Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että mun lapsi on ainoa joka ei harrasta mitään.
01.09.2009 |
Lapsi on 5v ja lähes kaikki ikätoverit käy ainakin kerran viikossa harrastamassa jotain, osa kolmekin kertaa viikossa. En näe mitään syytä miksi alle kouluikäisen pitäisi harrastaa, eikö se riitä että viettää pitkän päivän hoidossa? Siellä saa liikuntaa, ohjattua toimintaa ja virikkeitä. Haluan, että illat on rauhallisia ja koko perheen yhteistä aikaa. Minua on suorastaan kummeksuttu, kun en ole vienyt lastani harrastuksiin.
Kommentit (21)
Kerran viikossa isommalla breikki ja pienemällä temppujumppa...ja muuten käydään uimassa keilaamassa tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että meillä on samantapainen tilanne. Lapsi on jo 11-vuotias. En vain ole ollut tarpeeksi tarmokas ilmoittaakseni häntä mihinkään harrastukseen ja viemään sinne. Miehenikään ei sitä tee, koska hän uskoo, että kiinnostuksen on lähdettävä lapsesta itsestään.
Kun lapsi oli pienempi, äitini vei häntä pari kertaa uimakouluun. Sen jälkeen ei ole ollut mitään. Koen huonoa omatuntoa tästä, mutta itseltäni menee energia töissä käymiseen ja kotihommiin.
puhutaanko 5- vai 11-vuotiaasta!
Edelliselle: eikö lapsenne itse ole halunnut mukaan mihinkään harrastukseen? Eihän tuon ikäisten harrastaminen mitenkään välttämättä "vie kaikkea energiaa" vanhemmilta, kun osaavat jo itsekin huolehtia aika monesta asiasta.
Nyt olen 32-vuotias, enkä harrasta vieläkään mitään. Olisin halunnut lapsena balettiin tai johonkin voimisteluun, olen välillä katkera vanhemmilleni asiasta, etenkin kun 10 vuotta nuorempi siskoni kyllä kyydittiin balettiin.
Että on vanhempien homma tarjota lapselle mahdollisuuksia harrastaa. Lapsella pitää olla jo jonkin verran ikää, että hän osaa itse ehdottaa harrastuksia. Ja valitettavasti se on niin, että useat harrastukset vaativat sitä, että sen aloittaa nuorena.
Toki harrastuksia löytyy vielä vanhempanakin, mutta usein se kynnys harrastuksen aloittamiseen kasvaa iän myötä. Minusta on ainakin kaikinpuolin kiva, että lapsella on edes yksi harrastus viikossa.
Meidän lapset käyvät muskarissa ja sirkuskoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen usein kysellyt, kiinnostaisiko lasta jokin juttu, esim. musiikki tai jumppa tai judo tai tanssi. Hän ei kuitenkaan tahdo mennä. Hän perustelee, että koska siellä ei tunne ketään. Hänellä on vakituiset kaverit, joiden kanssa mielellään viettää aikaa, ja sitten tietysti teemme perheenä yhdessä asioita ja vietämme vapaa-aikaa.
tossa ei oo mitään kummaa. ite aloin harrastaa jalkapalloa 8 vuotiaana. ja keksin sen itse. parempi niin, että ite saa päättää. toki ei siinä mitään vikaa oo jos vanhemmat vie jo nuoremman harrastamaan jotain,kunhan lapsella on oikeus lopettaa harrastus jos se ei ole mieleinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai tarkoitatko oikeastaan sitä, että tullakseen ns. huippuosaajaksi pitää aloittaa aikaisin?
Että on vanhempien homma tarjota lapselle mahdollisuuksia harrastaa. Lapsella pitää olla jo jonkin verran ikää, että hän osaa itse ehdottaa harrastuksia. Ja valitettavasti se on niin, että useat harrastukset vaativat sitä, että sen aloittaa nuorena.
Toki harrastuksia löytyy vielä vanhempanakin, mutta usein se kynnys harrastuksen aloittamiseen kasvaa iän myötä. Minusta on ainakin kaikinpuolin kiva, että lapsella on edes yksi harrastus viikossa.
Meidän lapset käyvät muskarissa ja sirkuskoulussa.
mene aikuisbalettiin ! sellainen on nykyään mahdollista vaikkei olisikaan aikaisempaa baletti taustaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei mua pienenä viety mihinkään harrastuksiin. Olin niin tolkuttoman ujo, etten uskaltanut itse mitään ehdottaa tai mihinkään mennä.
edellinen viesti oli tarkotettu &:lle. siis että balettia voi alkaa harrastamaan aikuisenakin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjottamisesta ei näköjään tuu mitään. baletti viesti oli 6:lle. anteeks sähläilyt.
että harva 5v tai nuorempi kuitenkaan tietää esim. mitä on judo. Vanhempi voi toki jutella eri lajeista, mutta kyllä mun mielestä vanhemmat voivat sen valinnan tehdä ja lapsi voi sitten kokeiltuaan muutaman kerran päätää haluaako hän jatkaa harrastusta vai ei.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan tarkoittanut ettei aikuisena tai esim. 10-vuotiaana voi aloittaa harrastusta! Tarkoitin sitä, että monissa lajeissa ekat harrasteryhmät alkavat 5-vuotiaasta. Esimerkiksi uimakoulut ovat 5v ylöispäin ja veikkaampa, että kyllä kynnys sinne osallistua on aika korkea, jos lapsella on ikää vaikka 8v.
