Miten suhtautua asiallisesti tämän lapsen vanhempiin?

lastensuojelutapaus todennäköisesti

ja että pystyisi hoitamaan pienemmän kotonakin? Mistä ihmeestä sinä voisit sen tietää! Jos sinulla on pääsy äidin terveystietoihin, niin siinä tapauksessa joku on rikkonut salassapitovelvollisuutta törkeästi.

2 pientä lasta (varsinkin tuon ikäiset) + työssäkäyvä (mahdollisesti jopa osallistumaton) isä aiheuttaa hyvinkin helposti tilanteen jossa äiti ei voi ilman hoitopaikkaa nukkua aamulla, päivällä, illalla eikä yöllä. Äiti voi olla myös muutoin uupunut tai masentunut. Tai hän on hakemassa töitä, opiskelee tai tekee töitä kotoa käsin tms.



Ihan sama mikä on totuus, valitse ymmärrettävin syy ja leiki sen olevan totta jos asiallinen suhtautuminen on siitä kiinni.

Minulla on 15vuotisen urani aikana ollut yhteensä kymmenen lastensuojelutapausta, kaikista on minulle kerrottu ja on annettu sosiaalityöntekijän numero, jos ilmenee ongelmia tai haluan puhua jostain näihin lapsiin liittyvästä. En tiedä, mikä on ap:n toisten sisarusten tilanne, siis miksi pieninkin hoidossa. Luulisi, että olisi kerrottu jos on lastensuojelutapaus kun toisistakin sisaruksista on ap:n mukaan näin sanottu.

Ei "lastensuojelutapaus" ole ainoa pätevä syy pitää pientä lasta hoidossa. Läheskään kaikista syistä eivät tiedä edes esimiehesi puhumattakaan siitä, että he raportoisivat asian sinulle. Lapsella on subjektiivinen oikeus hoitopaikkaan, mistä syystä vanhempien ei tarvitse syitään sinulle tai kellekään muullekaan kertoa.



Äidillä voi olla joku sairaus tai sitten häne tekee kotoa käsin töitä tai opiskelee. Tai jotain muuta...



Ärsyttävät kaltaisesi tapaukset, jotka kuvittelevat tietävänsä kaiken paremmin. Itse sairastuin syöpään heti vauvan syntymän jälkeen. Alle 2-vuotias esikoinen jatkoi luonnollisesti päiväkodissa, jonne isä hänet vei ja haki silloin kun en kokenut jaksavani kahta lasta. Vauvaa kävivät hoitamassa isovanhemmat silloin kun en itse kyennyt tai saanut. Hoitojeni takia olin useamman päivän pätkiä sairaalassa puolentoista vuoden ajan ja lisäksi osan aikaa niiden jälkeen säteilin niin, etten saanut mennä paria metriä lähemmäs lapsia. Lisäksi olin hoitojen välissä niin uupunut, etten olisi millään jaksanut hoitaa kahta lasta, yhdessäkin oli tarpeeksi. Paheksuvia katseita sain osakseni lähinnä puistossa, perhekerhossa jne. silloin kun jaksoin noihin paikkoihin raahautua.



Sairaudestani ei kerrottu päivähoitoon, ei ollut mitään tarvetta. Ei siitä tiennyt myöskään sosiaalipuoli eikä kukaan muukaan sairaalaa ja läheisiä ihmisiämme lukuunottamatta. Isompi jatkoi samassa päivähoitopaikassa, jossa oli ollut aikaisemminkin ja hänellä oli subjektiivinen oikeus siihen. Pienemmän hoidon pystyimme niukin naukin sumplimaan itse ilman apuja.



Tästä on aikaa jo kahdeksan vuotta ja nyt meillä on jo kolmaskin lapsi, mutta silti karvani nousevat edelleen pystyyn joka kerta kun paasataan "turhista" päivähoitolapsista ja laiskoista äideistä. Ei lapsen vanhemmilla ole mitään velvollisuutta raportoida asioistaan sinulle tai kellekään muullekaan, he saavat hoitaa perheensä juuri niin kuin parhaaksi katsovat ja heillä todennäköisesti on syynsä siihen.

työtäsi?



Nää on kaikki vaitiolovelvollisuuden alaisia asioita. Ihan sama vaikket puhu nimillä.

