Kemioista, miehen ja naisen välisistä

asustaa siellä korvien välissä, ei siellä alapäässä...

mikä estää kokeilemasta?

t: ex-naapurille raskaana...

noin..meillä molemmilla onnelliset liitot ja paljon lapsia. Mutta mietin vain, voinko vain itse tuntea sen vahvan kemian ja sähkön välillämme tai kuvittelenko sen? Näemme aika harvoin, mutta kun näemme tuntuu että vain voisi tuijottaa silmiin ja jotenkin vähän tuntuu kuin liimattauduttaisiin lasten ohella toisiimme. Jutellaan niitä näitä mutta silti tuntuu että itse ainakin ihan sama mitä sanon tai teen, sanoilla ei ole merkitystä. en missään nimessä pettäisi, mutta mietin tätä kemiaa ja voiko toinenkin aistia sen jotenkin vai voiko tuntea voimakasta vetoa toiseen yksipuolisesti? mistä edes tiedän kuvittelenko kaiken vai onko hän vain kiva ja nauravainen ja katselee kaikkia kivasti silmiin jutellessa...?



ap

tietenkään sillä ei mitään tekemistä että lopetin pillerit juuri ja ovis aika:) hehheh, mutta joku tässä ollut jo pari vuotta, kun satunnaisesti tapaamme. Onneksi siinä on melkein puoli tusinaa lapsia koko ajan ympärillä.



ap

Pelkästän omasta tunteesta en päättelisi liikaa. Jos taas toisen käytös antaa niin ymmärtää, niin sitten uskoisin molemminpuoliseen kemiaan.



Minulla on yksi tällainen työkaveri - olisin sokea ellen huomaisi, että hänkin on täpinöissään minun seurassaan. Mutta en anna sen häiritä jokapäiväistä elämää. Pieni kipinä vain piristää, enempää en halua. :)