Kääk, pitääkö meidän perheen mennä arjenhallintakurssille?
Meillä on monesti viikonloppuaamuisin tällaista:
[quote]
- Meidän asiakkaista suuri osa on perheitä, joiden arki niin sanotusti kelluu. Mistään ei oikein saada otetta ja arjen rytmittäminen on vaikeaa. Vanhemmat eivät herää laittamaan lapselle aamupalaa ja lapset saattavat olla iltapäivällä vielä pyjamat yllä, kuvailee Väestöliiton Arki haltuun -hankkeen koordinaattori Antero Kupiainen.
[/quote]
Lapset heräävät aikaisin ja saavat aloittaa omat leikkinsä. Aamupalaa syödään sitten kun jaksetaan, usein noin klo 10. Jos lapsille tulee nälkä aikaisemmin, he tulevat kyllä sanomaan tai ottavat syötävää itse.
Yöpuvut vaihdetaan päivävaatteisiin kun joudetaan: ei ole mitenkään tavatonta, että se menee yli puolen päivän.
Minusta olisi ihan hirveää nipotusta pakottaa perhe viikonloppuisin kellonlyömälleen samaan rytmiin kuin arkenakin. Nukkumaan mennään ajallaan, mutta muuten viikonloppuna kuuluukin ottaa rennommin kuin muulloin!
Kommentit (5)
tarkoita nimenomaan sitä, että moista tapahtuu jatkuvasti, oli viikonloppu tai ei. Kyllä minäkin silti pidän outona, jos lapset eivät saa aamupalaa moneen tuntiin herättyään. Tosin ap et ilmoittanut kahta oleellista seikkaa: lasten ikää ja sitä mihin aikaan heräävät. Jos ovat esim. kouluikäisiä tai lähellä sitä, asia ok tai jos heräävät vasta klo 9, on ok antaa aamupala vasta klo 10 maissa.
mutta yöpuvut vaihdetaan ulkovaatteisiin aamupalan jälkeen. Jos teillä on pieniä lapsia, niin miksette edes ulkoile?
Meillä tosin ehkä pienemmät lapset 2v,4v ja 5v. Lapset herää 6-7 aikaan vkloppunakin, samoin me tietenkin, syödään aamupalaa, katsotaan piirretyt ja ulos lähdetään jo 9-10 aikaan. Ei meitä aikuisia se ulkoilu niin aina nappaa mutta lapset tahtoo ihan innoissaan pihalle. Ruoka-ajat jne. on myös samat kun arkena.
Arkena taas homma toimii oikein tehokkaasti.
ns. hiihtää villasukat jalassa pyjamat päällä pitkälle iltapäivään. Ei ole kiire minnekään, kauppaankin mennään vasta vähän ennen kuin se menee kiinni. Ollaan vaan kotona ja haahuillaan, syödäään silloin kun siltä tuntuu eikä katsella kelloa. Viikolla ehtii viilettää aikataulujen mukaan ihan tarpeeksi... t. Neljän äiti