--Marrasmasut viikolla 38--

Ensin en millään meinannut saada luotua uutta pinoa, kun koko ajan vaan herjasi jotain rekisteröitymisestä ja nyt viesti lipsahti matkaan ennen aikojaan.. Varsinainen tietokoneguru! Oma äiti on vielä yökyläilemässä, joten venähti tämä koneelle pääsy. Muutenkin aika lyhyeksi olisi jäänyt viesti tänään, kun vetäisin leipäveitsellä päivällä haavan kämmeneen! Neljä tikkiä tuli ja vähän on sormet kankeet ja turvoksissa. Vaarallista toi omenanpilkkomisshow..



Mikäs on vointi misujamasu? Entäs Helene, kun ei ole sinustakaan kuulunut hetkeen? Ihan on jo tosissaan tullut mietittyä et koskahan eka marrasmasu poksahtaa. Toivottavasti ei vielä tässä kuussa...



Yritän kirjoitella pidemmästi tällä viikolla jossain välissä. Nyt kaikille rauhallisia, yhtäjaksoisia ja virkistäviä yöunia!



-HH (puolen tunnin päästä 31+0!)

tänne ei kuulu ihmeempää.nyt kun jäin sairaslomalle,niin kaikki kivut kyllä hävisi.ihan työn rasituksesta tuli ne selkäkivut ja kolotukset..eipä tarvii enää särkylääkkeitä popsia.vointi siis on ollut hyvä:)Harjotus supistuksia on päivittäin.Vauva liikkuu iltasin enempi,mutta vaikuttaa rauhalliselta,ku ei paljoa heilu.huomenna olisi neuvola.nyt rv 33...taitaa olla tasan.:)hyviä vointeja!!

Nyt saatiin miehen kanssa tilattua vauvalle turvakaukalo ja pitäs olla tänään tai huomenna postissa. Concord Ion hommattiin kun hyvät arvostelut oli saanut monessa paikkaa, mutta vasta käytössähän sen sitten näkee onko kaukalo juuri hyvä meidän käyttöön.



Sain miehenkin viimein ylipuhuttua tyhjentämään "työhuoneen" niin, että saadaan siitä tehtyä lastenhuone. Lupasi hankkiutua eroon pöytäkoneesta ja ostaa kannettavan tilalle, mikä musta ihan järkevää tilankäytön suhteen pienessä kolmiossa. Tänään mennään ostamaan lastenhuoneeseen mattoa ja verhoja ja siirrellään huonekalut. Ihanaa valmistautua vauvan tuloon! Keinutuolista vielä haaveilen ja yritin miestä houkutella ostamaan sitä mulle hääpäivälahjaksi, mutta eipä tuntunut järin innostuvan :/ Nyt olisi millä ostaakin kun tämän kuun olen lomalla ja saan ihan täyden palkan. Uudesta pinnasängystäkin vielä haaveilen ja sen päälle laitettavasta hoitatasosta, mutta ne taitaa jäädä vain haaveeksi. Mieluummin sitten se keinutuoli... :)



Oma olo on mitä on, ei järin kaksinen. Kipeitä supistuksia on alkanut tulla useampaan otteeseen päivittäin, mutta en niistä ole huolissani. Toivottavasti vain kypsyttelevät sen verran paikkoja, että lasketunajan tietämillä hommat etenee mallikkaasti. Muutenkin olen edelleen kipeä, alapää ja alavatsa on kuin tiilellä hakattu tohjoksi ja joka liikahdus tekee kipeää. Onneksi se loppu häämöttää jo niin jaksaa paremmin.



Tsemppiä kaikille viimeisiin viikkoihin!



Adara 33+2

Kirjoitin viime viikolla pitkän pätkän kaikkea ja niin se hävis taivaan tuuliin...kyllä otti päästä, edelleen ihmettelen että kenelle maksetaan palkkaa näiden sivujen "tekemisestä" :o



Noh, pikaisesti viime viikon juttuja:

-meillä tarpeen 50 ja 56 cm vaatteet alussa. Lapset vähän päälle kolmekiloisia

-fleecepukuja mulla on ainakin 4, mutta pienen toppapuvun saan tuttavalta.

