Lue keskustelun säännöt.
Onko itsekästä hankkia 3.lapsi seuraavilla perusteilla:
29.08.2009 |
Olen miettinyt sitä, että haluanko kolmannen lapsen. Seikkoja, jotka puoltavat kolmannen lapsen yrittämistä ovat, että lapsillani oli useampi sisarus (itse olen ainoa lapsi ja miehelläni on vain huomattavasti nuorempi sisarus) ja se, että lapsista olisi minulle turvaa/apua sitten kun vanhenen.
Minä olen kokenut erittäin huonona asiana sen, että olen ainoa lapsi ja muutoinkin sellaisesta suvusta, että lapsia on tosi vähän. Esim. suurin osa lapsuuteni jouluista on ollut sellaisia, että olen ollut isin ja äidin kanssa kotona (perusturvallinen ja hyvä joulu kylläkin, mutta kaipasin muiden lasten seuraa). Itselläni on tällä hetkellä siis kaksi pientä lasta ja heillä ei ole yhtään serkkua. Miehen sisarukselle tuskin tulee lapsia, joten meidän lapsilla ei tule olemaan serkkuja.
Lisäksi murehdin jo nyt, että molemmat lapset muuttavat opiskelujen ja työn perässä kenties toiselle puolelle Suomea tai toiselle puolelle maailmaa. Haluaisin kolmannen lapsen siksi, että kolmen lapsen kohdalla olis suurempi todennäköisyys sille, että joku jäisi asumaan suht lähelle, kuin kahden lapsen kohdalla. Ja ainakin todennäköisesti saisin sinne vanhainkotiin useammin puhelinsoiton tai vieraita, jos lapsia olisi kolme kuin kaksi.
Onko nämä itsekkäitä perusteita hankki kolmas lapsi? Onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia/syitä kolmannen lapsen hankkimiselle?
Minulle molempien lasten raskaus ja vauva-ajat ovat olleet todella raskasta aikaa ( toinen syntyi keskosena, koliikkia, miehen työmatkat jne.) ja en kaipaa yhtään yövalvomisia yms. Järki sanoo minulle, että:"Älä hanki kolmatta lasta, vaan nauti kahdesta lapsestasi ja omasta ajasta". Tunnepuolella mielessä velloo oma lapsuus ja tietynlainen yksinäisyys. Minä pelkään jääväni yksin ja pelkään, että omat lapseni tuntevat samaa yksinäisyyttä kuin minä olen tuntenut koko elämäni.
Minä olen suorastaan kateellinen niille, joilla on esim. 3 sisarusta ja he pitävät tiiviisti yhteyttä.
Te, joilla on kokemusta vastaanvanlaisista tuntemuksista, niin kertokaa mielipiteenne.
Kommentit (21)
kirjoituksestasi. Myös minulle raskaudet, synnytykset ja vauva-ajat ovat olleet raskaina. Olin jo päättänyt, että lapset saavat jäädä kahteen. Nyt kuitenkin, oikeastaan työni kautta, olen alkanut haluta kolmatta lasta. Ja nimenomaan kolmatta LASTA, haluan olla kolmen lapsen äiti (omieni kohdalla tarkoitan lapsella lapsiani ikään katsomatta), en niinkään vauvakuumeesta tai vastaavasta. Olen töissä vanhusten hoitajana ja näen vanhuksissa sen suuren rikkauden mitä lapset elämään tuo. Mitä koko elämässä merkitsee pari vuotta sen rinnalla mitä oma lapsi oikeasti elämäämme tuo! Olen ajatellut, että oikeastaan vuosi tai pari menee niin nopeaan, että olisi tyhmää jättää kolmas "tekemättä" siksi, että on epävarma omasta jaksamisestaan pienen vauvan kanssa tai raskaana. Jos kyseessä olisi ihan oikea mielenterveydellinen ongelma, tai fyysinen este, niin toki asia on silloin toinen. Ja eikö lapsen hankintaan syyt ole aina vähän itsekkäitä? Eikö niiden pidäkin olla?
Minäkin olen lisäksi ajatellut paljon sitäkin mitä sisarukset toisistaan saavat. Joutuvat ehkä luopumaan jostain, mutta myös saavat jotain tärkeää elämäänsä. Minullakaan ei ole sisaruksia ja nyt näiden kahden kohdalla katson usein heidän yhteisiä leikkejään ja arkista yhteistä olemista. Onhan se ihmissuhteena ainutlaatuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lapset hankitaan aina itsekkäistä syistä. Itse olen kuvailemasi kaltainen "yksinäinen", samoin kuin mieheni ja molemmille on ollut ihan selvää että samaa kohtaloa ei haluta lapsille. Meillä nyt 3 pientä lasta ja neljäs vielä harkinnassa. Anna palaa vaan jos kerran haikailet!
epäitsekkäistä syistä. Lapsiparka, joka ei ole vanhemmilleen toivottu.
