Millainen on hyvä äitipuoli?

Koskaan et ole kaikille mieleen. Ei siinä auta kuin tehdä parhaansa niillä eväillä jotka itsellä on. Mutta hommaan ei kannata ryhtyä ilman lasten isän ehdotonta tukea ja lojaalisuutta, mikä kyllä on useimmiten aika tiukassa. On tärkeää puhua asiat miehen kanssa halki. Mies usein luulee että äitipuoli voi jatkaa siitä mistä äiti lopetti ja korjata kaikki äidin kasvatusvirheet (eronneen isän mielestä niitä usein on), mutta niinhän asia ei toimi.

eli äitipuolena on minusta hyvä ajatella niin, että kohtelee puolison lasta samoin, kuin toivoisi oman lapsen äitipuolen kohtelevan minun lasta.



Valitettavasti tämä siis toimii vain jos on itsekin äiti/isä

aito rakkaus ja välittäminen lapsesta antavat valmiit työkalut aikuisen ja lapsen väliseen kanssakäymiseen. Oli se sitten bio-vanhempi tai ei..

Sen myötä toteutuvat tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus, luottamus ja paljon muuta joka antaa turvallisen ja hyvän kasvuympäristön.

Myös aikuisten keskinäinen kunnioitus toisiaan kohtaan kasvattajina ovat ratkaiseva tekijä.

Joo se on klassinen epäonnistumistehtävä. Koskaan et ole kaikille mieleen. Ei siinä auta kuin tehdä parhaansa niillä eväillä jotka itsellä on.

Minusta tuo ylläoleva pätee ihan bio-äitiyteenkin. Ainahan lapset nurisevat, kun asetat epämieluisia sääntöjä, enkä minä ainakaan ole omillekaan lapsilleni aina mieleinen. Ja ihan bio-äitinäkin yritän tehdä parhaani, ei se äitipuolen asema ole minusta yhtään sen vaikeampi.

Minusta tärkeintä on olla oikeudenmukainen ja tasapuolinen kaikkia perheen lapsia kohtaan. Kaikilla on samat säännöt riippumatta siitä kenen lapsia he ovat.

Ja luonnollisesti sama pätee myös isiin. Tasavertaisina vanhempina lapsia kasvatetaan, muuten homma ei toimi ydin- eikä uusperheessä.

Äiti, lapsia 2 + 2

joten "hyvä-äitipuoli" standardia tuskin on mutta tässä jotain omia näkemyksiäni.



minusta lapsi on se joka antaa roolin itse. Eli esim sen millä nimellä kutsuu, haluaako sanoa "äiti" "puoli-äiti" tai ihan nimellä.



Lapselle ei pidä ruveta "äidiksi" vaan turvalliseksi aikuiseksi jonka puoleen on helppo kääntyä elämän ongelmissa. Tietysti jos biologinen äiti ei ole kuvioissa ja lapsi sen äidin roolin haluaa antaa niin sitten tottakai voi sellaisen aikuinen ottaa.

ei pidää myöskään olla "vain kaveri" eli kyllä aikuisella on velvollisuus opastaa lasta, niin että kodin/perheen sääntöjä noudatetaan.



Lapsen toista vanhempa ei pidä koskaan arvostella/haukkua lapsen kuullen. eli jos jotain erimielisyyksiä niin ne pitää hoitaa niin ettei lapsi ole kuulemassa.



Lasten tulee olla perheessä tasavertaisia, ovat sitten yhteisiä tai edellisistä liitoista.

Tämä on välillä haasteellista, koska lapset voivat olla hyvin erimittaisia aikoja kodissa. Tasapuolisuuteen tulee kuitenkin pyrkiä ja jos jos jossain asiassa tasapuolisuus ei täysin onnistu niin sitten asiasta pitää keskustella lasten kanssa ja selittää asia.



Itse olen siis äitipuoli sekä lähiäiti, joten kokemusta kumpaankin suuntaan. Paljon olen asiaa miettinyt ja ainakin tällähetkellä tuntuu että suteellisen hyvin sujuu.

mutta silti oma itsensä.



Äitipuoli ei saa lyödä lapsia eikä panetella heidän oikeita vanhempiaan. Muuten saa kyllä hoitaa lapsia niin kuin haluaa, varsinkin jos on lähiäitipuoli.



Itse olen tällainen etäperheen äitipuoli ja huono sellainen.

ei sellaista ole oikeasti olemassakaan!

Teet niin tai näin, niin bio-äiti valittaa ja narisee...

on reilu ja tasapuolinen, välittää aidosti sekä osallistuu lapsen elämään.



teit niin tai näin, valitusta tulee jostain suunnasta kumminkin.

ei sellaista ole oikeasti olemassakaan!

Teet niin tai näin, niin bio-äiti valittaa ja narisee...

ei ole ongelmia onneksi.

t.ap

etä-äitipuolet on ainakin ihan kauheita, näin minulle on kerrottu. Meillä etälapset joutuvat myös meillä ollessaan osallistumaan viikkosiivoukseen yms. kuten pienemmät omatkin lapset, kattamaan pöytää ja syömään salaattia. Aivan kauhea noita siis olen:/