9v poika kieltäytyi lukemasta enkukokeeseen. Neuvoja, kokemuksia?

läksyasioissa. Tehtiin niin, että lapsi istuu pöydän ääressä läksykirjat edessään tietyn ajan (koko illan syömistä ja iltatoimia lukuunottamatta nukkumaanmenoaikaan asti) tai kunnes läksyt on tehty. Läksyjä ei tietenkään ole pakko tehdä, jos välttämättä haluaa istua koko illan pöydän ääressä kirjat edessä mitään tekemättä. Vapaa maa.



Jopa meidän oikkupussi älysi lopulta, mikä on pienimmän riesan tie...

Meillä nimenomaan kaikki pelit ovat motivoineet lapsia lukemaan englantia. On kiva ymmärtää, mitä peleissä sanotaan ja neuvotaan. Jo ihan Pokemonit Nintendon DS:llä oli kiva ymmärtää ja siksi lapset ovat innolla lukemassa englantia.

(Tosin valittavat, että koulun englannissa ei tule mitään uusia sanoja kun kaikki on jo peleissä tullut.)

mutta tuo istuttaminen voi olla ihan hyvä juttu. Pitää varmaan istuttaa joka päivä enkkuun liittyen ja opetella sanoja, oli koe tai ei...?



ap

Toitotti vain, että "en minä opi" ja "en opettele". Sanat, joita piti opetella oli ruumiinosia. Sinänsä ihmeellistä, että nämä sanat ovat niitä koko syksyn kaikista tärkeimpiä sanoja opetella... Ensimmäinen pistari siis kyseessä.

ap

Meillä nimenomaan kaikki pelit ovat motivoineet lapsia lukemaan englantia. On kiva ymmärtää, mitä peleissä sanotaan ja neuvotaan. Jo ihan Pokemonit Nintendon DS:llä oli kiva ymmärtää ja siksi lapset ovat innolla lukemassa englantia. (Tosin valittavat, että koulun englannissa ei tule mitään uusia sanoja kun kaikki on jo peleissä tullut.)

Jos hän ei niitä mukamas opi, miksi muut oppivat? Normaalijärjellä varustettu ihminen oppii melkein mitä tahansa kunhan harjottelee.



T. paska lukupää ja opettelen tässä samalla japanilaisia kirjoitusaakkosia.

kirjoita nuo sanat paperilapulle, ja teippaa ne sitten lapsen kehoon oikeille kohdille. Tai lapsi itse.Tai oiskos netissä jotain peliä, jossa näitä voisi itsenäisesti harjoitella?

Voi tietysti olla vähän rimakauhustakin kyse, kun on kuitenkin ensimmäinen pistari edessä. Opetuta tosiaan ne sanat sitten jälkikäteen (voi olla helpompaa, kun ei enää ole sitä koetta edressä) ja tästä eteenpäin laitat pojan opettelemaan sanoja vähän kerrallaan joka läksykerran yhteydessä.

mutta tuo istuttaminen voi olla ihan hyvä juttu. Pitää varmaan istuttaa joka päivä enkkuun liittyen ja opetella sanoja, oli koe tai ei...?

ap

parhaiten se, kun sai ottaa parista kokeesta huonon numeron. On sen verran tunnollinen ja kunnianhimoinen, että päätti itse lukea jatkossa paremmin. Vanhempien urputus johti vain riitoihin.



Eka vieras kieli on useimmille tosi kova paikka: siitä ei selviä pelkillä hyvillä hoksottimilla vaan pitää tosissaan päntätä joka läksy tai putoaa kärryiltä. Kannattaa muistaa ja muistuttaa lasta siitä, että tämä on ihan oikeasti tsemppausta vaativa juttu ja yrittää löytää ympäristöstä asioita, jotka palkitsee (vaikka just siitä pleikasta, biiseistä, pakkauksista jne), kun ymmärtääkin vierasta kieltä.

ja sanottiin, että ei saa olettaa, että oppiminen on helppoa.



Kyllä minä luulen tietäväni, millaisilla assosiaatioilla opetan sanat. Mutta mitä tehdä paukapäälle, joka kieltäytyy yhteistyöstä?



ap

http://www.perunakellari.fi/body.htm



Mutta jatkossa tosiaan katsot, että poika opettelee sanoja aina kun uutta kappaletta luetaan. On helpompaa oppia vähän kerrallaan uusia sanoja.



