Ahdistuneisuudesta kärsivät!
Millaisia oireita teillä pahimmillaan ollut? Oletteko löytäneet mitään "omaa" keinoa jolla helpottaa oloa?
Kommentit (14)
ei mitään taustaa eikä akuuttia syytä.
Julkisilla paikoilla sain paniikkikohtauksia, yksin kotona oli kamalia pelkotiloja: pelkäsin veitsiä ja saksia, en uskaltanut katsoa peiliin, ku pelkäsin et siellä on joku mörkö, pelkäsin käydä nukkumaan kun mun korvaan kuului muka pari kertaa jotain huutoa, johon heräsin (kuului korvassa). Pelkäsin avata ovia, kun luulin, että niiden takana on jotain. Näin kamalia painajaisia jossa mun oli pakko tappaa joku nainen, tai se tappaisi mut.
Muutuin muutamassa viikossa täydeksi ihmisraunioksi. Hakeuduin heti hoitoon ja mut saatiin nopeasti oireettomaksi: ekoista oireista 5kk päästä olin jo oireeton. Lääkityksenä ensin 5 sitten 10mg cipralex ja muutaman viikon ajan pamit.
Cipralex auttoi parissa viikossa ja sain elämäni takaisin. Sittemmin aloitin psykoterapian 2krt/vko ja nyt kaikki tuo on vaan paha muisto. Eikä muuten terapian takia edes pelota, että sairastuisin uudestaan. Itsetuntemus on niin hyvä nyt ja tunteet saa kulkea vapaasti. Niiden ei tarvitse enää purkautua tollasena kamaluutena!
Eli lääkkeet auttoi. Ja seura. Ja puhuminen.
Oireiden googlettaminen pahensi.
Tuosta on aikaa alle 2 vuotta ja myös lääkkeet olen jättänyt jo kokonaan pois.
Muistakaa, että nää asiat voi olla hyvinkin ohimeneviä - ei mitään loppuelämän vitsauksia!
fyysisiä oireita, noiden kamalien pelkojen lisäksi? Tai miten ns. arkielämä sujui?
enemmän tai vähemmän ahdistunut. Lapsena oli pakkoneuroottista käyttäytymistä, tiettyjä rituaaleja jotka oli tehtävä. Aikuisena ei enää niin paljon, lähinnä useaan kertaan tarkistelua, eikö varmasti ole hella päällä kun lähden kotoa tms.
Fyysisiä oireita tulee aika harvoin koska mullakin Cipralex lääkityksenä. Niitä on sellanen paksu, paineen tunne päässä, niinkuin aivot turpois kovasti ja on vaikea ajatella. Sormenpäät alkaa kihelmöidä ja mennä tunnottomiksi. Tuntuu että happi loppuu, kireä vanne rintakehän ympärillä estää hengittämästä syvään. Joskus on mentävä vaan sängylle makaamaan ja silloin rukoilen, järkeilen, käyn läpi itselleni ettei ole mitään hätää (yleensä tällainen kohtaus tulee esim. siitä että on hoidettava monta asiaa saman päivän aikana). Jos kohtaus tulee lasten riitelystä tms, mun on mentävä toiseen huoneeseen, muuten räjähdän, alan huutaa lapsille tms.
Melkein aina mulla on pieni ahdistus tuolla sydänalassa, se on sellainen "kivi sydämellä", joka pistää huokailemaan välillä. Vaikka kaikki on suht hyvin. Se on ilmeisesti seuralaiseni tässä elämässä, mutta opettelen hallitsemaan sitä, niin ettei se hallitse minua. Useat ahdistusoireethan johtuu hyperventilaatiosta eli ylihengittämisestä. Itseään voi opetella rauhoittelemaan.
Saan ahdistuskohtauksia jos lapsella esim. kova kuume tai itselläni särkee jalkaa. Olen varma että on joku vakava sairaus. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, menen voimattomaksi, paha olo, oksettaa. Toivon pääseväni nopeasti lääkäriin tutkimuksiin.
Yhtäkkiset tapahtumat saavat mut ihan pois tolaltani.
aiheuttaa vaikka mitä oireita. Eikä sitä ylihengittämistä välttämättä edes itse huomaa!
Tai miten sitä saisi lievitettyä? Liittyy aamuahdistukseen ja suureen pelkoon.
Tai miten sitä saisi lievitettyä? Liittyy aamuahdistukseen ja suureen pelkoon.
itsellä myös paniikkikohtauksia ilmennyt ja juuri tätä sairastumisen ja kuoleman pelkoa: jos lapsella on kuumetta, menen ihan tolaltani ja tulee rytmihäiriöitä. tämä siis ilman lääkitystä.
3
Ei tee mieli nousta sängystä, pelottaa, ahdistaa, yököttää jne. Mistä tää kaikki johtuu??
johon liittyi paniikkioireita. Sain siihen lääkitystä ja keskusteluja psyk.sh:n kanssa. Se helpotti oloa, ja jossain vaiheessa lääkitys lopetettiin.
Kuitenkin oireet palasivat pari vuotta myöhemmin, jolloin taas lääkitys (Seroxat) sekä kahden vuoden terapia (kognitiviinen psykoterapia, josta Kela maksoi osan). Tämä tehosi ja nyt elän täysin onnellista ja terveellistä elämää ilman ahdistuksia. MInulla on kaksi alle kouluikäistä lasta, uusi työpaikka sekä paljon muuta, josta en osannut haaveillakaan pahimpana aikana.
Suosittelen siis sekä lääkehoitoa että terapiaa. Tämän hoidon eteen kannattaa taistella, ja hyvän terapeutin etsimiseen kannattaa uhrata aikaa.
Voimia jatkoon!
Jos olen ahdistunut ja tuntuu että menen ylikierroksille, niin rauhoitan tietoisesti hengityksen rytmiä. Joskus se on vaikeaa, koska tulee pakonomainen tarve hengittää yhä syvemmin ja silti saa yhä vähemmän happea. Tähän auttaa paperipussi tai hätätilassa esim. paidan hihaan hengittäminen.
t. silloin tällöin ahdistuneisuudesta kärsivä
todella pahaa unettomuutta. en uskaltanut laittaa valoja pois kun olin ihan varma että murhaajia ja rosvoja tulee ovista ja ikkunoista sisään. kun valot olivat poissa, näin pimeässä huoneessa miten joku liikkui muka siellä. jos olin yksin kotona yön, kuljin puukko kädessä kun piti mennä vessaan tai muuta. nämä on siis ollut ihan pahimmassa vaiheessa.
lääkitys on auttanut.