi hengittelee sinne puhelimeen mitään sanomatta ja kun hetken lapselle jutellut ja sanoo että annappa puhelin nyt takaisin niin ei.

Sitten minuuttien jälkeen kuuntelen kun äiti jankuttaa vierestä että "annappa kulta nyt se puhelin" ja pahimmillaan kun lapsi kikattaen juoksee puhelimen kanssa karkuun ja äiti maanittelee sitä takaisin.

Metin aina, että miten ihmeessä vanhemmat saa mitään puheluita hoidettua, antaako ne luurin silloinkin lapselle kun toisessa päässä on joku virastotäti tms. Vai meneekö ne puhelut sitten kuunnellen sitä järkkyä lapsen kiljuntaa.



Hei haloo. Lapset kasvaa kyllä kasvattamattakin mutta kyllä tälläisistä hellantuuteleista, joiden jokainen huomion tarve aina täytetään, kasvaa sellaisia pikku terosistejä että huh huh.

koulussa ja sitten työelämässä on muut ihmeissään kun ei hetkeäkään osata odottaa, olla hiljaa vaan aina minä minä minä.

Disneyn tarinoissa ensin torutaan ja sitten lohdutetaan ja sekös saa lapsen pään sekaisin hunajasta.. Huomiota saa hyvälläkin käytöksellä. Eikä se huutaminen asiasta lapselle traumoja tuo. Lapsi unohtaa nopeasti ellei palauteta muistoa pintaan anteeksi pyynnöillä ja samalla myönnetään lapsen ollen oikeassa häiritessään puhelua o_O Millainen aikuinen tuollaisella metodilla kasvaakaan? Ensin potkitaan mummoja kadulla jotta saisi reaktion muissa sitten odottelee tuomarilta lohdutusta rankasta lapsuudesta kun äiti vähän huusi.. :D Selkeyttä peliin nyt. Ei poliisikaan lohduttele antaessaan huomautusta rikkinäisestä ajovalosta jolla häiritsitte liikennettä.

Ensinnäkin kasvatuksessa ei ole mielestäni itsearvoisesti tarkoitus tehdä lapselle paha mieli ja toivoa että paha mieli estää tekemästä ikäviä asioita, ja jättää sitten pelottavan tilanteen jälkeen lohduttamatta, tai paremmin sanottuna käsittelemättä asiaa. Tarkoitus on opettaa neutraalisti ja rauhallisesti syyn ja seurauksen lakia. Totta kai joskus jokaisen vanhemman pää hajoaa ja tulee huudettua (ihan hyvä niin, jollei mennä liiallisuuksiin kuten ap), mutta pääperiaatteena näin. Jos lapsi tekee väärin, siitä seuraa tietty ENNAKOITAVA rangaistus. Se että äiti yhtäkkiä sekoaa ja tulee korvan juureen huutamaan ääni käheänä kirouksia, ei ole ennakoitavaa. Tollasesta menee oikeasti perusturvallisuus.

Lapsi voi ennakoitavaa ja turvallista rangaistusta kärsiessään olla ihan millä tuulella tahansa, sillä ei ole väliä. Lapsi voi huutaa tai raivota tai "nauraa", hänellä voi olla paha mieli tai hyvä mieli tai ihan mitä vaan. Joka tapauksessa jäähyllä opetetaan tunteiden hallintaa ja anteeksi pyyntöä, jäähyn jälkeen ei olla pitkävihaisia ja ja lohtua saa, jos se on tarpeen. Ei kesken jäähyn, vaan sitten kun tilanne on läpi käsitelty. Jäähyllä ei auta mikään lohdutuksen vinkuna, mutta vanhempi voi silti olla läsnä ja sanoittaa lapselle tilannetta. Näin toimii Supernanny ja näin toimin minä ja meillä se on ainakin toiminut todella hyvin.

Itse asiassa se on helppoa! Onko jatkuva hermojen menetys, tukistelu ja pää punaisena huutaminen muka jotenkin helppo, kiva ja rentouttava tapa kasvattaa? Tarvii vaan miettiä muutama perustilanne ja päättää mitä tekee. Sitten koettaa soveltaa sitä johdonmukaisesti. Tuosta seuraa jäähy, tuosta seuraa lelutakavarikko, kyläpaikassa toimitaan riitatilanteessa näin, kaupassa toimitaan näin... Sitten kun toiminta tulee jonkun ajan kuluttua selkäytimestä, on ihan mahdollista hoitaa ranagaistus hermostumatta oikeasti tippakaan. Ja kuten kirjoitin, totta kai jokainen hermostuu joskus ja niin pitääkin olla! Lapsen pitää oppia myös hanskaamaan tilaiteita joissa on vihaisia ja huutavia ihmisiä ja oppia olemaan pelkäämättä heitä. Mutta pääperiaatteesta on kyse. Ja se ei tässä tapausessa ole se, että teenpä tuolle lapselle nyt mahdollisimman pahan mielen!

