Lue keskustelun säännöt.
Lainattu Seksi-palstalta, ratkiriemukasta:DDD
28.08.2009 |
Väitättekö muka vastaan? Voiko typerämmällä tavalla elämäänsä tuhlata kuin menemällä naimisiin? Eipä ihme että noista keskiluokkaisista asuinlähiöistä ei koskaan nouse yhtikäs mitään, jos illan kohokohta on miten juustopiirakka leivotaan Kotilieden ohjeen mukaan ja moneskos sadas Kotikadun jakso tänään telkusta tuleekaan. Voittajafiilis saadaan sillä, että ostaa velaksi kammokorolla jonku v-tun farmarivolvon - toki yhtä vuosikertaa uudemman kuin naapurilla - ja roudaa sillä sitten kullannuppujaan balettiin ja pianotunneille, vaikka heilläkään ei ole mitään tulevaisuutta, jos vähääkään samaistuvat sohvalla perseitään levittäviin iskään ja äiskään.
Perjantaina känni ja kerran kuussa lauantaina saunan jälkeen "jumalainen" seksisessio - siis niin kauan kuin suonet eivät ole vielä niin tukossa että äijällä ottaa eteen ja emäntä vielä löytää viivansa vatsamakkaroiden seasta ilman virtsatestiä. Muuten ukko sitten tsiiraileekin makuuhuoneen sälekaihtimien välistä posket huurussa kuinka naapurin teinitytön tisut alkaa kasvaa samalla kun emäntä istuu keittiössä ja virkkaa.
Hyi helvetti millaista elämää ja vielä vapaaehtoisesti! Ja kuinka monet teistä siihen lankeaakaan, yök! Ja kuinka monet ovatkaan valmiita polttamaan roviolla ne, jotka ramppaavat vieraissa tai muuten yrittävät pelastautua tukehtumiselta.
Sitten yks päviä - hupsheijaa - lapset onkin isoja eli elämä onkin ohi - eli mitään ei kannata ryhtyä tekemään senkään jälkeen. Jos nyt fyysisen kuntonsa puolesta edes pystyisi.
Ja niinpä ei kannata tehdä muuta kuin odottaa, että lapsetkin "saavuttaisivat" saman kohtalon, jotta voisi heitä sitten neuvoa miten tämä kaikki pitää tehdä, että se sujuisi oikein.
"Niinpä tässä kuljeskellaan
kohti kuolemaa
vaan ei se taida meitä silti
paljon huolettaa"
Kommentit (20)
mulla on helvetin hyvä huumorintaju ja silti löysin tosta aika vähän mitään hauskaa. no, kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten sinkkuna pysyminen voisi estää tuon henkisen ja fyysisen plösähtämisen. Kyllä ne samat ihmiset lösähtävät joka tapauksena, poikkeuksena ehkä aktiivinen parinhakuaika, jolloin jaksetaan tsempata, siinä toivossa tietysti, että pääsee parisuhteeseen ;)
lähinnä säälitti tuon kirjoittaja. Aikamoista katkeruutta elämälle, kukahan sitä on noin pahasti satuttanut..
mutta osaa kyllä ilmaista asiansa värikkäästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... jos se lasten kasvattaminen ja niissä piano- ja balettiharrastuksissa kuljettaminen nyt mitään iloa on. Tuon kirjoituksen perusteella maailma on varmaan parempi paikka, jos keskinkesrtaista elämää elävät keskinkertaisuudet jättäisivät lapset kokonaan tekemättä... hohhoijaa
suurimmaksi osaksi on.
On naiivia väittää, että vuosienkin jälkeen vielä se sama nainen olisi samanlainen kuin suhteen alussa. Väitän myös, että nyt tähän kommenttiin vastaa moent naiset, kuinka heidän seksielämänsä on niin mahtavaa, eikä heillä ole tuollasta elämää. Vähän säälittävää sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että aloittaja on katkera tai kateellinen keskikluokkaista perhe-elämää viettäville av-mammoille. Uskon, että ap on pohjimmiltaan vain lopeensa kyllästynyt siihen, että kaikilta odotetaan massaan mukautumista.
Itse olen ainakin huomannut, että omia elämänvalintojaan saa puolustella jatkuvasti, jos ne yhtään poikkeavat tästä idyllistä joka on siis avioliitto, yhteinen sukunimi, omakotitalo, pari lasta, farkku ja kaikki niinkuin naapurillakin. Ja kieltämättä sitä useasti miettii mielessään, että ihanko oikeasti kaikki naiset haluavat itse itsensä tuohon kliseiseen muottiin ahtaa vai olisiko sittenkin kyse vain aivottomasta valtavirran mukana menemisestä. "Mulle kans kun muillakin on", vai?
Jos kaikki olisivat jotain ihmeellistä, ei se enää olisi ihmeellistä ja sitten kaikki olisivat kuitenkin taviksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioliitto, yhteinen sukunimi, omakotitalo, pari lasta, farkku ja kaikki niinkuin naapurillakin. Ja kieltämättä sitä useasti miettii mielessään, että ihanko oikeasti kaikki naiset haluavat itse itsensä tuohon kliseiseen muottiin ahtaa vai olisiko sittenkin kyse vain aivottomasta valtavirran mukana menemisestä. "Mulle kans kun muillakin on", vai?
Yhtä paljon epä-älyllistä on olettaa, että yksikään tuon kaavan täyttävistä ei olisi oikeasti yhtään ajatellut mitä haluaa.