-sukupuolesta: mulla kaikki kolme mahaa ja sykkeet olleet samoja tulee sitten poika tai tyttö. Tämäkin raskaus menee jokatavalla samaan malliin kuin edelliset. Tosin huomasin, että nyt mulla EI ole sitä masuviivaa navasta alaspäin! En tiedä vaikuttaisko istukan paikka siihen; nyt takana.



Vointi on edelleen hyvä, mutta vessassa saa juosta taas öisin useammin. Viikon päästä on taas neuvola ja kk päästä lääkärintarkastus.



Mites teillä jotka ovat aiemmin synnyttäneet, on merkitty noi kestot?

Mun mielestä kummassakaan ei ollut mitään logiikkaa kestoissa, jotka merkitty papereihin. Esikoinen kesti tiheistä kivuliaista supistuksista laskettuna oikeasti kauemmin kuin 5 h ja risat, jotka siis merkitty. Ja kuopuksen kesto on laskettu alkamaan pienestä lapsveden lorahduksesta eli 4 h. Tiheistä kipeistä supistuksista jos laskis niin esikko kestäis 7 h ja kuopus 2 h 20 min.

Mistä ihmeestä mä tiedän tällä kerralla lähteä, kun viimeks mentiin vaan tarkastamaan onko lapsvettä vai ei.



no niin pyykkihommiin taas



pp ja pikkumahamönkijä Hjördis 32+5

Mä vähä ihmettelinkin, että mihin kaikki ovat kadonneet.

Kauhulla odottelen loppuraskauden kipuja, mitä oon lukenu kaikista kirjoista ja kommentteja. Mutta loppujen lopuksi se on vaan pieni kipu koko raskauden aikana ennen kuin saa sen pienen nyytin syliinsä=)

Meilläkin ollaan hankittu jo aika paljon vauvan tavaroita. Puuttuu sänky ja sitteri vaan. Mitä mieltä te ootte tosta rintarepusta? Mieheni haluaisi sellaisen meille, mutta ite epäröin vielä...

Eilen oli neuvola ja hoitaja sanoi, että vauva on jo kääntynyt pääalaspäin. Kipakoita potkuja satelee oikeaseen kylkeen aika paljon. Muuten kaikki olivat hyvin ellei lasketa taas laskenuttu verenarvoa. Ens viikolla on viimeinen satsi B-vitamiini ruiskua.

Kaunista päivää kaikille

rv.30

Parsa87: Me hankittiin rintareppu (manduca) ja saatiin kantoliina. Me oltiin alusta asti sitä mieltä että rintareppu hankitaan. Meillä on koira jonka kanssa metsässä käydään paljon ja siellä on paljon helpompi kantaa repussa kun rattaissa. Muutenkin todettiin että meille se tulisi kovaan käyttöön varmasti jos vauva siinä viihtyy. Lenkeillä, pikku kauppareissuilla ja kun paljon ulkoilen siskon pihassa lapsia vahtien. Minä itse pidän kantoreppua itseäni helpottavana. Äitini kyllä sanoi etä pientä lasta ei voi siihen talvella pistää, mutta kuinka te lapsia jo synnyttäneet oletteko pitäneet talvivauvaa kantorepussa ? itse en näkisi siinä mitään estettä kun laittaa kunnolla päälle, eikä hirveällä pakkasella sitä lähde siinä kantamaan?

Ihanaa mulla flunssa loppui. oli aikas tuskaa loppu aika kun niistäminen, kääntyminen ja yskiminen sattui kylkeen tosi paljon ! onneksi se on ohi nyt.

Joku puhui siitä että koska tietää lähteä synnyttämään. itse olen kovasti miettinyt samaa. ja olen huomannut että tosi yksilöllistä on tämäkin asia. Kaverini sai viikkositten tytön ja tunti ennen kun lapsi päätti tulla maailmaan alkoi ihan pienet supistukset ja kaverini ei oikeastaan reagoinut asiaan mitenkään. no tunnin päästä tyttö sitten päätti tulla maailmaan kotona. kaikki sujui kuintenkin tosi hyvin. Tämä tietenkin varmaan harvinaisempaa, mutta kuitenkin.

Minä tästä lähden pistään vähän vaavin vaatteita pesukoneeseen. on nekin sitten valmiina.