Se, että huomaa oppivansa, motivoi kummasti.

Juu, äidiltä jämäkämpää otetta...

ap

<a href="http://www.perunakellari.fi/body.htm" alt="http://www.perunakellari.fi/body.htm">http://www.perunakellari.fi/body.htm</a&gt; Mutta jatkossa tosiaan katsot, että poika opettelee sanoja aina kun uutta kappaletta luetaan. On helpompaa oppia vähän kerrallaan uusia sanoja. Se, että huomaa oppivansa, motivoi kummasti.

Läksyteniä tulee silloin tällöin, tuli jo viime vuonna.



Meillä ainoa rangaistus joka tuntuu toimivan on juuri tuo pelin ja tv:n kielto.



Kun poika itsepäisesti toistaa oppimattomuuttaan, ei siinä kannata suuria tehdä, mikään ei mene kuitenkaan läpi tajuntaan. Istuta se ilta ja ota asia puheeksi seuraavana päivänä uudelleen.



Viime keväänä kerran poika ei halunnut harjoitella kokeisiin, en pakottanut mutta selitin mitä siitä seuraa ja tuloksena olikin huono numero. Poika itse oli jälkeenpäin harmissaan huonosta numerosta, joka "pilasi sarjan". Hän ymmärsi hyvin itsekin että pienellä harjoittelulla tulos olisi ollut toisenlainen.



Mutta kiukun hetkellä ei mene mikään läpi!

Minä veikkaisin, että hän sanoo niin, koska on oikeasti sitä mieltä, ettei hän opi.



Sun hommasi on sitten miettiä miksi hän ei opi. Tutustu erilaisiin oppimistyyleihin ja kokeile ja keskustele pojan kanssa mikä tyyli sopii hänelle parhaiten. Kaikki kun eivät tosiaan opi sillä, että lukee, lukee ja lukee niitä sanoja. Tuo lukeminen vaatii vahvaa visuaalista kykyä, ja jos se on poikasi oppimistavoista kaikkein heikoin, niin ei ihme, jos pojasta tuntuu, ettei hän opi.



Oppisiko hän paremmin, jos sinä lukisit hänelle sanoja ääneen. Kuuntelemalla oppiminen on aivan yhtä hyvä tapa kuin lukemalla oppiminen. Vai pitäisikö sanoja kirjoittaa, jolloin käteen jää liikemuistiin jotain kunkin sanan kohdalle. Tuo yllä mainittu lappujen tekeminen tai pelien etsiminen sanoista on hyviä keinoja. Voit myös tehdä pojallesi tehtäviä, joissa hän yhdistää sanoja ja vastineita. Tai teet kotona harjoitussanakokeen.



Kaikki keinot eivät ole yhtä helppoja kuin toiset. Mutta jokainen oppii parhaiten itselleen parhaalla tavalla. Eri keinoja yhdistelemällä eri aistit stimuloituvat ja lopputulos on "varmempi".

Sanojen opettelu tuntui ylivoimaiselta. Pojalla ei taida olla kovin hyvä muisti, joten uskon, että se on hänelle vaikeaa.

Yritin saada hänet kirjoittamaan ja etsimään jonkun assosiaation (nose ja nenä alkaa molemmat n-kirjaimella jne. jne), mutta kun hän ei suostunut kirjoittamaan.

Täytyy tänään aloittaa alusta. Toivottavasti kiukku on laantunut.

Kiitos vinkistä, että kuulemallakin voi oppia.

Minä veikkaisin, että hän sanoo niin, koska on oikeasti sitä mieltä, ettei hän opi. Sun hommasi on sitten miettiä miksi hän ei opi. Tutustu erilaisiin oppimistyyleihin ja kokeile ja keskustele pojan kanssa mikä tyyli sopii hänelle parhaiten. Kaikki kun eivät tosiaan opi sillä, että lukee, lukee ja lukee niitä sanoja. Tuo lukeminen vaatii vahvaa visuaalista kykyä, ja jos se on poikasi oppimistavoista kaikkein heikoin, niin ei ihme, jos pojasta tuntuu, ettei hän opi. Oppisiko hän paremmin, jos sinä lukisit hänelle sanoja ääneen. Kuuntelemalla oppiminen on aivan yhtä hyvä tapa kuin lukemalla oppiminen. Vai pitäisikö sanoja kirjoittaa, jolloin käteen jää liikemuistiin jotain kunkin sanan kohdalle. Tuo yllä mainittu lappujen tekeminen tai pelien etsiminen sanoista on hyviä keinoja. Voit myös tehdä pojallesi tehtäviä, joissa hän yhdistää sanoja ja vastineita. Tai teet kotona harjoitussanakokeen. Kaikki keinot eivät ole yhtä helppoja kuin toiset. Mutta jokainen oppii parhaiten itselleen parhaalla tavalla. Eri keinoja yhdistelemällä eri aistit stimuloituvat ja lopputulos on "varmempi".