Ei lapsen vanhemmilla ole mitään velvollisuutta raportoida asioistaan sinulle tai kellekään muullekaan, he saavat hoitaa perheensä juuri niin kuin parhaaksi katsovat ja heillä todennäköisesti on syynsä siihen.

Ja minkä vuoksi? Ei sitten tullut mieleen,että lasten kannaltakin on hyvä, että lasten hoitajatkin tietävät, jos perheessä on joku suurempi kriisi meneillään. Ei kaikkia yksityiskohtia tarvitse paljastaa, mutta varmaan fiksua olisi mainita esim. että perheessä joku sairastaa joatin vakavaa sairauuta tai jollain muulla tavalla valottaa tilannetta. Kuvitteletko tosiaan, ettei äidin syöpään sairastuminen hetkauta lasten tunnemaailmaa mihinkään suuntaan? Varmasti lapsikin jo oireilee ja on siinä hoitajien mukava olla hoomoilasena ihmettelemässä mikä lasta vaivaa ja miten perhettä voisi auttaa. Ainakaan on turha ihmetellä ihmisten suhtautumista, jos itse ei yhtään viitsi valottaa tilannetta.

onko äidillä sairauksia.

Itse sairastan ms-tautia eikä sitä tiedä kuin kaikkein läheisimmät.

En todellakaan aio siitä lasten päiväkodissa kertoa, miksi edes pitäisi.

EN TODELLAKAAN YMMÄRRÄ miksi ei voisi kertoa perheen murheista hoitajalla, joka kuitenkin on lapsesi kanssa KOKO PÄIVÄN!! Aivan älytöntä jeesustelua "ei-kenenkään-tervi-tietää": lapsen edun mukaista on olla rehellinen lasta hoitaville puolille!



ja ap:lle vielä: teet varmasti parhaasi lasten turvallisuuden tunteen kanssa ja voimia työhösi!

heihin asiallisesti?



Pitäsköhän sun petrata ammattitaitoasi jollain lailla, vaikka vuorovaikutustaitoja käsittelevällä kurssilla....

Tottakai työntekijällä on oikeus ajatuksiin ja kokoa tässä tapauksessa perheen olevan ääliö. Sehän nyt kumma on, kun edes täällä ei saisi marista asioista... Missäs sitten?



Meidän pph kerran sanoi, että ikävissä tapauksissa (esim. pieni lapsi koko kesän varapäiväkodissa, vaikka vanhemmat kesälomalla) ajattelee niin, että lapselle on parempi ratkaisu olla hoidossa, jos vanhempien asenne on tuolla tasolla lapseensa.

Kyllä lapset reagoi, jos kotona on jotain meneillään. Olen itse pph ja minulla oli hoidossa lapsi, jonka vanhemmat oli kotona, minulle ei ensin kerrottu syytä eikä sitä tiennyt esimiehenikään. Ihmettelin, miksi lapsi leikki aina yhtä tiettyä leikkiä ja välillä oli tosi itkuinen. Kerroin aina äidille päivän kulusta ja sanoin sitten myös aina, että tyttö on ollut vähän alakuloinen/itkuinen. Äiti vastasi siihen, että joo/aijaa, mutta huomasin, että äitäkin vaivaa/painaa jokin.

Eräänä iltapäivänä tämä äiti tuli taas hakemaan tyttöään ja kun kerroin päivän kulusta niin tämä äiti alkoi yhtäkkiä itkeä ja tuolloin kertoi heidän tilanteensa ja sitten ymmärsin hyvin myös tytön käytöksen.

Uskon myös, että olet hyvä pph. Voihan olla, että tämänkin pienen lapsen äidillä tai heidän perheellään on jotain, josta eivät halua kertoa.

Minusta olisi kuitenkin parempi kertoa hoitajalle just siksi, että lapset kyllä oireilee.

EN TODELLAKAAN YMMÄRRÄ miksi ei voisi kertoa perheen murheista hoitajalla, joka kuitenkin on lapsesi kanssa KOKO PÄIVÄN!! Aivan älytöntä jeesustelua "ei-kenenkään-tervi-tietää": lapsen edun mukaista on olla rehellinen lasta hoitaville puolille!

ja ap:lle vielä: teet varmasti parhaasi lasten turvallisuuden tunteen kanssa ja voimia työhösi!

Siis eikös se nyt ole parempi, että täällä purkaa ajatuksiaan, kun että laukois suoraan vaikka sille perheelle. Siitähän taas kohu nousis...