Hyvää päivän jatkoa.

rv. 32

Kävin eilen "synnytyssuunnittelussa" Kättärillä. Siellä istuttiin miehen kanssa samassa salissa missä molemmat meidän neidit on syntyneet... ;) Oli siellä jotain kalusteiden paikkoja vaihdettu, muuten näytti ihan tutulta. Eipä siinä mitään ihmeitä ollut, ei mulla mitään valtavia toiveita ole. Ammeeseen haluan, jos se on mahdollista, mutta epävarmaahan se on. Jos alkaa vaikka vesien menolla niin ei sinne sit pääse, tai voihan se sali olla varattuna just silloin.



Mulla on esikoisen synnytys merkitty 23h, vaikka itse lasken vesien menosta 27h. Mulla alkoi supistukset kuitenkin heti siitä, niin en oikein tiedä mistä toi 23h on laskettu... ei se siitäkään ole kun sairaalaan mentiin, se oli sit vähän myöhemmin vielä... Toka on merkitty todenmukasemmin, n. 5h siitä kun käynnistyksellä alkoi supistukset.



Varmaan aika piakkoin itse aion soittaa sairaalaan, menee sit vedet tai alkaa säännöllisesti supparit. En ala odotteleen kovin pitkään, kun viimeks kuitenkin noinkin nopeesti sit kerran alettuaan eteni. Kyllä ne sit osaa kertoa tilanteen mukaan miten kannattaa toimia... toivottavasti! :)



Kävin tänään neuvolassa, sykkeet tasaisesti 140 molemmin puolin, sf 31cm, paino noussut taasen reippaat puoli kiloa viikkoon... Hemppa oli nyt ok kun olen kiltisti rautaa syönyt, verenpaine loistava edelleen. Vauva on laskeutunut ja kiinnittynytkin jo, paitsi kyllä se mun mielestä vielä ahkerasti kylkeä kääntää. Potkut tulee enimmäkseen vasemmalle, mutta myös joskus oikealle. Punkeminen on myös alkanut, eli koittaa työntää pyllyään mun vatsanahkan läpi... se on aika huvittavan näköistä kun maha kenottaa toiseen laitaan...



8 aamua vielä töitä... päivä kerrallaan mennään. Tänä aamuna oli vähän nuhainen olo, saa nähdä nyt miten tästä vointi etenee. Nyt päivällä olo on ollut ok. Iltaisin olen megaväsynyt, eilenkin en meinannut mitenkään jaksaa nousta ruuanlaittoon... siivoukset olen jo suosiolla jättänytkin vähemmälle. Enkä tyhjennä enää tiskikonetta kun siinä pitää kumarrella... ;) jne.



Mun pitäis ostaa vähän niitä 56cm vaatteita. Meille tulee taas iso vauva, pienempiä ei kannata ostaa, ja 60cm taitaa olla hyvä varasto tallella. Ja pienempi toppapuku varmaan pitää hommata, sekä sitteri vielä. Toivottavasti aikaa nyt täs on vielä niin kuin luulen...en jaksa miettiä nyt noita ennenku työt loppuu.



Näillä mennään, äippälomaa odotellessa tsemppiä edelleen meille kaikille....

t. Paakkis rv.33 tasan

No niin uutta viikkoa taas pukkaa kovasti tulemaan jo kovaa vauhtia. Vointi on ollut muuten ihan ok,paitsi tämä närästys on aivan kamalaa melkeen koko ajan. Täälä kans vauva alkaa vähän väliä pönkäämään takapuoltaan oikeaa kylkeä vasten aika kovasti.:D neuvolassa on tullut rampattua,kun otettiin se sreptokokki näyte ja kylkikivun takia kävin useaan kertaan. Mutta kaikki näytteet on ollut puhtaita sokerirasitustestiä myöten. Ainut mikä vaivaa niin huono veri, se on ollut nyt 107 viikon ja tuntuu kyllä heti että olo on heikompi ku ennen ja olen koko ajan tosi väsynyt. Rauta kuurin hain ja mangnesiumia kun yöllä pakkaa vetämään pohjelihakset kramppiin.

