Tuoko masennuslääkitys elämänilon takaisin?
Olen iloton, surullinen ja masentunut. Lähteekö tämä nuutuneisuus ja surullisuus lääkityksellä? Aika varattu lääkärille, mutta en usko noihin lääkkeisiin.
Kommentit (17)
no sepä kiva tietää, olen mielummin laiha ja masentunut kun läski ja masentunut.
kannattaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
muuten ja on jo mieleltään terve niin sitten on jäljellä se valtava ylipaino joka luultavasti vähän latistaa muuten piristynyttä eloa :(
sillä väsyttivät kovasti ja oli uninen ja tokkurassa. Ei kerennyt masentamaan, kun nukkui koko ajan aamusta iltaan.
ei siis kannata ottaa lääkitystä`? Miten ihmeessä sitten saan normaaliolon takaisin? Onko tässä enää muuta mahdollisuutta kun vetää ranteet auki?
lääkitä sitä synnynnäistä pessimismiään lääkkeillä.
Eikö olisi aika tehdä vaikka ystävien kanssa jotain piristävää? Pakkaa reppu viikonloppuna ja lähde jonkun kivan kaverin kanssa luontoon patikoimaan. Piristää varmasti enemmän kuin lääkkeet.
lääkitä sitä synnynnäistä pessimismiään lääkkeillä.
Eikö olisi aika tehdä vaikka ystävien kanssa jotain piristävää? Pakkaa reppu viikonloppuna ja lähde jonkun kivan kaverin kanssa luontoon patikoimaan. Piristää varmasti enemmän kuin lääkkeet.
vinkistä, mutta kyllä tämä olo alkaa olla jo sen verran huono, että patikkareissut ei auta.
ap
kyllä se auttaa. Vaikutusta vain saattaa joutua odottamaan pidempään tai jopa vaihtamaan lääkettä. Jotkut lääkkeet lihottaa (vältä esim. mirtazapiinia), mutta useimmat lääkket ei. Tärkeintä on nyt jaksaa se tuskastuttava odottaminen, kun mieliala ei heti kohene.
Voimia sulle!
Ap!Kannattaahan sitä ainakin kokeilla ainakin ennen niiden masennuslääkkeiiden aloittamista.
Ja kun neljä yötäkin vietät siellä metsässä, käyden puskassa tarpeilla, peseydyt kylmässä järvessä, syöt pussikeittoja - niin johan piristyy kun pääsee kotiin vesivessaan, suihkuun, omaan sänkyyn ja voi hakea Heseltä hampparin:)
oletan, ettet ole koskaan ollut oikeasti masentunut. Jos kaikki voimat menee esim. siihen, että pääsee sängystä ylös patikoimaan vessaan ja takaisin, niin eipä siinä paljon metsään mennä. Tietysti asia on eri, jos kärsii pienestä apatiasta, mutta masennuksesta harva pääsee ylös yksin. Eikä tarvitsekaan, onneksi nykyään on lääkkeet ja terapiat.
T. #11
Mutta usko pois, ap, ei Kela korvaisi tai yk hoidattaisi masennuslääkkeillä ketään, jos niistä ei olisi kenellekään hyötyä...
Meillä mies oli kiukkuinen ja masenutunut, sai lääkkeet vajaa vuosi sitten. Teho kasvaa hiljalleen, ei siis kannata odottaa tuloksia saman tien (lääkkeen pitousuus kertyy vähitellen). Lääkettä voi joutua myös vaihtamaan.
Mutta miehelle lääkkeistä on ollut iso apu. Todella iso.
olet tähän mennessä saanut. Todellakin lääkkeet kannattaa aloittaa, mikäli sinulla masennusta on!
Itsekin pelkäsin hirveästi masennuslääkkeiden aloittamista. Näin jälkikäteen ajateltuna se saattaa jopa liittyä siihen masennukseen, että niitä pelkää. Jotenkin silloin on niin väsynyt ja puhki ettei jaksa uskoa, että mikään pilleri siihen auttaa. Mutta kun auttaa!
Tosin eka viikko läkkeiden aloittamisen jälkeen oli melkeinpä vähän pahempaa aikaa, mutta kun niistä alun oireista pääsi niin on todella paljon olo parantunut. Eli siis keskustele lääkärisi kanssa ja mikäli hän lääkkeitä ehdottaa niin aloita!