Harva ihminen tähtää lapsen harrastuksiin kuskaamisella siihen, että lapsesta tulee ko. lajin huippu. Ainakin itse koen harrastamisen tärkeänä kanavana saada kavereita, liikuntaa ja onnistumisen kokemuksia.
Harrastaminenhan on aivan kiinni siitä, millaisilla tavoitteilla harrastamisen aloittaa. Ja totta on, että tullakseen huipuksi (urheilussa, musiikissa tms) on aloitettava nuorena. Mutta kuten kaikki tietää, harrastajista luokkaa promille on näitä "huippuja" joten ehkä ei kannata sitä luistelukoulua pojalle aloittaa niin, että ensimmäisenä on NHL-sopimus mielessä :)
Itse koen, että harrastusten tärkein tehtävä on saattaa lapsi/nuori yhteen samanhenkisten kanssa. Mieheni valmentaa junioriurheilua ja siellä on mm. moni koulukiusattu saanut "uuden elämän" kun on vapaa-ajalle löytynyt urheilulaji, jossa mukana samasta asiasta kiinnostuneita nuoria. Ei ketään urheilujoukkueessa kiinnosta, kiusataanko ko.henkilöä koulussa vai ei.
Tämän myötä myös nuoren oma itsetunto on kasvanut ja koulukiusaus päättynyt, koska poika ei olekaan enää "nössö" vaan urheilija. Tämä nyt vaan yhtenä aasin siltana... lisäksi itse koen, että harrastus esim. urheilu antaa tosi paljon sosiaalisia valmiuksia -ryhmässä toimiminen, vastuunkanto jne.
Itse olen ajatellut, että meidän touhukas 3v poika aloittelisi jotain liikuntaa 4-5 vuotiaana.
Minä en harrastanut oikeastaan koskaan mitään ohjattua, ja ihan kelpo kansalainen minustakin tuli :) Nyt kun olen 30 olen ekaa kerta aohjatussa harrastuksessa, tanssitunneilla. Alle kouluikäisenä en harratsanut mitään, koululaisena luin, "taiteilin" eli piirsin ja maalasin, valokuvasin, soitin syntikkaa ja ihmettelin luontoa (kasveja ja eläimiä).
Luonteestahan se on enimmäkseen kiinni, itse olen sosiaalinen mutat tykkään puuhailla itsekseni. Eikä ohjatut harrastukset myöskään ole mikään pakollinen luonteenkasvatusjuttu (useinhan sanotaan etää oppii kurinalaisuutta, harjottelua, ei liehu pahanteossa tms), mutta itse ainakin kaikki sujui hyvin muutenkin kun riekkuminen ja rellestäminen ei kiinnostanut ja perusteellisena ihmisenä pyrin muutenkin hyviin tuloksiin.
Ei varsinkaan hoidossa olevalle alle kouluikäiselle. Meillä lapset kotihoidossa ja käyvät srk:n kerhon (2x/vko) lisäksi uimakoulussa kerran viikossa. Koululainen myös partiossa kerran viikossa. Jos hoidossa olisivat en iltaisin alle kouluikäistä varmaankaan harrastuksiin veisi vaan pyhittäisin vähän yhteisen ajan perheen yhteisille jutuille.
Mutta totta on toi, että ainakin urheilu ja soitto harrastuksissa on hyvä aloittaa pienenä, koska ihan "aloitamme a:sta" ryhmiä ei enää 8 tai 10 vuotiaille tahdo löytyä. Omaa 8 vuotiasta sanottiin jo liian vanhaksi jalkapalloa aloittamaan kun muut samanikäiset (=samassa joukkueessa pelaavat) ovat pelanneet 3-4 vuotta...
Varsinkaan, jos on päivät hoidossa.
On ihan tervettä rauhoittua vähän iltaisin. Mun mielestä on älytöntä raahata lasta harrastamaan, kun muutenkin on lyhyet illat.
Ok, jos lapsella itsellään on kova hinku harrastaa jotakin, niin kerran viikossa tai parempi vielä jos viikonloppuna, ymmärrän, että viedään. Mutta turha vanhempien keksiä mitään.
Ja mä väitän, että harrastamista ei tarvitse aloittaa pienenä, jos haluaa huipuksi. Jos on lahjoja, niin kehittyy kyllä hyväksi, vaikka aloittaisi vasta kouluiässäkin.
Kouluikäisellä mun mielestä olisi hyvä olla joku liikuntaharrastus, että liikkuminen tulisi tavaksi.
Sitä paitsi, sitä voi puuhailla kaikenlaista kivaa ja "kehittävää" ilman ohjattua harrastustakin, mm. talvella käydä luistelemassa tai hiihtämässä (ihan noin vain esimerkkinä).