Kuinkas muilla on tullut painoa,itellä nyt kaikkiaan 16kg ja oon ihan kauhuissani ku oon muutenkin niin pieni ja hoikka ollut aina. lähtöpaino oli 55kg, niin on vaan tullut niin kamalan paljon raskaus arpia reisiin ja mahaan. Mutta heti ku vauveli on syntynyt niin täälä alkaa teho kuntokuuri, joka päivä kahdesti vaunujen ja koirien mars ulos lenkille--> :D



rv 33+3

HULDAHUOLETON, täällähän sitä kärvistellään, oli pitkään AINA linjat katki täällä kun kävi, taikka sitten lähettäessä kadotti kirjoitukset..

Olo on vaihteleva, välillä oon aivan energiapommi ja saan aikaan kaikenlaista, ja sitten muutamassa sekunnissa voimat valahtavat pois ja makoilee vaan sängyssä tuntikausia silmät puolitangossa:/

Vauva pyörii masussa edelleen ihan miten sattuu, voi olla ensin pää alaspäin, seuraavassa hetkessä muljahtaa koko vatsa ympäri ja potkutteleekin jompaankumpaan kylkeen. Vaikkei mikään supervilkas tapaus olekaan, kuopukseen verrattuna joka pyöri kuin häkkyrä masussa (eikä yllättänyt ollenkaan että oli napanuoransa sitonut monelle kierteelle ympäri itseään). Oon pohtinut tuota että onko jotain merkitystä vauvan sydänäänien laskemisella esim.vauvan hyvinvointiin? Kun ihan ekakerran keväällä oli 140 ja siitä tasaisesti laskenut kerta kerran jälkeen niin, että oli viime pe neuvolassa 120-125 ja kotonakin oon mittaillut jopa 118 sykkeitä pieneltä. Tosin on välillä sitten 142-144 jos oikein jumppaa kuunnellessa:) Mites muilla, varsinkin te jotka kotona saatte mittailtua sykettä? Onko alusta muuttunut syke ja mitä on alimmillaan ollut?

Vauvatavaroiden viimeisttä silausta on tullut tehtyä, vaunut laitoin kuntoon jo viime viikolla energiapuuskassani ja oikeastaan vain ensisängyn petausta vaille valmista:) Eipä tarvitse kerralla panikoida kaikkea sitten viime hetkillä.

Hyvää illan jatkoa kaikille, minä taidan pompahtaa yöunille jo pian..



*Helene 30+5*

Mulle hoitaja sanoi, että tytön syke on siinä 145-155 välillä ja pojilla siinä 130-140 paikkeilla. Ja jos vauva on levossa niin syke on silloin se alhaisempi arvo. Meillä kun vauva riehui sydän ääniä kuullessa niin arvot nousivat 156 ja sit ku se oli levossa niin se oli siinä 145 paikkeilla. Ei kai sen pitäis vaikuttaa vauvan hyvinvointiin=)

Painosta oon kans ollu aika huolissani. Lähtöpainoni oli 53kg ja pituutta mulla on vain 156cm. Nyt paino on noussut tuohon 64kg ja tässä on viel puoltoista kuukautta aikaa. Paino on ruvennut nousee aika paljon nyt loppu vaiheessa. Paljonkohan se mahtaa viel nousta?

Voi vee, mulla on kanssa äiti kylässä - viiden vuoden välein yritän kestää tämän koitoksen. Heti alko napakat supistukset kun tyttöjen kanssa käytiin se hakemassa. Stressistä ihan varmaan. Hmmm, loistava äiti-tytär suhde ;-)



Tämä kroppa se jaksaa yllättää. Yllättäen lähti verenepaineet laskuun ja paino tippu muutamalla kilolla. Ihan siis vaan näyttäsi että jostain johtui turvotus mikä nosti paineita. Kaikkea sitä.



Mut lupasin kai viimeksi ne selkäkivut valittaa - ei oisi pitänyt sanoa moista, kun heti meni sitten selkä tosi huonoon kuntoon. Mulla on skolioosi ja vanha murtuma mikä parantunut jotenkin huonosti. Lääkintävoimistelijan mukaan ei juur mitään voi tehdä ennen kun vauvamasu lähtee. Nyt teen sitten puolikasta päivää hampaat irvessä (pakko olla edes vähän töissä ettei tarvii olla äidin kanssa kotona...). Ja kotona olo ei koskaan ole ollut mun juttu.



