Ero tulossa, lapset isälle?

Mä en jaksa käsittää, että niin vähän tähden pilataan lasten elämä.

pysyä yhdessä edes vielä sen puoli vuotta, minkä aiot olla kotona? Katsotte sitten kun olet palannut työelämään ja lapset aloittaneet hoidossa, vieläkö tuntuu että ero on oikea ratkaisu. Tulee aika stressaava vuosi kaikille, jos nyt eroatte ja sinä hoidat pienintä kotona. Joka ilta se pinei itkee sinun perääsi kun isä hakee - eikä se vielä opi viikko-viikko-systeemiä vaan hämmentyy aina kun rytmi vaihtuu.



Jos olette noin pitkään olleet yhdessä eikä mitään isoja äkkinäisiä ongelmia ole, kai vielä puoli vuotta menisi?

Mitäs jos juttelisit jonkun ulkopuolisen kanssa ihan kahden kesken tilanteestasi, ajatuksistasi, tunteistasi? Voisi tehdä hyvää, etenkin jos kävitte parisuhdeterapiassa miehesi kanssa kahdestaan.



Onko teillä ollut miehesi kanssa yhtään vapaa-aikaa kahdestaan ilman lapsia? Pieni matka tms. voisi myös tehdä hyvää.

Pettämisen ja liiton hajoamisen myötä olet todennäköisesti nyt erittäin rikki, väsynyt ja masentunut.



MUTTA: tilanne on varmasti aivan toisenlainen nyt kuin esim. kahden tai kolmen vuoden päästä.



ELI: omakohtainen neuvoni on, että tehkää huolto- yms. sopimukset nyt esim. 1-2 vuodeksi ja katsotte tilannetta uudelleen kun elämä asettuu ja rauhoittuu taas uusille raiteille.



Tulisit varmasti katumaan syvästi sitä että annat miehellesi nyt rakkaat lapsesi pois, kun olet itse pois tolalta.

jos on YHTEISHUOLTAJUUS, niin kumpikaan vanhemmista ei voi muuttaa pitkälle ja viedä etältä tapaamisia.

Te olette ilmeisesti olleet yhdessä "lapsista asti". On aivan inhmillistä, että silloin saattaa tulla houkutus kokeilla jotain muuta, kuten miehellesi on varmasti tullut. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että sinä olet hänen elämäsi rakkaus ja lasten äiti. Kukaan pikapano ei ole sinua arvokkaampi. Älä anna sen tuhota mieltäsi ja lastesi elämää!



Anna miehellesi anteeksi aidosti. Jokainen meistä erehtyy joskus. Tuskin sinäkään olet täydellinen mutta hajottaisitko sen takia perheesi?



Voimia!

Minä en tunne ketään, joka ois ollu lähellekään noin pitkään, suurin osa 10v ja osa näistäkin eroamassa, kun eivät enää rakasta toisiaan tai jotain muita syitä. Minä menetin rakkaan mieheni 14v avioliittovuoden jälkeen, hän oli minun ensirakkaus eikä ole toista tullut vastaan yhtä ihanaa ja siksi elelen meidän lasten kanssa yksin.



Minusta teidän kannattaisi vielä yrittää. Luultavasti olette olleet nuoresta asti yhessä ja miehelläsikään ei ehkä muista kokemuksia? Jos pettäminen on tapahtunut kerran ja mies katuu ym, niin hän ansaitsee uuden mahdollisuuden. Sinun täytyy päättää antaa anteeksi ja sitten voitte yrittää vielä. Jos sinusta siltä tuntuu, niin voisit käydä myös yksin keskustelemassa, tuo väsymys nimittäin saattaa muuttua/kehittyä masennukseksi. Lisäksi teidän lapset on vielä pieniä ja muutoksiin sopeutuminen vie aikaa.



Olen samaa mieltä siitä kun joku muu kirjoitti, että sinä olet miehellesi hänen elämänsä rakkaus ja lastensa äiti eikä mikään pikapano ole sinua arvokkaampi.



Voimia, tulee varmasti olemaan raskasta, mutta toivon, että saatte suhteenne kuntoon ja olette ainakin yhtä onnellisia kun aiemminkin.



Noin pitkää liittoa ei kannata heittää roskikseen heppoisin perustein (en tarkoita, että pettäminen olisi sitä) eikä missään nimessä jos on väsynyt ym, joka saattaa vaikuttaa päätökseen ja se ei välttämättä myöhemmin ole enää se mitä olisit halunnut.

