Miksi menette np- ja veriseuloihin, jos kerran niistä
saadut poikkeavat tulokset "pilaavat raskauden"?
Moni tuntuu menevän seuloihin ajattelematta asiaa yhtään pidemmälle. Luotetaan siihen että kaikki on kunnossa, ja jos ei olekaan, niin sitten itketään kun joudutaan riskejä sisältäviin jatkotutkimuksiin ja "raskaus on pilalla".
Ymmärrän jos joku aikoo ehdottomasti tehdä abortin kuullessaan vauvan vammasta. Silloin seulonnat varmasti ovat paikallaan. Mutta näitä rutiinikävijöitä en käsitä.
Miksi niihin seulontoihin pitää mennä huvikseen???
Kommentit (9)
en oo kertaakaan vielä ollut (5 lasta) eikä ole tarkoitus mennä np- ja veriseulaan, jos vielä lapsia tulee. Meillä ultrataan neuvolassa ekalla käynnillä sen verran, että katsotaan vauvan olevan oikeassa paikassa. Se on riittänyt mulle.
Rakenneultra on sitten eri asia, siinä olen käynyt joka kerta.
Jokainenhan varmasti toivoo, että vauva on terve. Jos sitten tutkimuksissa ilmenee jotakin poikkeavaa niin eikö ole ihan normaalia huolestua ja surrakin tilannetta? Kai ne jatkotutkimukset ja niiden tulosten odottaminenkin "saa" huolestuttaa ja se huoleton olo, mikä oli ennen tutkimuksia on poissa. Varmasti on piinaavaa odottaa tuloksia ja ehkä pieni huoli jää kuitenkin kytemään, vaikka kaikki loppujenlopuksi olisikin hyvin. Eikä kai kukaan huvikseen ultriin mene. Niihin mennään nimenomaan tarkistamaan miten sikiö voi ja onko kaikki kunnossa.
veren kaivamista nenästä? Todennäköisestihän kaikki on hyvin joka tapauksessa. Miksei sitä voi pitää lähtökohtana? Ihan turhaa itsekidutusta rampata seuloissa, saada mahdollisesti vääriä positiivisia tuloksia, mennä riskialttiisiin jatkotutkimuksiin jne.
En oikein jaksa uskoa, että vauvan vamman havaitseminen ennen synnytystä olisi nyt NIIIIIN merkittävää sopeutumisen kannalta. Sopeutumista tilanne vaatii joka tapauksessa, tulipa tieto ennemmin tai myöhemmin.
ap
Nimenomaan sen takiahan seulontoja tehdään, että vauvaa tutkitaan. Todella tarpeellisia ne ovat silloin, kun vauvalla on jotain sellaista vikaa (seim. selkäydinkohju tai vaikea sydänvika) mikä edellyttää sektiota ja vauvan välitöntä leikkaushoitoa.
Mutta jos tutkimuksissa paljastuu esim. Downin syndrooma, mitä esim. np-ultralla haetaan, pitäisi vanhempien jo ennen ultraa miettiä mitä sitten tehdään? Haluavatko tietää sen etukäteen ja tehdä mahdollisesti abortin tai valmistautua ajatukseen loppuraskauden ajan, vai pitää lapsen joka tapauksessa 8jolloin seulalla ei kai ole niin väliä?)?
Teille jotka menette ultraan vaan "moikkaamaan vauvaa", tiedoksi että ultraajalle voi myös ilmoittaa ettei halua niskaturvotusta mitattavan. Jos siis ei kuitenkaan haluaisi jatkotutkimuksiin tai miettisi aborttia kuultuaan että vauvalla saattaakin olla jotain vialla. Itse olen juuri näin tehnyt np-ultrassa (sinne menin lähinnä siksi että halusin varmistua että montako vauvaa mahassa on ja että sydän sykkii). Rakenneultrassa sitten katseltiin elimet läpi siltä varalta, että jotain poikkeavaa, heti syntymän jälkeen hoitoa vaativaa olisi löytynyt.
koska ei olisi menty biopsiaan kuitenkaan.
Sen sijaan mentiin rakenenultriin. Kuopuksesta siellä löytyikin poikkeavia piirteitä. Hänellä ei ole kehitysvammaa vaan eräs, jo sikiöaikana näkyvä harvinainen fyysinen sairaus.
Tämä oli meille ihan riittävää. Rakenneultrassa näkyy nimittäin paljon enemmän asioita kuin np:ssä. Ja rakenneultran perusteella kaikki aikaiset hoitopäätökset (tyyppiin sydänleikkaukseen suoraan synnytyssalista) tehdään.
Mutta jos tutkimuksissa paljastuu esim. Downin syndrooma, mitä esim. np-ultralla haetaan, pitäisi vanhempien jo ennen ultraa miettiä mitä sitten tehdään? Haluavatko tietää sen etukäteen ja tehdä mahdollisesti abortin tai valmistautua ajatukseen loppuraskauden ajan, vai pitää lapsen joka tapauksessa 8jolloin seulalla ei kai ole niin väliä?
Me aiommme menneä np-ultraan juuri siksi, että jos turvotusta on, niin menemme sitten jatkotutkimuksiin joissa selviää että mikä poikkeama on kyseessä vai oliko väärä hälytys. Haluamme terveen lapsen, se meillä on takana kun menemme seulontoihin.
Onneksi Suomessa on tähän mahdollisuus.
Mä menin seulontoihin ja mut ohjattiin sikiötutkimusyksikköön. Sain sieltä paljon tieoa, ja mut tutkittiin ja ultrattiin. Vaikean päätöksen jälkeen päädyin ollla ottamatta lapsivesipunktiota, katosin ettö keskenmenoriski on syyrempi kuin kromosomihäiriönriski. Mutta olin tyytyväinnen että menin, ja sikiötutkimusyksikössä saamaani tietoon, auttoi mua.
valita menenkö ihan vaan alkuraskauden ultraan jossa raskausviikot todetaan ja katsotaan montako sikiötä on, siinä yhteydessä ei tehdä mittauksia TAI perus np- ultra jossa mitatkin otetaan. Jos mitat otetaan niin minulta otetaan seerumitkin.
Valitsin mittaukset ja seerumit. Ja olen valmis siihen jos niissä todetaan muutoksia. Ei jatkotoimenpiteisiin tartte mennä, mutta hei: minä ainakin koen itselleni tärkeäksi että sikiön tilaa on tutkittu, vaikken ehkä tekisi aborttia (vaikka siihenkin saattaisin päätyä) niin minä haluan että olen itse perheineni tietonen että joku saattaa olla vammana, samoin sairaalaa osataan infota etukäteen syntyvän lapsen tilasta.
Ei seulonta ollut tavallista ultraa kummosempi, veriseerumi oli tavallinen verikoe.
Joku saattaa olla lapsessa vialla vaikka olisi testit tehty, mutta näin valitsin.
Enempi huolta minusta on JOS ei raskautta tutkita!
On se, että raskaus on pilalla, jos lapsi ei olekaan terve. Mutta onhan se koko perheen kannalta hyvä varautua mahdollisesti vammaiseen lapseen jo raskauden aikana. Luulen, että järkytys on suurempi, jos synnyttää vammaisen lapsen eikä ole siihen varautunut.
En tiedä, itse olen käynyt ultrissa, koska ne kuuluu rutiini raskaudenaikaisiin tutkimuksiin ja lapseni ovat osoittautuneet terveiksi ja olleet sitä onneksi myös synnyttyään.
Totta kai jokainen menee ultraan toivoen tervettä lasta ja se on jokaiselle vanhemmalle järkytys jos toisin osoittautuu.