Nimim. kaikki kohdat sopii, jokaiseen on hian hyvä perustelu ja jokaista olen itseltäni kysynyt, että miksi näin on meillä. Sattuvat vain olemaan meille parhaita vaihtoehtoja. Kuten lmaisesti monille muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mieshän se on sama kuin suhteen alussa ;)
AP:llä on asiasta kyllä ihan hyvä näkemys.
Mä olen ajatellut roolini niin, että olen lasten valmentaja ja vanhempi. Yritän couchata ne mahdollisimman hyvin, että pärjäävät ja päätyvät ONNELLISIKSI ihmisiksi. Ettei tarvitse kirjoitella kyynisiä viestejä jollekin anonyymille palstalle.
Oma elämä on ehkä vähän jäissä. Toisaalta saan mieletöntä iloa, kun näen kuinka onnellisia ja tasapainoisia lapset ovat. Fiilis on mahtava, kun käyn sammuttamassa yövalot, lapset nukkuvat rauhallisina, yksi päivä on hoidettu tyylikkäästi ja seuraava tulossa. Lapsilla mukavia ja onnellisia muistoja evääksi niiden huonompien päivien varalle.
Sivussa sitten yritän tahkota niitä asioita, joiden tiedän tuottavan itselleni tyydytystä: valmistautua tulevia matkoja varten, harjoitella niitä taitoja joita tarvitsen sitten enemmän kun lapset eivät tarvitse enää niin paljon aikaani.
Puolisoani yritän rakastaa niin vasta- kuin myötämäessäkin. Rohkaista ja kannustaa.
Mun tavoite on karkottaa ikävyyttä, kyynisyyttä, sarkasmia. Yrittää rakentaa onnea, hyvinvointia ja ihmisyyttä.
Cheers tälle päivälle! Mitä teet tänään, jotta se olisi vielä himpun verran parempi kuin eilinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä muut meidän elämästä ajettelee :)
Ei ole meidän elämä edellä mainitun kaltaista, mutta vaikka olisi, niin ennemmin sitten sitä, kuin yksin epätoivoisena etsimässä panooseuraa, ja loppujen lopuksi jäädä yksin ja lapsettomaksi.
Jokainen taplaa tavallaan, varmasti monien mielestä se perheetön/lapseton sinkkuelämä on ihan yhtä typerää elämän tuhlausta.
Nimim. kaikki kohdat sopii, jokaiseen on hian hyvä perustelu ja jokaista olen itseltäni kysynyt, että miksi näin on meillä. Sattuvat vain olemaan meille parhaita vaihtoehtoja. Kuten lmaisesti monille muillekin.
esimerkiksi sen, miksi minun on ihan ehdottomasti saatava uudet korkeakorkoiset talvisaappaat, vaikka kaapissa lojuu käyttämättöminä kahden edellisenkin vuoden saappaat. Eli ihminen on kyllä erittäin taitava keksimään syitä, miksi joku tietty asia on just tehtävä niin tai näin. Kuitenkin se HALU tehdä asia jollain tietyllä tavalla tulee ensin. Eli ensin tulee halu elää keskiluokkaista perhe-elämää ja sitten niitä valintoja perustellaan ns. järkisyillä. Pointti onkin se, että mistä ihmeestä se halu olla niinkuin kaikki muutkin oikein tulee? Edelleen väitän, että kyse on melko pitkälle ryhmäpaineesta ja siitä, ettei haluta poiketa yleisesti hyväksytystä kaavasta. Ihminen kun on pohjimmiltaan laumaeläin...
että ärsyttää se että yhteiskunnan mielestä sen pitää mennä noin.
Jos valitsee tippaakaan erilaisen tien niin sitä saat ihan varmasti perustella tuhat kertaa ihmisille joille se ei edes kuulu paskan vertaa.
Meilläkin on lähes tuollaista. On omakottalo kultainen noutaja lapset ja farmarivolvo.
Erotaan peruspaskasta sillä että meillä on avoin suhde. Joka pitää sitten sen meidän välisenkin suhteen jännittävänä.
Mutta luoja että ihmisiä jaksaa nyppiä se että me saadaan käydä vieraissa.
Jouduimme selittämään mm MIKSI menemme naimisiin kun meidän suhdehan ei voi kestää....
Hyvin kirjoitettu teksti kyllä ja upposi ainakin minun kieroutuneeseen huumorrini. :D
Surullista että joku ajattelee noin kyynisesti. Surullista että joku ei pysty löytämään mitään hyvää parisuhteesta ja lapsista.
Kaikenkaikkiaan vaan surullista.
tämä kirjoittaja jos hän on oman avioliittonsa elänyt näin tylsästi. Kyllähän se katkeruutta herättää jos elää noin paskaa elämää ja aikansa käyttää naapurin tytön tisujen kyttäämiseen.
Samaan aikaan muut pariskunnat ovat kasvaneet suhteessaan ja keksineet kaikkea piristävää keskenään ja samalla myös kehittäneet itseään ja heillä on kivoja harrastuksia ja kavereita.
Turhauttaahan se jos on ollut 30 vuotta naimisissa ja tajuaa olevansa tuossa tilanteessa kuin ap. Elämänsä ja parisuhteensa olisi voinut elää toisinkin jos vain itsellä olisi ollut aloitekykyä toimia toisin.
ja melko tarkkoja havaintojakin, mutta en ymmärrä tuota raivoa. Ellei sitten ole pettynyt, juuri jätetty tms, mitä täällä jo joku uumoilikin. Tai sitten vain hermostunut jonkun tuon kuvauksen mukaisen tyypin omahyväisyyteen.
Aika hyvä ;-)