Ollaan aiemminkin selvitty yhdessä vaikeista tapahtumista (tosin niissä ei ollut kyse pettämisestä) ja se on vahvistanut liittoamme ja rakkauttamme. Toivon, että tässäkin kävisi vielä niin, kaipaan sitä aikaa ennen pettämistä. Rakastan yhä miestäni, mutta jonnekin on kadonnut se "huuma", jota oli vielä ennen syrjähyppyä. En tiedä miten sen selittää. Mies on sanonut itse samaa kun ainakin pari täällä, että minä olen hänen elämänsä rakkaus ja että jos eroamme hän ei halua ketään muuta. Siihen syrjähyppyyn johti mm. just se, että on alettu tosi nuorina seurustelemaan eikä kummallakaan ole ollut suhdetta ennen sitä.



Lomalla ollaan oltu miehen kanssa viimeks kaksin ennen lapsia. Kummit ja muut tutut hoitaa kyllä mielellään lapsia, mutta heille harvoin sopii kaikille yhtäaikaa ja luotettavaa lastenhoitajaa on aika vaikea löytää. Mutta kahdenkeskinen loma vois kyllä tehdä hyvää ja lapsetkin varmaan saamme jollekin hoitoon.



Kävimme miehen kanssa sillon kaksin terapiassa pettämisen jälkeen. Vois olla hyvä idea mennä nyt yksin, miksei miehenkin kanssa, jos saisimme vielä suhteemme toimimaan.



ap

jos on YHTEISHUOLTAJUUS, niin kumpikaan vanhemmista ei voi muuttaa pitkälle ja viedä etältä tapaamisia.

Ai ei voi vai? Ideaalisessa maailmassa ei ehkä voisikaan, mutta tässä todellisessa maailmassa ja varsinkin Suomessa se käy melko näppärästi. Sanoisinko kädenkäänteessä.

Ihana ratkaisu. Toivon todella että saatte asianne kuntoon. Rakastakaa toisianne.

että ennen kuin nuorinkin on 3v, otetut erot on usein turhia. Pikkulapsiaika on niin rankkaa ja väsyttävää. Itse olin ehkä väsynein juuri siinä vaiheessa kun lapset olleet 1,5v ja muutenkin silloin oli rankinta. Toki sinun tapauksesi tekee rankemmaksi tuo pettäminen. Oma isäni petti äitiäni, ollessani ala-asteella. Suhdetta kesti yli vuoden. Ero oli todella lähellä, mutta isäni päättyikin pitämään perhettään uutta suhdetta tärkeämpänä. Äitini antoi anteeksi ja perheemme sai jatkaa yhteiseloa. Nyt kun itselläni on lapsia, on ihanaa, kun isovanhemmatkin ovat yhä yhdessä.



Ehkäpä miehesi on todella yhdestä kerrasta oppinut! Toivottavasti ainakin, koska minun isäni suhde vaikuttaa elämässämme yhä minun sekä muiden sisarusteni elämään omissa suhteissamme, luottamuksessa, itsetunnossa. On hyvä muistaa, että pettäminen ei vaikuta vain puolisoihin. Suosittelen lukemaan Tommy Hellstenin kirjan vanhemmuus. Siinä on todella hyvin pohdittu myös vanhempien suhdetta ja milloin vielä kannattaa yrittää ym ym.



Toivon teille kaikkea hyvää. Jos olette hyvissä väleissä ja yhä rakastatte toisianne, tuo hetkeksi erilleen muutto voi tehdä hyvääkin ja tuoda teidän takaisin yhteen. Silloin tosin pitäisin alkuun lapset nykyisessä kodissa, ettei tule edestakaisin muuttoja. Voisihan isä tulla töiden jälkeen lasten luo, laittaa omiin sänkyihin nukkumaan ja lähteä sitten itse omaan yöpaikkaan. Sinä voisit harrastaa, nähdä ystäviä ym.



Tsemppiä!

vasta viestini lähetettyä tuon viestisi, että olette päätyneet pysymään yhdessä.



ONNEA!! Kyllä se kipinäkin varmasti vielä löytyy..



#8

todella huomattavasti ainakin alkuvaiheessa, lapset ovat levottomia ja voivat oireilla, kaikki todelliset arjen muutoksetkin voivat todella ottaa voimille. Kun perheessä on kaksi aikuista, voi monet asiat kuitenkin hoitaa yhdessä tai jakaa...