Kyse lienee kuitenkin jo 3- tai 4-luokkalaisesta, eikä enää vasta koulunkäyntiään aloittelevasta lapsesta. Meillä se että äiti tai isä kovasti osallistuu läksyihin tuntuu pikemminkin yllytävän lapselliseen kiukutteluun kuin tuovan lisäintoa opiskeluun. Siksi sääntönä on, että pyydettäessä autetaan, muuten vastaavat itse. Toimii hyvin, vaikka toki joskus jää läksyt tekemättä tai menee kokeet huonosti. Silloin todetaan vaan, että ensi kerralla pinnistelet vähän enemmän - ja näin aina tekevätkin.

ja sanottiin, että ei saa olettaa, että oppiminen on helppoa.

Kyllä minä luulen tietäväni, millaisilla assosiaatioilla opetan sanat. Mutta mitä tehdä paukapäälle, joka kieltäytyy yhteistyöstä?

ap

ONNEKSI tapaus ei ollutkaan vaikea. Poika tuli kotiin koulusta ja oli alkanut soittamaan isälle puolen tunnin välein "koska tuut". Kun ei ollut kotona mitään tekemistä. Isä oli tullut töistä aikaisemmin ja keskustellut pojan kanssa.



Poika oli sanonut, että kun muilla kavereilla on kotiarestia, nämä pelaavat koko päivän! SEN TAKIA poika oli kerjännyt kotiarestia! No, mehän otimme kaikki piuhat irti jo aamusta, että arestissa ei sitten pelata....



Opetin pojalle, miten englantia opiskellaan. Ja voi että on kyllä ahkera poika. Yhtään ei hyväksynyt, että olisin antanut vinkkiä, vaan itse opiskeli...



On se ihanaa, että välillä asiatloppuvat lopulta kuitenkin hyvin :-)

Mulla on pienempi poika, jolla tulee välillä ihmeellisistä asioista vastustuskohtauksia. On välillä aika rasittavaa, kun saan tuntikaupalla tivata, että mikä poikaa oikeasti asiassa häiritsee. Aina se oikea syy sieltä lopulta löytyy, kuten teilläkin.



Esimerkkisi oli rohkaiseva, että kannattaa vain sitkeesi tehdä niitä haastatteluja, sillä taustalla on yleensä aina jokin looginen ja helposti ratkaistavissa oleva syy.

Läksyt ja koulunkäynti on lapsen työ ja meillä ovat saaneet itsenäisesti hommansa hoitaa. Olen auttanut, jos on pyydetty, koulukuulumiset kyselen, vanhempainilloissa käyn ja toki olen kiinnostunut lasten työstä, mutta jos eivät lue kokeisiin, eivät lue ja kärsivät nahoissaan. Ystäväni mies kuulusteli ja luki läksyjä jälkikasvunsa kanssa lukion kynnykselle...

Mutta kun tuli eteen koko koulun alun NE ENSIMMÄISET kokeet niin katsoin tarpeelliseksi opettaa häntä, miten kokeisiin luetaan.

Ehkä tämä on meidän opettajien juttuja... vaikka aikuispuolen ope olenkin.

ap

Läksyt ja koulunkäynti on lapsen työ ja meillä ovat saaneet itsenäisesti hommansa hoitaa. Olen auttanut, jos on pyydetty, koulukuulumiset kyselen, vanhempainilloissa käyn ja toki olen kiinnostunut lasten työstä, mutta jos eivät lue kokeisiin, eivät lue ja kärsivät nahoissaan. Ystäväni mies kuulusteli ja luki läksyjä jälkikasvunsa kanssa lukion kynnykselle...

Isälle on myös ollut kouluajan laiskuudesta haittaa työelämässä. Tätä kauhutarinaa on kerrottu lapselle ja se kummasti motivoi lasta opiskelemaan.