Voi näitä päiviä.... (masennuksesta)
Taas olen ollut perjantaista lähtien poikkeuksellisen voimaton ja väsynyt. En tiedä, miksi putosin taas monttuun.
Tänään piti kaikin voimin pinnistellä, että jaksoin edes keittiön siivota.
Ei vaan pysty ei. Kurkkua on kuristanut ja muutenkin olen ollut ns hitaalla koko päivän.
Tuskastuttaa tämä sairaus.
Terapiassa olen käynyt koko ajan ja mietinkin nyt, että kun toissa viikolla jäi terapiakänti väliin (terapeutista johtuva), voisiko se aiheuttaa tämän? Huomenna on aika siis eka kerran tun väliin jääneen jälkeen.
Kommentit (5)
Ainakin mua se piristää. Jaksaa elää ja nähdä ihmisiä.
en mäkään jaksa ikinä tehdä mitään. Kaapin siivous? Joo varmaan. Ehkä en kuitenkaan ole masentunut. Saamaton kyllä. Kivempi vaan hengailla. Ehkä siihen sit liittyy paha olo jotenkin, että erottaa masentuneen ja saamattoman?
Tänään en saanut pyjamaa vaihdettua mutta keittiö on siivottu. Pitäisi osata iloita mutta se vain vei voimia tosi paljon.
Saamattomuuden ja masennuksen välillä on kyllä iso ero!
ap
pakteen vain kaiken mikä on pakko. Käyn töissä, laitan jotain helppoa ruokaa lapsille ja loppuillan katson televisiota.
Kun lähden töistä on väsymys valtava, kun hetkeksi annan periksi.
Minulla on mielialalääkitys. Ehkä auttaa vähän. On nyt jo joskus hieman mukavampiakin hetkiä, mutta sitten putoan taas pohjalle ja kaikki on synkkää. vastoikäymisiä en kestä.
tuntuu välillä jo saavutukselta, saatika sitten laskujen maksaminen tai kaapin siivous. Itse saan juuri ja juuri päivällisen laitettua perheelle, tiskikoneen pyöritettyä ja joskus vähän pyykättyä. Koskaan ei siis näitä kaikkia asioita samana päivänä. Saamattomuus on kamalaa, halu tehdä ja saada aikaiseksi kuten ennenkin on tietenkin olemassa, mutta on kuin jokin kumma olisi vienyt kaikki mehut ja aloitekyvyn.
Tsemppiä, ole iloinen jokaisesta pienestä asiasta jonka jaksat tehdä. Toivottavasti pääset paremmille vesille terapiasi avulla.