Jos haluat lapsen, haluat, ei kannata liikaa miettiä noita asioita.
niin suosittelen useampaa lasta perheeseen.
Itselläni on useampi lapsi, ja kerran opettaja-kolleeegalleni kerroin, vähän leikkimielellä, mutta paljolti tarkoittaen, että on ainakin joku sitten joka käy apteekissa jne. Tällä opettajalla ei ollut vielä lapsia ja en väitä että sanomiseni olisivat vaikuttaneet... Hän sai muutaman lapsen aika pian.- Hän katsoi silloin minua jotenkin oudosti, mutta letkautukseni tuli aivan empimättä ja varmaan alitajunnassani ajattelen niin.
Kerran ollessani linja-autossa, erään vanhainkodin pysäkiltä yritti vanhus nousta kyytiin. Hänen jalkansa ei nousut kunnolla ja sisään pääsy oli vaikeaa. Silloin ajattelin etteikö tällä vanhuksella ole omaa lasta viemässä kaupunkiin. Jos lapsi asuu hieman pidemmällä, ei kai vanhuksen meno ole päivän päälle ja saa sovitettua kyytinsä lapsen avulla. Tietysti pitkät etäisyydet ovat este auttamiselle. Surku tuli katsellessa. Oliko hänen pakko kulkea näillä yleisillä kulkuneuvoilla? Riski kaatua jne.
Sisarusten kannalta voin kokemuksen rintäänellä kertoa että heistä on jopa hyötyä toisilleen esim. aikuisiässä.
Mieluimmin kysytään apua vaikka omalta sisarukselta kuin kaverilta, käydään kylässä ja serkut voivat jäädä yökylään...
Kun tulee useimpia lastenlapsia, saa heistäkin turvaa...on pankkiin viejiä, apteekissa kävijöitä ja jopa opiskelija voi tulla turvaksi asumaan jos opiskelupaikka on lähellä.
Kaikki lapseni ovat erilaisia, on ihanaa seurata heidän matkaansa aikuisuuteen, kuinka isommat auttavat nuorempia jo läksyissä ja sitten muissakin asioissa.
Jos tuntuu että vielä yksi lapsi mahtuu keskuuteenne, älä epäröi. Sittenhän vanhemmiten ei tarvitse ajatella että olisiko pitänyt sittenkin. Vaikka sanotaan lapsista että pienenä on pienet murheet ja isona isot, olen nähnyt kuinka selvitään vaikeistakin ajoista, jos niitä tulee. Sisarusten tuoma turva toisilleen on hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun syy oli vain se, että halusin paljon lapsia.
Variksella oli pesä pienessä saaressa ja saaressa syttyi tulipalo. Varisemo otti yhden poikasen kerrallaan selkäänsä ja lähti lentämään mantereelle. Varisemo kysyi selässä olevalta poikaseltaan, "Hoidatko minua, kun tulen vanhaksi?" Poikanen vastasi, "Tottakai äiti!" Varisemo pudotti poikasen veteen ja tämä hukkui. Varisemo lähti hakemaan seuraavaa poikasta. Varisemo kysyi selässä olevalta toiselta poikaseltaan, "Hoidatko minua, kun tulen vanhaksi?" Poikanen vastasi, "Tottakai äiti!" Varisemo pudotti toisenkin poikasen veteen ja tämä hukkui. Varisemo lähti hakemaan seuraavaa poikasta. Kolmannelta poikaseltaan varisemo kysyi jälleen hoitaisiko hän varisemoa vanhana ja tämä poikanen vastasi, "En hoida, minulla on silloin omat poikaset ja minä hoidan niitä." Tämän poikasen varisemo vei vastarannalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vaan menee kylmät väreet selkää pitkin, kun ajattelenkaan raskaana olemista, yövalvomisia yms. Eli vielä ei ainakaan ole aika kypsä kolmannelle lapselle, mutta toivon, että vauvakuume tulisi jossain vaiheessa. Eniten mä pelkään juuri sitä, että joutuisin joskus katumaan sitä, etten yrittänyt hankkia kolmatta lasta. Mutta toisaalta mä en uskalla hankkiutua raskaaksi sellaisessa mielentilassa joka mulla tällä hetkellä on (Mulla ei ole yhtään vauvakuume ja kun näen pienen vauvan, niin mä ajattelen, että tuollaista "avutonta kitisijää" mä en ainakaan halua kotiini).