Väsymys on kanssa aikamoista, mutta selityskin tuli sitten kun hb 100. Yritän kerran vielä rautatableteilla, mutta ne käy niin himputisti mahan päälle :-( Nyt ei edes pääse liikkumaan selän takia.



Mulle tuli ekasta painoa 30 kiloa, toisesta reilu 20 ja nyt on omien laskujen mukaan tullut 7 kiloa ja neuvolan mukaan 11 kiloa tähän mennessä. Kyllä tuota lähtöpainoakin oli 10 kiloa enempi kuin ennen ensimmäistä. En mä usko että niihin kiloihin kannattaa niin tuijotella kunhan ei muuten käy terveyden päälle. Mä en mielestäni ole tällä kertaa saanut lisää muuta kun masua ja tisua, mutta silti vaaka näyttää näitä lukemia.



Jaksamista kaikille näihin viimisiin viikkoihin ja kremppoihin!



Misujamasu 32+5

Kantorepuista oli puhetta. Mulla tuolla kaapissa odottamassa vauvaa myös Manducan-kantoreppu. Esikoisella en käyttänyt mitään kantojuttuja, oisi varmaan ollut ihan tarpeen silloinkin, mutta nyt ajattelin, että vauva kulkee mukavasti siinä hoidellessani tuota meidän ensimmäistä "vauvaa". On helpompi ottaa molemmat lähelle jos karjuvat kilpaa huomiosta.



Mulla esikoisen synnytyksen kestoksi on merkitty 6h ihan mun antaman kuvauksen perusteella. Aika hyvin pitää musta paikkaansa. Jälkeenpäin olen tajunnut, että mulla oli jo päiviä ennen synnytystä muutaman tunnin kestäviä kivuliaita epäsäännöllisiä supistuksia. Nyt mietinkin, että mistäs tiedän lähteä sairaalaan. Itse synnytyksessä ei muistaakseni tullut ollenkaan säännöllisiä supistuksia ennen kuin lapsiveden mentyä ja sitten niitä tulikin jo parin minuutin välein ja kiireesti lähdettiin sairaalaan. Täytyy vielä jutella neuvolassa tarkemmin millon kannattaa lähteä näytille. Mutta hieman tuo mietityttää. Etenkin jos alkaa supistella päivällä ja mies on töissä, mistä tiedän milloin on tosi kyseessä jos viimeksikin oli jo viikkoa ennen supistuksia. Turhaankaan en viittis toista hälyttää kotiin kesken työpäivän.



Sain kuin sainkin miehen suostuteltua ostamaan meille keinutuolin! Ihanaa! Annoin oikein hattaraisen mielikuvan miten sitten siinä vauvaa kiikutellaan ja heltisihän tuo. On kuulemma mun hääpäivä-, joulu- ja syntymäpäivälahja samalla kertaa :) Nyt vaan pitäs pehmittää se vielä pinnasängylle...



Eilen saatiin myös turvakaukalo postista ja hyvälle tuntuu. Kiva kun siinä saa kantokahvan käännettyä sivuun yhdellä kädellä nappia painamalla. Pojalla käytössä olleessa kaukalossa tuo mekanismi oli niin hankala etten koskaan jaksanut kääntää kahvaa sivuun ja aina välillä pojan pää kopsahteli siihen mukavasti.



Adara 30+3

Päästiin tänään katselemaan pikkuistamme 4D-ultralla. Alettiin tuossa viime viikolla pohtimaan, että olishan se hieno kokemus ja kyselin hintoja ympäriinsä. Hesassa maksaa tosi paljon, mutta Hämeenlinnasta löytyi Lääkärikulma, jossa hinnaksi jäi kela-korvauksen vähennyksen jälkeen 122e. Ihan niin hienoa kuvaa ei näyttänyt kuin olin luullut, mutta upea kokemus anyway. Vaavi kyllä piilotteli kasvojaan, mutta ihanasti piti käsiä ristissä siinä kasvojen edessä ja heilutteli meille. Kaikki näytti olevan hyvin ja tyttöhän se siellä, kuten jo alkuajan ultrassa veikattiin.

Typykkä painoi jo 2kg ja jos tämä kasvuvauhti jatkuu, niin on nelikiloinen laskettuna aikanaan. Eli ei haittais, vaikka jos haluaisi syntyä pari viikkoa etukäteen. Olo on nyt jo varsinkin öisin aika tukala, kun hän vielä kääntyilee ihan ympäri heittää volttia :-). Vilkkaasti liikkuu, mikä tietysti on mukavaa, mutta varsinkin aamuyöt tulee

valvottua, kun neidillä treenit.



