Pidätkö meitä sikoina? Perintöä odotellessa...

Entäs jos kuolette itse ennen?

Tai sairastutte niin ettei sitten enää jaksakaan?

Asutaan kyllä omakotitalossa, muttei todellakaan unelmapaikalla. Vanhemmilla sukulaisilla olisi ihanat talot, ihanilla tonteilla. Ollut jotenkin niin huono omatunto kun kylässä käydessä yhä useammin vaan miettii, josko paikan joskus saisikin itselle ja miten kunnostaisi.. Eihän mekään nyt toivota että ketään kuolee. Luultavasti käy vielä niin että ne isommat perinnötkin menee jonnekin muualle eikä meillä olisi edes varaa ostaa itselle sitä unelmien remppakohdetta ja vanhaa mummolapihapiiriä. Harmittaa kun pari sukulaisten taloa on myyty jo suvun ulkopuolisille. Olisi ihana saada joku paikka pidettyä.

kaikki rahansa ja omaisuutensa ennen kuolemaansa; kyllä me veljen kanssa maksamme sitten hautajaiset.



Haluan, että vanhempani saavat parhaat mahdolliset eläkepäivät; terveenä reissuja yms ja jos sairastuvat, saavat parhaan mahdollisen hoidon.



En laske elämääni muiden rahojen varaan; jokaisen pitää itse tehdä oma elintasonsa.

enkä keksi miten isovanhemmat voisivat omaisuutensa äkkiä hävittää.

Jos kuolemme itse ensin, niin tuskin jäämme menetettyä taloprojektia murehtimaan xD

Jos sairastumme itse, niin ettei jaksetakaan, niin mitä sille sitten voi?



ap

enkä keksi miten isovanhemmat voisivat omaisuutensa äkkiä hävittää.

Jos kuolemme itse ensin, niin tuskin jäämme menetettyä taloprojektia murehtimaan xD

Jos sairastumme itse, niin ettei jaksetakaan, niin mitä sille sitten voi?

ap

vaan lapsenlapsia. Eli teidän vanhemmat perii ensin. Sitten vasta te. Ehkä, jos vanhempanne ei tuhlaa välissä.

Sinänsä musta ihan sama, miten suunnittelette elämäänne elävänne.

Tiedän tapauksen jossa omaisuus myytiin ja myyjä palautti rahat ostajalle. Pimeästi tietenkin. Kas, ei mitään jäljellä.

ja sitä, ettei minun perheelläni ole varaa pääkaupunkiseudulla kunnolliseen omistusasuntoon ja ehkä siksi harkitsemme pois muuttoa. Äitini totesi tähän ihan tosissaan: Noh, entä jos minä vaikka kuolisin. Olin aika ällikällä, ja sanoin, etten todellakaan sitä odota tai sen varaan tulevaisuuttamme (siis perheeni) rakenna.



Joskus voi jutut siis mennä vähän toisinkin päin :D

tiukat kriteerit.



Sitten pitää muistaa, että lasten lakiosuus on 50 % eli vanhemmat voivat testamentata 50 % omaisuudesta kelle vain.



Jos lapsia on 2 ja vanhemmat jättävät heille vain lakiosan, niin se on 25 % kummallekin koko omaisuudesta.

vaan vanhemmista.

Jotenkin vain automaattisesti käytin termiä "isovanhemmat" kun meillä on muksujakin. Vähän samaan tyylin kun täällä puhutaan, että "isovanhemmat hoitavat lapsia", oletan että silloin tarkoitetaan omia vanhempia eikä isovanhempia.



Ja emme tosiaan halua millään muotoa puuttua heidän rahankäyttöönsä. Tuhlaavat jos haluavat. Pihistelevät jos haluavat. Eivät he mitään holhouksenalaisia ole.

Ja nauttivat kyllä elämästään. Matkustelevat ym. :)



ap

Ja aikanaan mies sai jo ennakkoperintöäkin, mikä oli pesämunana nykyiseen asuntoomme.

En keksi syytä, miksi tekisivät lapsensa perinnöttömiksi (siis vain lakiosan saaviksi). Meillä on puolin ja toisin hyvät välit.



Tietysti mitä hyvänsä voi tapahtua. Eletään sitten tietty sen tilanteen mukaan.



ap

kuin vanheta ja sairastua. Moni varakas siirtyy yksityiseen hoitokotiin, jossa asuminen maksaa maltaita.

