Kyllä on ihan eri juttu olla kotiäitinä kuin käydä töissä

(kiitos kuitenkin ablodeista ja bravo-huudoista, ne tuli tarpeeseen!)

Annatko miehelle saman mahdollisuuden vai oletteko molemmat kotona?

Ja kyllä tuossa laiseessa todeistelet olevasi parempi, minusta ainakin.

On ihan eri juttu hoitaa ja huolehtia kaikki oman lapsen asiat kuin että haet päiväkodista, laitat pikkukakkosen päälle ja ruuat eteen, sitten pari tuntia oleskelua, iltapala ja nukkumaan. Eipä siinä paljoa ehdi olla lapselleen äiti...tai isä.

Minulla on kokemusta sekä kotona olosta että työssäkäyvän äidin elämästä. Tällä hetkellä olen töissä. Ja äiti. Ja uskallaan väittää, että tunnen silti lapseni.



Minusta kotona olo oli lastenleikkiä tähän elämäntilanteeseen verrattuna. Haastava työ, kireät deadlinet, paineita ja ongelmia riittää, yöunet kärsii. Aina on kiire jonnekin ja kova homma muistaa sekä omaan työhön että lasten hoito-, koulu- ja harrastuskuvioihin liittyvät jutut.



Joku kirjoitti kerran tällä palstalla olevansa hemmetin pettynyt työelämään. Minustakin tuntuu välillä raskaalta. S



ilti ei ole mikään ratkaisu se, että naisia vaaditaan jäämään kotiin. Tarvitaan enemmän joustavia työaikajärjestelyjä ja esimerkiksi etätyön lisäämistä, jotta lasten kanssa ehtisi olla myös työpäivän päätteeksi. Ja naisten keskinäistä solidaarisuutta tarvitaan myös! Ei syyllistämistä eikä ninamikkosasenteita.

ja minä tunnen meidän lapset paremmin kuin hän.



Joo, olkaa sitten... Ajattelin vaan tämmöisiä asioita, jos se teidän mielestä on oman paremmuuden todistelua, työssäkäyvien mollaamista tms, niin... antaa olla, ei minua haittaa, olen oppinut kestämään kiukuttelua ;)



Heihei.



ap

Toisaalta minun vanhempani kävivät molemmat töissä ja silti äitini on aina tuntenut minut paremmin kuin kukaan muu. En koskaan muista kaivanneeni jotain muuta. Minusta oli ihan hienoa kertoa, mitä vanhempani tekevät töikseen ja joskus päästä mukaan äidin työpaikalle ja nähdä äiti siinä roolissa. Muistan, miten olin ylpeä äidistä, kun se osasi sellaista. Minulla oli myös hoidossa hauskaa, sinne oli kiva mennä ja odotin kovasti sitä, kun kesäloma läheni loppuaan.



Yhden leikkikaverin äiti oli kotona, mutta hän jäi tosi etäiseksi. En edes muista miltä hän näytti, vaikka muiden kavereiden äidit on kyllä jääneet mieleen. En tiedä, olikohan siinä jotain taustalla, niiden lapset nimittäin meni ihan omine nokkineen ja niillä oli myös kodinhoitaja.

Minulla, kuten monella muullakin on kokemusta molemmista. Elämä nyt vaan menee niin, että välillä ollaan kotona lasten kanssa ja välillä sitten taas töissä. Nyt kun nuorimmainen on jo kohta kolme, niin nyt varmaan sitten alkoi se 30 vuotinen työssäkäynti. Teen kolmivuorotyötä ja lapset ovat arkisin hoidossa 6-9 tuntia. Haetaan pois viimeistään klo 16. Tänään, samoin kuin huomenna ja ylihuomenna meillä on vapaapäivä. Viikonloppuna ovat aamut isänsä kanssa kun minä olen töissä. Isä tuntee lapsensa hyvin, samoin kuin lapset isänsä. Ap ei tainnut voida sanoa samaa..;-) Vanhimmat lapset katsoivat pätkän lastenohjelmia, kun nukutin pienintä päikkäreille.Nyt läksivät ulos, josta palaavat välillä syömään ja sitten nukkumaan. Välillä käyn pyörittämässä hyppistä. Nuorimmainen katsoo Taikahuilua telkkarista. KOhta tehdään junarata ja kuudeksi menen koulun vanhempainiltaan. Tätä tämä arki on. Et tunne ap meidän arkea, etkä lapsiani. MInä voin sanoa tuntevani lapseni oikein hyvin vaikka käynkin työssä.

minullakin on kokemusta molemmista. Minulle sopii kotiäitiys ainakin paljon paremmin. Nyt olen hoitovapaalla, kunnes nuorin täyttää 3, sitten on valitettavasti paluu taas työ elämään.

ps. minun äitini ei ainakaan TUNNE minua.

jos on jonkun ihmisen kanssa (oli se aikuinen tai lapsi) 24h/vrk niin tietysti siinä oppii tuntemaan ihmisen paremmin tai tulee läheisemmäksi sen kanssa kuin jos sitä näkisi pari tuntia päivässä. Niin se vain menee. MUTTA nämäkin kotihoidetut lapset menevät jossain vaiheessa hoitoon ja sitten kouluun, jolloin tilanne ns. tasoittuu eli summa summarum en usko, että lapsen ollessa esim. 17-v. on enää mitään väliä onko lapsi ollut kotihoidossa vai päiväkodissa. Siis ainakin siinä mielessä miten hyvin/läheisesti vanhempi lapsensa tuntee.