Mahdollisimman hyviä vointeja kaikille toivottaa Jumppis 30+4

Eilen olin neuvolassa. Kaikki arvot oli mitä parhaimmat ja painoakin oli tullut vain 150 g/ vko. Edellisissä raskauksissa oli tullut keskimäärin 400 g/ vko. Nyt painoa on 2 kg enemmän kuin edellisessä raskaudessa ja sf-mitta oli 30 cm, 2 cm suurempi kuin edellisessä raskaudessa samoilla viikoilla. Mitta menee täysin tasaisesti yläkäyrää pitkin. Vauva köllii pää alaspäin, th sanoi että pää on jo ihan alhaalla "lähtökuopissa". Syke oli 140. Kuopusta (tyttö) odottaessa syke vaihteli 130-140 välillä raskauden puolivälin jälkeen.



Olo on edelleen ollut erikoisen hyvä. Välillä iltaisin tulee totaalinen uupuminen jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin köllähtää sohvalle tai sänkyyn. Kävelytahti on ulkoillessa hidastunut ja ylämäessä puuskutan kuin höyryveturi =) Varsinaisia harjoitussupistuksia en tunne mutta alaselässä tuntuu ajoittain painetta ja sisäreisiä vihloo tosi inhasti.



Synnytys pyörii mielessä ajoittain. Kättärillä kun olin juttelemassa sovittiin alustavasti että ilokaasun lisäksi saisin pudendaalipuudutuksen jos on tarvis. Kaikki kolme synnytystä ovat olleet nopeita ja tunnen kivun vasta loppuvaiheessa; toisessa synnytyksessä en ymmärtänyt sen vuoksi lähteä ajoissa ja ehdittiin olla Kättärillä 6 min ennen kun tyttö syntyi. Kolmannessa synnytyksessä kohdunkaula oli 6 cm auki kun menin sairaalaan enkä ollut tuntenut siihen mennessä kipua juuri lainkaan. Vähän selkää juili...Ilokaasua pyysin vasta ihan loppuvaiheessa. Lisäksi supistukset eivät varsinaisesti säännöllisty lainkaan. Pudendaali on tässä tapauksessa vissiin ihan hyvä puudute kun sen voi laittaa vasta juuri ennen ponnistusvaihetta. Kolmannessa synnytyksessä nimittäin ponnistus teki tosi kipeää vaikka olikin kestoltaan lyhyt. Vauva oli aika iso 3,8 kg.



Meillä ei ole vieläkään mitään tietoa vauvan sukupuolesta, jännää! Suurin osa tutuista odottelee meille poikaa.



Näettekö paljon unia? Minä näen vesiaiheisia unia useasti! Viimeisimmässä meidän parisängyn alunen oli aivan täynnä vettä....Oli sunnuntai ja yö ja suurin huolenaihe oli miten nopeasti saadaan huoltomies soitettua paikalle =)



Hauskaa viikonloppua!



HeMuliini 30+5

Pitkästä aikaa lyhyesti kuulumisia. Ihanaa on kyllä välillä käydä lukemassa teidän mietelmiä. Kauhistuttaa, kun muut on jo saanut vaatteetkin pestyä ja vaunut valmiiksi. Itse olen saanut hoitopöydän paikan raivattua ja pienet vaatteet varastosta, siinä kaikki. Mahdollisuudet synnytykseen muutaman viikon päästä on kuitenkin ihan realistiset (esikoinen vko 35). Jos sitten ensi viikolla :).



Töitä jäljellä reilu kaksi viikkoa, välillä tuntuu ihan ok:lta, välillä tuntuu vielä pitkältä ajalta. Olo on tosiaan ihan niinkuin joku kuvas, välillä täynnä tarmoa ja joinain päivinä ihan veto pois. Esim. tänään oli vapaapäivä ja torkahdin aamupäivällä jo kosmetologilla kulmien värjäyksessä ja muutamaa tuntia myöhemmin nukuin sujuvasti pojan päikkäreillä ennen poikaa. Ja takana lähes 9 tunnin yöunet :). Mutta työpäivinä jaksaa ihan hyvin pelkillä 8 tunnin yöunilla.