Ja tuosta ap:n kertomasta ei kyllä voi ketään tunnistaa, tapaus sopis ainakin kahteen pph:n täällä päin, en usko, että on heistä kumpikaan.



Olen samaa mieltä kun joku toinen, joka kertoi toisesta pph:sta jonka mielestä lapsen on parempi hoidossa, jos vanhempien asenne on tuolla tasolla.

Olen tästä tietoinen ja siksi olen muuttanut muutamia asioita, ettei tunnisteta.



Kuten jo aiemmin sanoin, tiedän, ettei kuulu minulle miksi toisen perheen äiti on kotona ja pieninkin hoidossa, mutta lasten käytös on välillä outoa ja siksi olisi hyvä tietää, jos kotona on jotain meneillään. Siitä ei tarvitse kertoa yksityiskohtaisesti, mutta esim. että on vakavasti sairastunut tmv. Helpottaisi kun tietäisi, että lapsen käytökseen on jokin syy.



Jos olisi lastensuojelutapaus, kuten joku sanoi, niin miksei siitä sitten olisi kerrottu, kun toisen perheen lapsista on kerrottu, että on lastensuojelutapaus+syyt miksi näin, jotta tiedän varautua. Lisäksi minulla on tiedossa ihmisen numero, jolle soittaa, jos ilmenee jotain ongelmia näiden lasten kanssa, jotka on lastensuojelutapaus.



Ja lisään, että tuota ihmettelyäni lisää se kun äiti kertoo tullessaan hakemaan lapset, että on käynyt millon missäkin, shoppailemassa, katsomassa asuntoja jne. Ei kuitenkaan ole kiinnostunut siitä kun kerron päivän kulusta.



Kiitos asiallisista vastauksista, muut saa jäädä omaan arvoonsa.



ap

itsellä oli sama tilanne paitsi että menin töihin. Ja päiväkodilla ei ollut mitään tietoa masennuksestani koska en päästänyt tilannetta niin pahaksi että olisi lastensuojelua tarvittu.

Toki saa hoitajalle kertoa jos hoidossa on vaikeaa mutta ei ole kenelläkään pakko kertoa, ei hoitajatkaan kerro sinulle että olen nyt eroamassa jooten lastasi siis ohjaa hoitaja jolla kotona asiat huonosti!



Johan sää tiedät että äiti on kotona. Syy ei kuulu sinulle. Siinähän ihmettelet maailman loppuun saakka miten joku nyt tekee asioita erilailla.



Kuten itse kirjoitit, sosiaalitapaukset ilmottaisit mutta kun lapsen voi tuoda äitiysloman jälkeen hoitoon niin sen voi tuoda ja hyviä syitä on ketjussa lueteltu, eli pää kiinni ja soita sossuun jos ei kelpaa.

Tai vaihda alaa jos ei riitä ymmärrys.

Minusta on tekopyhää ja kaksinaismoralistista väittää, että lapsen vanhempien pitäisi kertoa koko elämäntilanteesna päivähoitajalle tai päiväkodin henkilökunnalle jos päivähoitaja tai päiväkodin henkilökunta ei ole velvoitettu vastaavasti kertomaan samoja asioita lasten vanhemmille. Itselleni ei ole yksikään päiväkodin henkilökuntaan kuuluva avautunut henkilökohtaisista ongelmistaan, vaikka tässä vuosien mittaan on tullut tavattua kymmeniä lastentarhanopettajia ja hoitajia.



Ihan yhtä lailla "lapsi voi oirehtia" hoitajan ongelmien aiheuttamista jutuista kuin kotitilanteen ongelmista. Moni lapsihan viettää valveillaoloajastaan puolet kotona ja toisen puolen hoitajalla. Miksi vain vanhemmat olisivat tilivelvollisia asioistaan, mutta hoitaja ei?



Väitänkin että tässä on kyse enemmän uteliaisuudesta ja kontrollointihalusta, "minä tiedän paremmin" -asenteesta kuin todellisesta tarpeesta. Hoitajista vain olisi kivat tietää ja mukava levitellä juoruja eteenpäin.



