Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko kukaan muu töissä yksinäinen?

Vierailija
14.09.2009 |

Mä olen nyt elämäni ensimmäistä kertaa töissä yksinäinen. Mun läheiset työkaverit ovat vaihtaneet työnantajaa ja itse ´vaihdoin talon sisällä yksikköä ja hommia.



Olen ylempi toimihenkilö ja nainen. Naisia täällä toki on, mutta he ovat lähinnä assareita ja ns. rivimiehiä. Heillä on omat tiiminsä ja piirinsä, mutta mä olen täällä norsunluutornissani yksin.



Samalla viivalla on toki miehiä, mutta en ole heistä saanut oikein mitään irti. Ja kun työt eivät risteä, ei ole mitään yhteistä eikä edes tutustu. Työni on täynnä palavereja ja tapaamisia, mutta muuten tämä on yksinäistä hommaa.



Nytkin istun huoneessani ja rakennan strategiaa. Haastavaa ja mielenkiintoista kyllä, mutta tunnen itseni äärettömän yksinäiseksi.



Lounastauolla se korostuu. Minulla ei ole ketään kenen kanssa mennä syömään. Okei, menen aina jonkun tutun työkaverin pöytään tai joku tulee minun pöytääni, eli en nyt fyysisesti ole yksin. Mutta sellaista ihmistä, jolle kertoisin jostakin jotakin, ei ole. Ei sellaista, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia tai päivän uutisotsikoita.



Ja yksi onglema on myös, että olen kaunis. Sellainen, joka herättää huomiota. Ihailijoita minulla täällä on, mutta ei se tee heistä kavereitani. Ja tämä ulkonäkö oikeasti karkottaa monia. Pelätään, että luulen heidän yrittävän iskeä tai että meillä olisi joku suhde. Ei, en ole luulosairas enkä ylimielinen, vaan realisti.



Ei tämä elämää suurempi ongelma ole, töistä tänne on tultu tekemään. Mutta sosiaalisen verkoston puuttuminen on oikeasti aika kurjaa.



Löytyykö kohtalotovereita?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli teen paljon etätöitä, koska kaikki "työkaverini" ovat toisessa kaupungissa

Vierailija
2/7 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen myös ylempi toimihenkilö ja nainen. Kukaan muu ei tee täällä samaa työtä kuin minä. Paras työkaverini vaihtoi työtä muutama kuukausi sitten. Muihin en voi luottaa yksityisasioiden suhteen, kuten häneen. Rupattelen tosiaan niitä näitä, mutta todellista hengenheimolaista täällä ei enää ole. En viihdy ollenkaan meidän työpaikkaruokalassa ja siksi käyn usein yksin syömässä muualla...tykkään käydä yksin...erakon vikaa ilmeisesti :o) Tuntuu usein, että istun lähes kokopäivän työhuoneessani ja ainoat jutustelut tapahtuvat aamupäivän kahvitunnilla.



Osaksi tämä saattaa johtua siitä, että monet ovat olleet täällä useita kymmeniä vuosia töissä...henkilökunnan vaihtuvuus on siis pientä ja kun aloitin neljä vuotta sitten, niin kai olen sitten edelleenkin "uusi".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta mulla työkavereita ei edes ole kun olen yksityisyrittäjä ja hoidan kaiken yksin. Olisihan se kiva joskus jutella jonkun kanssa työpäivän aikana (muun kuin asiakkaan), mutta muutosta tuskin on näköpiirissäå.

Vierailija
4/7 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja nimenomaan todellakin yksinäinen. teen maatalouslomittajan hommia, ja joskus tulee sellaisia maatiloja, joissa en näe koko lomitusaikana ristinsielua.

kun työputki alkaa, navetan toimistossa on kirjalliset ohjeet. niitä noudattaen ja omaa harkintaa käyttäen selviän ne päivät mitkä kuuluvat työputkeeni. sitten viimeisenä iltana ehkä isäntäväki tulee kyselemään miten meni. välillä huomaan höpöttäväni vasikoille puutapaskaaheinää, tai selittäväni lehmälle päivän kuulumiset. toisaalta ihan kivaa, saa rauhassa keskittyä ja jopa miettiä omiakin asioita.

Vierailija
5/7 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jolla on usein etäpäiviä. En ole norsunluutornissa, mutta jostain syystä ikäiseni, samantasoista työtä tekevät aina "unohtavat" minut syömään mennessä. Ruokailen usein vanhemman asiantuntijaväen ja pomoporukan kanssa tai ns. suorittavan portaan ihmisten kanssa, mutta en tunne heidänkään joukossaan oloani oikein kotoisaksi. Yritän itse olla seurallinen ja ystävällinen kaikille kokouksissa, seminaarimatkoilla ym, joten en oikein ymmärrä, miksi ikäiseni ja samantasoista työtä tekevät naiset minua syrjivät. En ole edes erityisen kaunis, joten mikään uhkakaan tuskin olen.

Vierailija
6/7 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käyn syömässäkin yksin. Täällä on tiiviit porukat, joihin ei uusia oteta ellei satu tuntemaan jotakuta ennestään. En ole edes ns. uusi, olen ollut jo 2,5 v. Täällä on myös jokin perjantaikahvittelu sisäpiirin kesken ja siellä puidaan työasioitakin, joten monesti huomaa työasioissakin ketkä ovat kavereita keskenään. Puhumattakaan siitä kun on uusia työtehtäviä jaossa. Mutta sinne ei voi mennä noin vaan mukaan, ajankohta ja -paikka on tarkasti pidetty vain sisäpiirin tiedossa. Todella ärsyttävää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

karkoittaa myös naispuoliset työkaverit? Usein on niin, että kauniita ja tyylikkäästi pukeutuvia naisia pidetään jotenkin pelottavina ja ylpeinä. Huonolla itsetunnolla varustetut, tavallisen näköiset naiset usein karttavat kauniiden naisten seuraa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi viisi kahdeksan