Lääkäri oli keskiviikkona, kaikki kunnossa, paikat kiinni. Lääkäri ei tuntenut tarjontaa, vaikka mun mielestä on ollut jo kk pää alaspäin. Sanoi, että on vielä aika ylhäällä.



Onko teidän vauvoilla hikkaa? Tämä hikkailee 4-5 kertaa päivässäkin, ihan niinkuin isovelikin aikoinaan.



Hyvää viikonloppua,



Nyyny ja Nasu 31+2

Olen tuntenut masuasukilla hikan vasta yhden kerran. Esikoisella oli paljon hikkaa odotusaikana, mutta ehkä se tuli vähän myöhemmässä vaiheessa, kun maha oli isompi. Nehän on vaan hengitysharjoituksia, joten ihan hyvä, jos niitä tuntee siellä lopussa...Vahvistaa keuhkoja.



Tässä odotuksessa tyttö potkii ihan hirmuisesti. Istukkahan minulla on nyt takana, joten sen takia tunnen iskut navan seudulla, kun istukka ei ole siinä suojaamassa.



Mulla on ollut jonkin verran öisin suonenvetoja, mutta sitäkin enemmän sellaista pakotusta, jomotusta ja särkyä ranteissa ja muutenkin käsinivelissä. Reumaakohan se sitten nyt vuorostaan pukkaa, kun raskausdiabetes on jo. :( Magnesiumia olen syönyt vaivaan joka päivä nyt viime aikoina, mutta ei se tunnu auttavan tarpeeksi. Luinkin netistä lääkärikirjoituksia, että diabetikoita vaivaa kova magnesiumin puute. Alkaiskohan ne neuvolan kautta tutkiin, onko mulla hirveä puute siitä magnesiumista. Laboratorioon pääsyä siis ajattelin, lähetettä verikokeeseen. Punasoluista vissiin näkis sen tilanteen.



Joskus luin sellaisen artikkelin, että hormonit voivat aiheuttaa diabetesta, reumaa tai astmaa. Tiedän, että raskaus aiheuttaa diabetesta ja astmaa...Siitä reumasta en ole niin kuullut. Itsellä nyt tosiaan se raskausdiabetes, joka näkyi ainoastaan sokerirasitustestissä. Kotona olen seurannut tilannetta verestä kotimittarilla ja ei ole ollut häikkää, kun syön terveellisesti ja olen aina ollut hoikka. Nytkin lisäpainoa on tullut vain reilu 7kg. Sukurasitustakaan ei ole siihen diabetekseen, joten ihan ainoastaan hormonit jyllää ja sen takia haima ei jaksa polttaa hiilihydraatteja tarpeeksi nopeaa.



Mullekkaan ei ole nyt tullut vielä sitä ruskeaa viivaa alamahaan niin kuin ekassa raskaudessa. Muistaakseni sekin tuli ihan viimeisillä viikoilla ennen synnytystä, joten ehtiihän tuo vielä ilmestyä.



Nyt on menossa raskausaika 30+2

heippa.tääläkin vauva hikottelee monta kertaa päivässä,juuri nytkin parhaillaan..:)Mulla vauva ollut pää alaspäin n.vkolta 30 alkaen.ja viimeksi neuvolassa sanoi että pää onjo melko alhaalla,joten tuskin enää kääntyy..Sen takia mahakin jo roikkuu alaspäin.Onko teillä isot masut?mulla melko pieni,kaikista pienin näistä raskauksista,kuulee siitäkin kommentteja,että ompa se aika pieni vielä..mut sf mitta menee kuitenkin keskikäyrän yläpuolella ja aikaa on kasvaa vielä...:)Sitkun se maha on iha eteepäin aja alaspäin ni ei se sen takia näytä kovin suurelta...Mulle tullu painoa nyt 9kg,viimeks ei ollu noussu.SItä ruskeaa viivaa mulla ei oo koskaa ollut,eikä nytkä oo imestynyt.Mukavaa viikonloppua kaikille ja koitetaa jaksaa viel odotella vauvoja:)

nii ja vielä puudutuksista,mulle suositteli kättärillä spinaalipuudutusta,2 edellisen kanssa ollut epiduraali.onko millasia kokemuksia spinaalista?tai millanen se puduaalipuud on?