Oikein paljon voimia perheelleenne!

parisuhteellenne. Meillä auttoi pari- sekä yksilöterapia, tosin meillä ei pettämisen takia haettu apua, vaan muista syistä.



Läheltä olen seurannut, kun perheen isä oli kerran kännipäissään lähtenyt vieraan naisen matkaan. Tästä hyvin katuvaisena ja syyllisenä tunnusti vaimolleen ja yritti oikeasti kaikkensa, jotta saisi anteeksi. Vaimo ei edes suostunut yhteen perheneuvolakäyntiin, vaan pakkasi kamat ja lapset ja muutti isosta maalaistalosta pieneen kolmioon. Lapset vuoroviikoin isällä/äidillä ja kuopus oli juurikin 1,5v, kun ero tapahtui. Nyt erosta melkein vuosi ja lapset ovat ihan sekaisin.4v ei puhu kuin muutamia sanoja ja tämä kuopus on täysin hukassa. En missään nimessä suosittele tällaista kenellekään. Koululaisten kanssa vuorovk voi toimia, jos vanhemmat lähekkäin, mutta ei pienten lasten elämää saa sekoittaa vanhempien ongelmilla.



Todella paljon tsemppiä teille, hakekaa apua ja etenkin sinä äitinä pidä huoli omasta jaksamisesta - väsymys on katala kumppani!!!!!!!

Hienon päätöksen teit, toivon, että saatte parisuhteenne kuntoon ja löydätte taas sen kipinän.

jos on YHTEISHUOLTAJUUS, niin kumpikaan vanhemmista ei voi muuttaa pitkälle ja viedä etältä tapaamisia.

Älä tule tänne neuvomaan, jos et tiedä asioista!

korkeimman oikeuden päätöksen mukaan lähivanhempi voi muuttaa vaikka eteläranskaan lasten kanssa vaikka ovat yhteihuoltajuudessa. lentomatka ei kestä kuin pari tuntia...

Ja ihan tavallista on, että muutetaan Suomen sisällä monen sadan kilometrin päästä.

Jos se tapahtuu työpaikan takia tai uuden liiton myötä niin se on ok.

Olen itsekin sitä mieltä, että lähes kaikki pikkulapsiaikana tehdyt erot ovat turhia. Se vaan on se helpoin ratkaisu (en tarkoita suhteita, joissa väkivaltaa), ei tarvitse yrittää sen enempää. Kuitenkin harvoin hyvä isä pettää tarkoituksella ja sille löytyy monestikin järkevä selitys, joskin se ei sitä sen enempää oikeuta, mutta on helpompi antaa anteeksi.

Minä olen kyllä aika väsynyt, kuopus on valvottanut eniten meidän lapsista tai sit ikä tekee osansa, vaikken kauhean nuori ollut saadessani esikoisenkaan. Lähinnä väsyttää, en muuten koe itseäni masentuneeksi (kaksosten synnyttyä sairastuin masennukseen, tiedän siis sen oireet).



Mies petti vain tuon yhden ainoan kerran, uskon häntä, sillä meillä on pitkä taival takana ja tunnemme toisemme hyvin ja näen, jos yrittää valehdella. Tänä vuonna meillä tulis täyteen 28v yhdessä oloa. Mies on minun ensirakkauteni. Ja mieheni siis todella katuu tekoaan, tiedämme molemmat myös miksi niin kävi, vaikka mikään ei oikeutakaan pettämiseen.



Toisaalta voisimme vielä jatkaakin, tulemme hyvin toimeen, ei ole riitoja jne. mutta se tunne, joka oli ennen pettämistä puuttuu. Joku kertoi, että kuvitteli antaneensa anteeksi ja totesi, ettei oikeasti ollutkaan antanut, tuo voisi ehkä päteä minuunkin.



Niin moni asia puhuisi kyllä sen puolesta, että vielä kannattaisi yrittää. Tuota jäin erityisesti miettimään kun jollekin oli ystävä sanonut, että pikkulapsiaikana ei kannata erota, ellei suhteessa ole väkivaltaa. Tuo on sinänsä totta, sillä en tiedä teenkö väsyneenä oikeasti oikeaa ratkaisua vai kadunko myöhemmin, jos nyt eroamme.



ap