Sitten sitä väistämättä miettii, että haluaako sitä kolmannen lapsen jälkeen vielä neljännen lapsen, kun sitten olisi vielä isompi tukiverkosto vanhuusiällä ympärillä!?
ap
Variksella oli pesä pienessä saaressa ja saaressa syttyi tulipalo. Varisemo otti yhden poikasen kerrallaan selkäänsä ja lähti lentämään mantereelle. Varisemo kysyi selässä olevalta poikaseltaan, "Hoidatko minua, kun tulen vanhaksi?" Poikanen vastasi, "Tottakai äiti!" Varisemo pudotti poikasen veteen ja tämä hukkui. Varisemo lähti hakemaan seuraavaa poikasta. Varisemo kysyi selässä olevalta toiselta poikaseltaan, "Hoidatko minua, kun tulen vanhaksi?" Poikanen vastasi, "Tottakai äiti!" Varisemo pudotti toisenkin poikasen veteen ja tämä hukkui. Varisemo lähti hakemaan seuraavaa poikasta. Kolmannelta poikaseltaan varisemo kysyi jälleen hoitaisiko hän varisemoa vanhana ja tämä poikanen vastasi, "En hoida, minulla on silloin omat poikaset ja minä hoidan niitä." Tämän poikasen varisemo vei vastarannalle.
Ja näin sen pitää mennäkin. On myös syytä muistaa, että lapset ovat todellakin meillä lainassa. He eivät ole meidän omaisuuttamme vain omia itsejään. Meillä ei ole oikeuksia, on vain velvollisuuksia. Itse näen lapset vanhuuden rikkautena muutenkin kuin apuna ulkoilutuksessa tai muuten asioiden hoitajana. Haluan lapset muuten vaan tekemään elämästä rikkaamman joten sikäli olen kyllä itsekäs...
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 laste ei pysty hoitamaan äitiään.
T. tyttö, joka sisaruksien kanssa on hoitanut vanhempansa hautaan. Onneksi eivät hukuttaneet meitä, koska lupasimme sen heille tehdä ja teimme myös.
Olen miettinyt, että kun meillä on nämä kolme ihanaa poikaa samaa, että ehkä joku jää lähistölle asumaan.. ;)
MUTTA koska lapseni on poikia, niin he eivät kai pidä yhtälailla yhteyttä kuin jos lapseni olisivat tyttöjä! Ihan kipeä ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähistölle asumaan niin juuri hän se pitää parhaimman huolen äidistään (jos sillä ei nyt satu olemaan kusipää mustasukkainen vaimo).
Näin olen tämän asian huomannut olevan. Ainoa ongelma on joskus tosiaan miniä, joka ei halua, että mies auttaisi lainkaan äitiään vaan miehen pitäisi auttaa pelkästään hänen äitiä, koska sehän oikea mummi on ja miehen äiti on vain se vittumainen anoppi, jota pitää ihan tavan vuoksi inhota.
Itse emme ole vartavasten "hankkineet" lapsia.
Mutta, nyt kun mietin asiaa, että miksi juuri tämän lapsen haluan.
Niin en katso pitkälle tulevaisuuteen...
Haluan sen pienen ihanan nyytin viereeni, ihan itseni takia.
Haluan kokea vastasyntyneen lapsen läheisyyden. Haluan hänet syliini.
Ihmettelen kohta kuka hän on, ketä muistuttaa.
Pian hänestä kasvaa oma itsenäinen ihminen, voin lyhyen hetken taluttaa kädestä.
Toivon toki että muistaisi sitten aikuisena soitella äidille, vaikka äitienpäiväna ja jouluna... Kävisi välillä kylässä. Välittäisi.
Kokemuksella voin sanoa, että kolmas lapsemme oli aivan ihana. Helppohoitoinen ja "kiltti".
Hän antoi vauvana paljon.