Lapsesta unien näkeminen on normaalia kuuleman mitä lähemmäksi synnytys lähestyy. Mutta sitten oon kuullut että myös sellaisten unien näkeminen kun mies jättää sut kun oot raskaana on kuuleman kans ihan normaalia. Mutta ne on ollut ihan hirveitä unia. Oon aina herännyt hiestä märkänä tai omaan poruuni keskellä yötä. Onko kukaan muu nähnyt vastaavia unia? Oon kyllä nähnyt niitäkin unia kun saan vauvan syliini, silloin ei millään haluaisi herätä kun on niin ihana hetki menossa=)



Puudutuksista puhuitte myös niin mitä kaikkea niitä oikein on? Oon kuullut vain tosta epidulaattorista (kai se noin meni).



Raskausarpia on tullut vain muutama tuohon alavatsan kohdalle ja toivottovasti ei tule enempää. Tietääkö kukaan miten ne saadaan sitten raskauden jälkeen pois? Vai haalistuuko ne itsekseen, mutta eivät häviä kokonaan?

Niin, niitähän on nykyään saatavilla vaikka minkälaisia, epiduraali lienee se käytetyin. Sitten on spinaali- pudendaali- ja paracervikaalipuudutukset. Näistä epiduraali -ja spinaalipuudutukset on näitä "selän kautta" laitettavia, pudendaali puuduttaa samannimistä hermoa ja paracervikaali kohdunsuuta, nämä ovat siis enemmän tämmöisiä paikallisesti vaikuttavia puudutteita. Synnärillä kyllä sitten selviää millaiseen puudutukseen milloinkin on mahdollisuus, rohkeasti vaan täytyy toivomuksiaan esittää ja turhan urhea ei kipujen kanssa kannata olla, reilusti vaan lievitystä pyytämään jos yhtään sille tuntuu. Itse en ole koskaan saanut ilokaasua ja aquarakkuloita tujumpaa, ei ole ehditty mitään antaa ja kipeää on tehnyt ihan kammottavalla tavalla joka kerta. Nyt meidän synnärillä ei saa enää edes ilokaasua, joten aika mietteliääksi vetää välillä, että jos en taaskaan ehdi mitään saada ja edes sitä ilokaasua ei ole... hammastako vaan puren sitten vai miehen kättä vai kätilönkö :) ... No, luonto hoitaa hommat kyllä ja aina sitä jotenkin selviää, tärkeintäon että saa itsensä rennoksi, silloin vauvakin syntyy nopeammin ja helpommin.



Raskausarvet ei ikävä kyllä lähde pois, haalenevat toki ajan myötä parhaimmillaan sellaisiksi hopeanharmaiksi viiruiksi. Niiden tuloa ei voi estää, rasvailla kannattaa ihoa säännöllisesti, mutta sekään ei takaa sileää ihoa. Alkuun ne varmasti harmittaa, mutta itse en enää neljännen raskauden kohdalla jaksa suoda ajatustakaan raskausarville, ne ovat osa minua ja kroppaani ja jonkinlainen muisto kaikilta raskausajoilta. Eli kuuluvat meidän naisten ja äitien elämään :)



Oma napa kääntyi nurinpäin, olo on valtava. Vauva venyttelee masussa ja antaa kipakoita iskuja kylkiin. Joskus pyörittelee päätään oikein riemuissaan ja ai kamala jos sattuu rakko olemaan vähänkään täynnä, on vessan syytä olla hyvin lähellä! Närästys on kovaa, piimä auttanut jonkun verran. Loppuraskauden vaivoja siis, merkkejä siitä että h-hetki lähestyy! Hyviä merkkejä nuo Parsan mainitsemat unetkin, niitä on varmasti jokaisella ja mitä kummallisempia/kamalampia, mutta kertoo vain siitä, että äiti todella työstää ajatuksissaan äitiyttään ja tulevaa vauvan syntymää. Henkistä kasvua tapahtuu siis koko ajan, sen fyysisen kasvamisen ohella ;D



Nyt lähden hikottelevan masuvauvani kanssa nukkumaan, aamulla aikainen herätys...Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!



Peppipihlaja ja Toukkis 31+6