Omasta tilanteestamme toteaisin sen verran, että hoidossa oleva lapsi oli siis alle 2-vuotias eikä siis todellakaan ymmärtänyt kotitilanteesta yhtään mitään. Asia voisi olla hieman erilainen esim. esikoululaisen suhteen. Siitäkään huolimatta en ymmärrä, miksi hoitohenkilökunnalle mitään pitäisi välttämättä kertoa jos asiat osataan käsitellä ja selittää kotonakin - lapsi toki voi puhua päiväkodissa sen minkä haluaa, ei häntä pidä kieltää.



Ei joka lapselle yksi syöpä sinne tai tänne ole mikään kriisin paikka tai jos näitä kriisejä lähdetään hakemaan, niin kyllä niitä löytyy jokaisen kotipiiristä. Minusta nyky-yhteiskunta pikemminkin korostaa näitä kriisejä ja tukea ja terapointia ihan liikaa, ihmisistä tehdään sairaita jos he eivät sitä valmiiksi ole tivaamalla, terapoimalla ja nostamalla meteli tyhjänpäiväisistä asioista. Kyllä jokaisen elämästä kriisejä löytyy kun alkaa etsiä, valtaosa selviää ihan ilman vatvomista ja terapioita.



t. #17

LOISTAVA KIRJOITUS!!!!

Minusta on tekopyhää ja kaksinaismoralistista väittää, että lapsen vanhempien pitäisi kertoa koko elämäntilanteesna päivähoitajalle tai päiväkodin henkilökunnalle jos päivähoitaja tai päiväkodin henkilökunta ei ole velvoitettu vastaavasti kertomaan samoja asioita lasten vanhemmille. Itselleni ei ole yksikään päiväkodin henkilökuntaan kuuluva avautunut henkilökohtaisista ongelmistaan, vaikka tässä vuosien mittaan on tullut tavattua kymmeniä lastentarhanopettajia ja hoitajia. Ihan yhtä lailla "lapsi voi oirehtia" hoitajan ongelmien aiheuttamista jutuista kuin kotitilanteen ongelmista. Moni lapsihan viettää valveillaoloajastaan puolet kotona ja toisen puolen hoitajalla. Miksi vain vanhemmat olisivat tilivelvollisia asioistaan, mutta hoitaja ei? Väitänkin että tässä on kyse enemmän uteliaisuudesta ja kontrollointihalusta, "minä tiedän paremmin" -asenteesta kuin todellisesta tarpeesta. Hoitajista vain olisi kivat tietää ja mukava levitellä juoruja eteenpäin. Omasta tilanteestamme toteaisin sen verran, että hoidossa oleva lapsi oli siis alle 2-vuotias eikä siis todellakaan ymmärtänyt kotitilanteesta yhtään mitään. Asia voisi olla hieman erilainen esim. esikoululaisen suhteen. Siitäkään huolimatta en ymmärrä, miksi hoitohenkilökunnalle mitään pitäisi välttämättä kertoa jos asiat osataan käsitellä ja selittää kotonakin - lapsi toki voi puhua päiväkodissa sen minkä haluaa, ei häntä pidä kieltää. Ei joka lapselle yksi syöpä sinne tai tänne ole mikään kriisin paikka tai jos näitä kriisejä lähdetään hakemaan, niin kyllä niitä löytyy jokaisen kotipiiristä. Minusta nyky-yhteiskunta pikemminkin korostaa näitä kriisejä ja tukea ja terapointia ihan liikaa, ihmisistä tehdään sairaita jos he eivät sitä valmiiksi ole tivaamalla, terapoimalla ja nostamalla meteli tyhjänpäiväisistä asioista. Kyllä jokaisen elämästä kriisejä löytyy kun alkaa etsiä, valtaosa selviää ihan ilman vatvomista ja terapioita. t. #17

Mutta en minäkään haluaisi hoitajalle kertoa mitään sairaudestani tai jostain muusta syystä miksi vien lapseni hoitoon. Miksi haluaisin kun hoitajat repostelevat nettiä myöden hoitolapsien vanhempien asiat.



Luottamus menee tuollaisten juoruämmien takia.

paria metriä lähemmäs äitiä, välillä äiti on "kadoksissa" kokonaan (=sairaalassa), välillä äiti on tosi sairaana, uupuneena kotona, silti ei muka tunnu tarpeelliselta kertoa lapsen hoitajille asiasta? Ehkä lapsi ei vaikka uskalla mennä hoitajankaan lähelle tai jotain muuta oireilua, jota ei ilman selitystä taustasta voi käsittää.