Eli kyllä lapsen voi kasvattaa ilman järjetöntä huutoa ja ruumiillista kuritusta.

Se vaan vaatii enemmän viitseliäisyyttä ja pienestä asti johdonmukaisuutta. Mutta toimii ainakin meillä.

ei en ole super äiti ja varmasti teen virheitä myös, mutta hyvin on tähän asti selvitty (esikoinen 8 vuotta) ja todellakaan ei lapsi esim ole puhelinta kädestäni vaatinut. On myös suht pienestä oppinut ettei keskeytä aikuisten puhetta, ellei ole oikeasti joku akuutti hätä. Mutta tietää myös että hänenkään puhetta ei keskeytetä.

Eli kyllä meillä ainakin on opeteltu ottamaan toiset huomioon. Lapset opettelee käytöstavat ja myös heitä kohdellaan hyvin.



muutaman kerran olen sortunut huutamaan, mutta todennut ettei siitä ainakaan ole sen suurempaa hyötyä. On vaan rasittavaa.



niin ja kirjoitin tuon #26, eli en voi käsittää näitä vapaa kasvattajia, joiden muksut saa tehdä ihan mitä vaan periaatteella "kyllä lapsen pitää aina ja missä tilanteessa hyvänsä saada huomiota"

Mistä 13 on saanut päähänsä että mielenterveyspotilaat huutaa äänensä käheäksi? Huono vertaus...tosi huono...

Disneyn tarinoissa ensin torutaan ja sitten lohdutetaan ja sekös saa lapsen pään sekaisin hunajasta.. Huomiota saa hyvälläkin käytöksellä. Eikä se huutaminen asiasta lapselle traumoja tuo. Lapsi unohtaa nopeasti ellei palauteta muistoa pintaan anteeksi pyynnöillä ja samalla myönnetään lapsen ollen oikeassa häiritessään puhelua o_O Millainen aikuinen tuollaisella metodilla kasvaakaan? Ensin potkitaan mummoja kadulla jotta saisi reaktion muissa sitten odottelee tuomarilta lohdutusta rankasta lapsuudesta kun äiti vähän huusi.. :D Selkeyttä peliin nyt. Ei poliisikaan lohduttele antaessaan huomautusta rikkinäisestä ajovalosta jolla häiritsitte liikennettä.

Ensinnäkin kasvatuksessa ei ole mielestäni itsearvoisesti tarkoitus tehdä lapselle paha mieli ja toivoa että paha mieli estää tekemästä ikäviä asioita, ja jättää sitten pelottavan tilanteen jälkeen lohduttamatta, tai paremmin sanottuna käsittelemättä asiaa. Tarkoitus on opettaa neutraalisti ja rauhallisesti syyn ja seurauksen lakia. Totta kai joskus jokaisen vanhemman pää hajoaa ja tulee huudettua (ihan hyvä niin, jollei mennä liiallisuuksiin kuten ap), mutta pääperiaatteena näin. Jos lapsi tekee väärin, siitä seuraa tietty ENNAKOITAVA rangaistus. Se että äiti yhtäkkiä sekoaa ja tulee korvan juureen huutamaan ääni käheänä kirouksia, ei ole ennakoitavaa. Tollasesta menee oikeasti perusturvallisuus. Lapsi voi ennakoitavaa ja turvallista rangaistusta kärsiessään olla ihan millä tuulella tahansa, sillä ei ole väliä. Lapsi voi huutaa tai raivota tai "nauraa", hänellä voi olla paha mieli tai hyvä mieli tai ihan mitä vaan. Joka tapauksessa jäähyllä opetetaan tunteiden hallintaa ja anteeksi pyyntöä, jäähyn jälkeen ei olla pitkävihaisia ja ja lohtua saa, jos se on tarpeen. Ei kesken jäähyn, vaan sitten kun tilanne on läpi käsitelty. Jäähyllä ei auta mikään lohdutuksen vinkuna, mutta vanhempi voi silti olla läsnä ja sanoittaa lapselle tilannetta. Näin toimii Supernanny ja näin toimin minä ja meillä se on ainakin toiminut todella hyvin.