Nyt leikki-ikäsenä koettelee jo hermojakin. ;-)
Meidän uutta vauvaa on odottamassa neljä sisarusta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaksi meistä asuu ulkomailla, yksi Suomessa mutta aika kaukana äidistä. Mummi kuoli viime vuonna ja muisti sanoa joka puhelussa että kun kaikki lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset asuvat niin kaukana. Sitä vanhuudenturvaa ei ehkä kannata kovin paljoa ajatella, mutta muuten kolmannen lapsen hankkiminen on muuten hyvä ajatus.
vaan hanki se kolmas lapsi! Itsekkyydestä en tiedä. Me hankittiin kolmas lapsi koska me haluttiin se - varmaan jonkun mielestä sekä itsekästä että lapsellista :)
Ainoa asia, joka pisti silmääni avauksessasi on miehesi, lasten isän poissaolo. Kirjoitat vain minä-muodossa, ikäänkuin olisit tai aikoisit jossakin vaiheessa olla yh. Me ollaan kyllä miehen kanssa ajateltu kököttää vierekkäisissä keinutuoleissa siellä vanhainkodissakin.
Mitään takeita ei ole elämässä mistään, ei avioliiton kestävyydestä, ei lasten rakkaudesta (oli niitä 1 tai 12), mutta lähtökohtaisesti pysymme yhdessä loppuun asti ja lapsemme huolehtivat meistä kun emme enää itse siihen pysty.
Ainoa asia, joka pisti silmääni avauksessasi on miehesi, lasten isän poissaolo. Kirjoitat vain minä-muodossa, ikäänkuin olisit tai aikoisit jossakin vaiheessa olla yh. Me ollaan kyllä miehen kanssa ajateltu kököttää vierekkäisissä keinutuoleissa siellä vanhainkodissakin.
Mitään takeita ei ole elämässä mistään, ei avioliiton kestävyydestä, ei lasten rakkaudesta (oli niitä 1 tai 12), mutta lähtökohtaisesti pysymme yhdessä loppuun asti ja lapsemme huolehtivat meistä kun emme enää itse siihen pysty.
Huomasin, että minäkin kirjoitin minä-muodossa... Syy on se, ainakin niin luulisin, että meillä on ollut juuri tuosta kyse, haluanko minä vai en. Mieheni on halunnut kolme lasta aina, minä kaksi. Nyt kolmatta lasta harkitessamme minä olen enemmän joutunut tekemään tuota haluanko vai en mietintää. Enkä minä itseasiassa tiedä syitä miksi mies haluaa mielummin kolme kuin kaksi lasta, asia on ollut suhteessamme itsestäänselvyys vaikka se nyt näin kirjoitettuna kummalta tuntuukin. Hyvä että mainitsit, pitää ottaa puheeksi.. ;)
Ja minäkin haluaisin olla mieheni kanssa vanhainkodissa vierekkäisillä keinutuoleilla, mutta kun totuus on se, että edes keinutuolikuntoisia vanhuksia ei vanhainkodeissa juuri ole, saati sitten pariskuntia, niin enpä tätä ole erityisemmin ajatellut...
Ei vanhainkodissa ole yleensä kuin yksi keinutuoli, mutta siihenkään ei ole istujaa kun ei kukaan siihen yksin pääse tai varsinkaan ei pääse yksin pois. :)
Mutta hyvä keskustelu tämä! Kivan asiallinen. Itsekin täällä mietin, että josko ja milloin sen kolmannen uskaltaisi yrittää tehdä. Kaksi lasta on ja periaatteessa haluan lisää, mutta vielä väsyttää liikaa ajatuskin pienen hoitamisesta. Toisaalta en haluaisi mitään liian isoa ikäeroa lapsille, ettei nuorin jää yksinäiseksi.
Me ollaan kyllä miehen kanssa ajateltu kököttää vierekkäisissä keinutuoleissa siellä vanhainkodissakin.
Mitään takeita ei ole elämässä mistään, ei avioliiton kestävyydestä, ei lasten rakkaudesta (oli niitä 1 tai 12), mutta lähtökohtaisesti pysymme yhdessä loppuun asti ja lapsemme huolehtivat meistä kun emme enää itse siihen pysty.
Siitä vaan hankkimaan kolmatta. Mutta on epärealistista odottaa, että lapset pysyisivät ikuisesti helmoissasi. Eivät he välttämättä halua hoivata sinua, kun olet vanha
Kukaan ei tee lapsia epäitsekkäistä syistä, että älä turhaan murehdi tuollaisia.
Haluat turvata lapsillesi perheen - isä ja äiti kuolevat joskus etkä välttämättä omaa perhettä perusta, mutta sinulle jää sisarukset jotka ovat aina sisaruksiasi vaikka mitä kävisi.
Anna mennä!
KAIKKI syyt ovat itsekkäitä, ja niin kuuluu ollakin. Vai kuka tekee lasta epäitsekkäistä motiiveista ja mitä ne ovat?