Kuten ap jo sanoikin, ei masentuunena voi todellakaan lähteä mihinkään kivalle pikku retkelle ja 'piristyä'. Masennus on sairaus, ei mikään lievä alakuloinen tila mikä on poistettavissa jollain hauskalla tekemisellä.
Itse kun olin masentunut laihduin vain siksi etten jaksanut syödä tai siksi etten kyennyt päättämään syönkö ensin salaattia vai kastiketta.
Pahasti masentunut ihminen voi olla täysin toimintakyvytön.
Käytkö ap terapiassa ja kuinka kauan olet ollut masentunut? Terapia + lääkkeet on kaikkein tehokkain yhdistelmä masennuksen hoidossa.
Oikean lääkkeen ja annoksen löytyminen voi tosin olla hankalaa ja viedä kuukausia ja usein lääkkeen aloittaminen pahentaa masennusta hetkellisesti.
Masennusta lääke ei poista, mutta antaa valmiudet parantua palauttaessaan toimintakykyä (minkä takia vaikeasti masentuneelle ei määrätä lääkkeitä jos potilas käy terapiassa, koska parantunut toimintakyky lisää itsemurhan riskiä) ja (ainakin itselleni) tunteen siitä että toivoa on.
Useimmat masennuslääkkeet eivät lihota. On sellaisiakin, jotka parantavat ruokahalua ja sitä kautta voivat lisätä painoa, mutta niitä ei määrätä kenellekään ensimmäisenä vaihtoehtona. Tietonne ovat vanhentuneita.
Ap:lle vastaukseksi: elämäniloa lääkkeillä ei saa. Sen sijaan lääkkeet auttavat poistamaan esteitä elämänilon löytymisen tieltä. Niiden avulla saa takaisin masennuksen alle kadonneen toimintakykynsä, ja sen avulla taas saa tehtyä tilanteeseensa sellaisia muutoksia, jotka antavat mahdollisuuden hyvän mielen kokemiselle.
Masentunut pelkää kaikkea ja ahdistuu kaikesta. Ei osoita hyvää lähimmäisyyttä kannustaa sellaiseen ajatteluun. Itse olen saanut masennuslääkkeistä avun joka kerta kun olen sitä tarvinnut.
Jos olet masentunut, suosittelen psykologia ennen lääkkeitä. Lääkkeet voivat kyllä auttaa siihen että jaksaa edes varata sen ajan psykologilta. Mielestäni masennuksesta parantuminen vaatii suuritöisen elämänmuutoksen, joka alkaa siitä että mietitään mikä elämässä mättää. Ulkopuolinen apu voi olla siihen hyvä. Voit aloittaa itse kirjoittamalla vaikka paperille ylös miten haluaisit elää. Sitten alat miettimään mitä niistä voisi toteuttaa ja miten. Valitettavasti se viikonlopun patikkareissu ei ole kovin realistinen, kun masentunut harvoin jaksaa sellaista järjestää eikä se ratkaise yksinään mitään. Liikunta ja ulkoilu sinänsä on kyllä erittäin hyvä asia masentuneelle, yritä löytää itsellesi liikuntamuoto josta pidät ja vaadi päästä sinne, älä laita lasten ja miehen harrastuksia itsesi edelle!
lääkitä sitä synnynnäistä pessimismiään lääkkeillä. Eikö olisi aika tehdä vaikka ystävien kanssa jotain piristävää? Pakkaa reppu viikonloppuna ja lähde jonkun kivan kaverin kanssa luontoon patikoimaan. Piristää varmasti enemmän kuin lääkkeet.
Itse sain hyvän avun, mutta lopettaminen onkin jo vaikeampaa. Ei lihomista enää nykylääkkeillä saa, eikä juuri muitakaan sivuvaikutuksia ole. Suuri alakulo ja ahdistus väistyy, mutta mitään suurensuurta onnea ja iloa en kyllä saanut tilalle, pikemminkin tasapaksun tylsyyden, onneksi ihan siedettävän. Nyt olen yrittänyt lopettaa ja olo on varsin kurja. Oikein tunnen sen saman, vanhan raivon päässäni, mutta en millään haluaisi loppuelämäänikään popsia noita kalliita nappeja.
entisestään koska lihottavat vähintään sen 30kg...