Oma isoäitini on nyt menossa palvelukotiin. Vuosikustannus on noin 40000 euroa. Laskettiin niin, että odotettavissa olevalla elinajalla (hän on nyt 85 v.) ehtii käyttää aika lailla koko omaisuutensa, mutta toisaalta paikka on mieluinen, hyvä ystävä on siellä ja sinne saa kaikki hoivapalvelut (pl. pysyvä sairaalahoito) mitä voi kuvitella.



Jos sitten rahat menevät tuohon, niin perinnöksi ei paljoa jää. Mutta mitä väliä, isoäidillä on hyvät oltavat siellä.

tavallaan laskelmoimme tulevaisuutta sen mukaan, että perintöä on ennemmin tai myöhemmin tulossa. Toivottavasti kuitenkin myöhemmin. Tilastojen valossa noin 20 vuoden kuluttua on siis luvassa kummalekin ihan mukava siivu. Omalla kohdallani tilanne on se, että en koskaan tule saavuttamaan vanhempieni elintasoa näillä pätkätyömarkkinoilla. Kumpikaan vanhemmistani ei ole ollut päivääkään työttömänä, he ostelivat kiinteistöjä silloin kun ne olivat vielä halpoja ja makselivat mitättömät lainansakin inflaation syödessä velkapääomaa hurjaa vauhtia. Minä puolestani teen korkeasta koulutuksestani huolimatta (tai ehkä juuri siitä syystä) pätkäduuneja ja välillä olen työttömänä. Lainaa ei ole onneksi paljoa koska tyydyimme mieheni kanssa vaatimattomaan asuntoon ja nythän laina lyheneekin ihan kivasti kun korot on käytännössä nollissa, mutta mitään toivoa ei ole esimerkiksi kesämökkiä ostella. Se tulee sitten perintönä kun on tullakseen. Mutta niinhän tää menee: suuret ikäluokat ovat haalineet itselleen valtavan omaisuuden, jonka jättävät perintönä lapsilleen jotka puolestaan maksavat sitten ansiotuloistaan mielettömät verot että suuret ikäluokat saadaan kunnialla hautaan. Valitettavasti tämä kuvio ei tosin toistu ihan jokaisen kohdalla, sillä kaikkien vanhemmilla ei ole mitä perinnöksi jättää.

Emme me varsinaisesti elä niin, että jatkuvasti vain ajatellaan tulevaa perintöä muuttolaatikot valmiiksi pakattuina :D

Asumme nyt kohtuu mukavasti varsin siedettävällä alueella ja säästämällä päästään joskus ulkomaillekin. Elämme siis varsin normaalia elämää, mutta samalla hitusen haaveilemme tulevaisuudestakin.



ap

Varmaan kaikilla käynyt joskus mielessä että mitäs mahdollisella perinnöllä voisi tehdä eikä se tarkoita että jotenkin kieli pitkällä odottelisi omien vanhempiensa kuolemaa.



Omaisuuden tuhlaaminenkin on vähän niin ja näin; monien vanhemmilla on oman asuntonsa lisäksi kesämökki, sijoitusasunto (tai useampi), maaomaisuutta jne. mitkä voi myydä jos rahapula yllättää, mutta jäljelle jää yleensä ainakin se asunto missä asutaan ja mistä sitten riittää perittävää.



Lisäksi vaikka vanhainkotiin/osastolle joutunut vanhus saa koko ajan eläkettä jota ei sitten tule käytettyä jos kunto on todella huono (olettaen että vanhus on jossain 'halvassa' laitoshoidossa) ja perillisiä voi odottaa suurikin yllätys kun kuolleen varoja aletaan selvittää.



Moni myös haluaa jättää paljon perintöä eikä tuhlata hullun laillea kaikkea ennen kuolemaansa.

Mulla vielä sellainen tilanne, että mun äiti on kuollut ja äidin vanhemmista elää vain toinen. Äidillä on yksi sisarus joka on saanut lakiosansa ennakkoperintönä. Joten kun tämä oma isovanhempani kuolee, meitä on perimässä tasan minä ja yksi sisarukseni. Ja omaisuus on iso, siitäkin huolimatta että tämä isovanhempi nauttii elämästään, matkustelee ja käyttää rahojaan hyvin vapautuneesti. Täytyy sanoa että niin paljon kuin häntä rakastakin, ajoittain käy mielessä että sille rahalle olisi käyttöä...