YRITTÄJÄT SYYSKUUHUN!!!!

Heipsan!



Olen vähän aikaan elellyt hijaiseloa, kun ei kerran ole mitään kummallista tapahtunut.



Rizza: Syyskuunkin inseminaatio aikeet menivät piapriksi.. =( Olin maanantaina ultrassa ja lauantaista saakka tein ovulaatiotestejä, mutta maanantaihin mennessä ei olleet vielä positiivisia. Viime kuussa oli 16 mm munasolu ja nyt tässä kierrossa suurin munasolu oli vain 7 mm kokoinen... =( Tamofen ei ollut tässä kierrossa tehonnutkaan.



Lääkäri antoi ohjeeksi että seuraavan kierron alussa tuplaan annostuksen ja varaan jälleen uuden ultran ja toivotaan silloin parasta että tamofenit ovat kasvattaneet riittävän kokoiseksi munasolun. Jos näin ei kuitenkaan ole käynyt, niin sitten vaihdetaan lääkitystä ja sen jälkeen taas toivotaan ja odotetaan että jospa se sitten tepsisi niin että päästään vihdoinkin ekaan inssiin. Mutta tosin en nyt halua maalat piruja seinille ja toivon todellakin että tupla-annostus tamofeniä auttaa toivotulla tavalla. Ettei taas kaikki toiveet omasta pikku kääröstä siirry kuukaudella eteenpäin. Vaikka en todellakaan elä pilvilinnoissa että juuri ekasta inssistä tapahtusi raskautuminen. *huokaus*



Niinhän sitä sanotaan että alku aina hankalaa, eikä auta muu kuin elää päivä kerrallaan ja muistaa ottaa jokainen pilleri oikealla päivällä! ("joudun" siis samalla syomään vielä teroluteja, kuukautisvuodon aikaan saamiseksi...) *huokaus*



Täytyy sanoa että mieli oli maanataina lääkärin jälkeen hiukan maassa, katse silti kohti tulevaa positiivisella asenteella!!!!



Sarde: olen todella pahoillani että raskaus ei alkanutkaan!! =( *voimahalirutistus*



Täällä oli aloitettu keskustelu: "kahvipöytä keskusteluista työpaikalla." Täytyy myös sanoa sananen aiheesta. Työpaikallani on tällä hetkellä minun lisäkseni kaksi, joilla vauvakuume vaivaa. Toinen kaveri tosin on saamassa vielä tämän vuoden puolella vauvan ja toisella kova yritys meneillään. Joten vauva-aiheet on aika useasti esillä kahvitauoilla. En kiellä sitä etteikö aihe olisi mieluinen, mutta joskus (varsinkin maanantaina) oli ja on vaikea osallistua keskusteluihin ja kuunella muiden kokemuksia lapsistansa ja synnytyksistä ym.



Kun sen asian haluaa itsekin kokea, eikä olla aina se kuunteleva osapuoli. Toisaalta töissä on kuitenkin helppoa olla, kun olen avoimesti kertonut työkavereille minun ja mieheni vaikeudesta saada lapsia. Kivaa kun saa sieltäkin arvokasta kannustusta, silloin kun sitä tarvitsee. =)



Aurinkoisia syyspäiviä ja toivotaan että meitä kaikkia "YRITTÄJIÄ", onni vielä potkaisee ja päästään täältä palstailemasta tuonne odottavien puolelle!!!!! *haleja ja voimarutistuksia kanssa- sisarille*



-mirggu