Lue keskustelun säännöt.
Onpas joillakin kova luotto 7 vuotiaaseen..
13.09.2009 |
Tänään tapasimme puistossa 7 v tytön ja hänen 2 v pikkusiskonsa, keskenään. Pienenempi oli varmaan jo 2,5v, mutta joka tapauksessa..
Kävin juttelemassa tytöille, ja kyselin missä asuvat ja kuinka vanhoja ja missäs äiti/isä on..
Hienosti isosisko piti siskostaan huolta, ja soitti puhelimellaankin vielä ilmeisesti äidilleen, mutta silti voin vaan ihmetellä kuinka kova luotto vanhemmilla on 7 vuotiaaseen.
Päästäisitkö sinä tuon ikäiset lapsesi keskenään ulos puistoilemaan, näköetäisyyden ulkopuolelle?
Kommentit (15)
Itse olen 7-vuotiaana huolehtinut 4- ja 1-vuotiaista sisaruksista usein montakin tuntia kotona tai lyhyemmän ajan kodin ulkopuolella. Muistan kyllä, millaisia tilanteita oli, vaikka olin vastuuntuntoinen ja tein parhaani. Luojan kiitos, mitään todella vakavaa ei silloin sattunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on niin erilaisia. siskon tyttöni voisin päästää miun 3vuotiaani kanssa ihan helposti, kun taas joatin toista 7 vuotiasta en todellakaan
7 vuotiaalle on aivan liian iso vastuu vahtia noin pientä. Sitäpaitsi tuo on heitteille jättö.
Ikävää huomata että moni laittaa jopa 6 vuotiaan vahtimaan pienempää. Meillä naapurissa äiti jätti usein 6½ vuotiaan pojan , pikkuveljen 2v kanssa yksin pihalle, tai laittoi leikkikentälle.
ASutaan omakotitalo alueella. Useasti lähti kauppaankin käymään niin, että 6 vee vahti pienempää kotona. Joutuivat lastensuojelun asiakkaiksi. En itse ilmoittanut, mutta toinen naapuri ilmoitti. KAmala ajatella, jos sattuisi jotain eikä kukaan aikuinen ole huolehtimassa.
7-vuotias voi toki olla kypsä ikäisekseen, mutta 2-vuotias on kuitenkin vielä pieni. Ihan liian suuri vastuu 7-vuotiaalle.
tai sijaisperheeseen? Meillä on ollut viisi ja hieman alle kolmevuotias kahdestaan pihalla ja usemman kerran. Meistä ei taidettu ilmoittaa minnekkään vaikka ilmeisesti on sitten leitteilejättö? Talossamme on kyllä ikkunoita, joista näin kaksikon puuhat koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oli kyse että lapset keskenään näköetäisyyden ulkopuolella. Ei omassa pihassa, vaan pihoilta pois.
ulkoiluttanut parivuotiasta sisarustaan jo kauan. Jo sisaruksen ollessa ihan vauva, sai isoveli työnnellä häntä vaunuissa pitempiäkin lenkkejä, siis kaukana vanhempien näkö- ja kuuloetäisyydeltä. Jopa ison tien ylitys oli sallittua. Itsestä on tuntunut koko ajan aika hurjalta tuo, mutta kaiketi mitään vahinkoja ei ole sattunut.
Itse en voi kuvitellakaan laskevani omia, suht samanikäisiä tenaviani ihan kahdestaan ulos. Vanhemman yksinään kyllä, mutta meillä pienempi on kyllä sellainen koheltaja, etten sälyttäisi isoveljelle vastuuta hänen peräänsä katsomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaitsin 3 v. nuorempaa serkkua paljon 70-luvulla, silloin kukaan ei ihmetellyt sitä, mutta joo, näin jälkeenpäin ajateltuna, oli kyllä vähän liikaa vaadittu.
Eihän se ole lapsen tehtävä - ei ainakaan nykyään! Keskenään saavat omalla pihalla temmeltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse esikoisena jouduin aina vahtimaan pienempiäni ja minua myös kuritettiin heidän kolttosistaan! Aikuisten kuuluu huolehtia lapsista.
Eihän se ole lapsen tehtävä - ei ainakaan nykyään! Keskenään saavat omalla pihalla temmeltää.
pihalla, puistoon en ole päästänyt, vaikka isompi haluaisikin joskus mennä. Siis yksin saa mennä, mutta pientä ei saa viedä mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti pikkusisaruksen vahtiminen on tuon ikäiselle liian suuri vastuu. Eihän siinä mitään niin kauan kuin mitään ei satu, mutta entäs sitten, jos sattuu? Miettikää, miten kamalan jäljen tämä voi jättää isompaan sisarukseen!
Mä itse jouduin pienenä vahtimaan paljon pienempää sisarustani, tuntikausia ilman aikuista lähellä. Pahimmillaan sisko meinasi hukkua (pihapiirissä olleeseen syvään ojaan), ja siitä jäi mulle niin pahat muistot, että kammoan vettä edelleen enkä ole esim. oppinut koskaan uimaan vesikammoni takia.
niin joskus aina olen antanut luvan. Ja antanut sen tuhannen ohjetta ja varmistanut että tuo heti pikkusiskon kotiin jos ei enää haluakaan ulkoilla hänen kanssaan jne jne. Oikeasti luotan häneen täysin, mutta en kuitenkaan vaatisi lapsenvahdiksi. Olen kuitenkin antanut sen luvan välillä kun toinen kinuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin joskus aina olen antanut luvan. Ja antanut sen tuhannen ohjetta ja varmistanut että tuo heti pikkusiskon kotiin jos ei enää haluakaan ulkoilla hänen kanssaan jne jne. Oikeasti luotan häneen täysin, mutta en kuitenkaan vaatisi lapsenvahdiksi. Olen kuitenkin antanut sen luvan välillä kun toinen kinuaa.
Siinä onkin hyvä perusta vanhemmuudelle.
Oletteko ajatellut kuinka iso vastuu sille 7-vuotiaalle lapselle on jos jotain odottamatonta tapahtuu. 2-vuotias tipahtaa keinusta ja lyö päänsä? 2-vuotias lyö leikkien lomassa naapurin lasta ja lapselle tulee haava. 2-vuotias hajottaa kaverin lelun. 7-vuotias sitten hoitaa erotuomarina olemisen, selvittää rikkoontuneen lelun korvauksen ja arvioi milloin päähän sattunut isku vaatii lääkärinhoitoa?
kahden vaikka haluaisi ja sanoo vahtivansa. Liian suuri vastuu. Mitä jos pienelle sattuu pahastikkin jotain. Miettikää millaiset traumat isommalle jää. Jos pieni juoksee vaikka auton alle ja kuolee niin ajatelkaapa vain miltä tuntuu tästä 7 vuotiaasta joka on vaikka sanonut vahtivansa. Syyttää itseään lopun ikänsä. Asia kun vain on niin että me aikuisetkaan emme ehdi aina huomata kaikkea tai saatamme joskus vaipua ajatuksiimme. Voi olla että tapitamme lasta tarkkaankin, mutta ajatus harhailee ja kestää tovin tajuta että jotain on tapahtumassa tai tapahtunut jo.