Itse olen huomannut, että tunnen kyllä kotiäitinä lapseni paremmin kuin heidän työssä käyvä isänsä. Ja omalla tavallani olen myös läheisempi heidän kanssaan.

Lukekaapa eri aloitus kaksosten äidistä, joka istutti esikoistaan telkkarin ääressä. Tunteeko hän lapsensa?

on tässä keskustelussa aivan naurettavaa.



Miten sitä lastensa "tuntemista" mitataan? Muistaako nimet? Tietääkö, tykkääkö tämä teestä vai kaakaosta?

Sama jos lapsi menee kouluun -eikö lasta enää tunne?



Varsin kummallinen aapeen ajatusmaailma.

kun äitiydessäki pitää kilpailla, kadehtia ja puhua pahaa. Halleluja tälle sukupuolelle.



Kukin tehköön parhaansa oman perheensä ja elämäntilanteensa kanssa, prkle. Pitäs olla se ja sama muille vaikka naapurin Mirkku tekis 12-tuntista työpäivää ja näkis lapsiaan vain sunnuntaisin kolme tuntia.

olivat molemmat uraihmisiä ja siis tuli vietettyä paljonkin aikaa hoitajien kanssa. Mutta minulla on aina ollut erittäin läheiset välit vanhempiini enkä itseasiassa muista yhtäkään hoitajaani tarkemmin.



Niin että itse en ole millään tavalla kärsinyt, tärkeintä on yhteinen aika vanhempien kanssa kun he ovat vapaalla. Meillä kun vanhemmat oli vapaalla tehtiin koko ajan jotain perheen kesken. Ne ajat muistan erittäin hyvin, en siis aikaa, jonka vietin hoitajien kanssa.



Siis väärässä sinun hypoteesi :)

Olen usein ajatellut asiaa, kun lapseni (2v.) aloittaa kertomaan isälleen jotain päivän tapahtumista. Mies ei tajua päätä ei häntää ja nyökkäilee vain ymmärtävästi, kun taas minä tajuan jopuolesta lauseestakin, mistä "kaivokeijusta", "isokenkäisestä sedästä" tai "naapurin ilkeästä tädistä, joka huusi kissalle" on kyse.

Niin, me naiset yleensä ollaan näissä hakoja!

Ja jokanen järkevä pari kertoo mikä on kaivokeiju tms.



Se, että on lapsen kanssa kotona tottakai on ihanteellista että toimii lapsen kanssa ja kuulee puhetta enempi.



Ihmettelen teidän perheen keskustelutapaa jos nyökkäillään vaikkei ymmärretä etkä sinä kerro mistä toinen puhuu. Mutta omapa on suhteesi! :D



32

että miksi sitä halutaan ehdoin tahdoin tuntea itsensä ja oma valintansa kaikkein parhaimmaksi? (vrt. kuka tuntee lapsensa parhaiten, naurettavaa) Ei siis vain itselle parhaaksi, vain kaikkein parhaimmaksi. Miksi edes lähteä toisia mollaten kohottamaan sitä omanarvontuntoa tänne julkisesti? Omassa navassa taitaa silloin olla jotain vikaa.

Niin toisaalta tuntuu kurjalta, kun on töissäkäyvä ja lapset hoidossa.Olen saanut sovittua kuitenkin työt niin, että arkisinkin jää vapaapäiviä.Päiväkodissa ovat yleensä noin 6tuntia.Isänsä kanssa sitten illat jos olen vielä töissä.En tee kokopäivä työtä kuitenkaan.Mites tällainen?Olen myös sitä mieltä, että tunnen lapseni.Hoidon ovat aloittaneet ollessaan 3,5v. ja 5v.

Menivät hoitoon vanhemman ollessa 3,5 vuotta ja nuoremman 2 v. Tästä eteenpäin KAIKKI vapaa-aikani, lomani jne. olen viettänyt lasten kanssa. Ehkä en sitten tunnekaan heitä, mistä sen sitten muka huomaa?! Meillä keskustellaan paljon, puhutaan päivän tapahtumista, tunteista jne.



Ehkä sitten olisi pitänyt jäädä kotiäidiksi siksi asti, että molemmat lapset ovat koulussa, sitäkö tässä ajetaan takaa? Itselleni se vain olisi sitten ollut so long osaamisellni työssäni, jota varten istuin vuosikausia yliopistossa :(

Jos äiti (tässä tapauksessa nyt äiti, kun suurin osa meistä taitaa olla äitejä) näkee lastansa päivässä hereillä vain esim. 5h, siitä ajasta saattaa mennä useita tunteja ruuanlaittoon, siivoamiseen, pyykkäämiseen jne. Eli yhteistä oloaikaa lapsen kansaa saattaa jäädä tosi vähän. Mutta voihan olla, että työpaikka, hoitopaikka ja koti sijaitsevat lähekkäin ja äidin työpäivä onkin vaikka 6h. Tällöin äiti ehtii olla lapsen kanssa jo huomattavasti enemmän. Eli työssäkäyvät äidit eivät ole mikään kasvoton massa, erilaisia variaatioita löytyy.

Mieluummin siis niin, että vietän vapaa-aikani ollen "läsnä" lapsille kuin että ikkunat kiiltävät ja pöydässä on aina pullaa ja itse alusta asti tehtyä ruokaa. Näin hieman kärjistäen siis..



39