Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Joskus harmittaa, kun tuli tehtyä lapsia.

Vierailija
28.08.2009 |

Lapseni ovat rakkaita ja ihania, elämä yleisesti ottaen mukavaa. Mutta.



Kärsin kroonisesta sairaudesta, joka aiheuttaa voimakasta kipua ja vaikeuttaa ihan arkisia hommia huomattavasti. Joskus SATTUU niin perkeleesti ihan mikä tahansa tekeminen. Tauti ei ole tappava, eikä siihen ole parannuskeinoa.



Joskus tulee mieleen, että ilman lapsia olisin vapaa tappamaan itseni :-( Ei sillä, että haluaisiin juuri nyt - kipu on sietämätöntä ja rajoittaa elämää, mutta ei NIIN sietämätöntä, että en millään pystyisi elämään sen kanssa. Ajattelen vain tulevaisuutta; jos tämä tästä pahenee, niin on jotenkin rankka ajatus elää vielä pahemman kivun kanssa seuraavat monta kymmentä vuotta, koska lapsille en tietenkään voisi tehdä sitä, että päättäisin itse elämäni.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa etsiä netistä vaihtoehtoisia hoitomuotoja, jos et ole tätä vielä tehnyt. Siinä vaiheessa kun länsimainen lääketiede on neuvoton ja määrää pelkkiä kipulääkkeitä, apu voi löytyä yllättävältä taholta.



Kannattaa myös pitää huoli siitä, että et sairasta lisäksi masennusta. On luonnollista että kipeys masentaa ajoittain, mutta jos toivot jatkuvasti kuolemaa, kyse voi olla hoidettavissa olevasta masennuksesta.



Itsekin olen kärsinyt masennuksesta vuosikausia, mutta erittäin suuret d-vitamiiniannokset + kalaöljy nostivat minut viimein murheen alhosta. Syön tällä hetkellä 2000 IU:ta eli n. 50mg d-vitamiinia päivässä ja olen miettinyt annoksen tuplaamista kaamoksen tullen. Karsin myös turhat hiilihydraatit ruokavaliostani ja aloin syödä kunnolla, luonnollisia rasvoja ja lisäaineetonta ruokaa. Nykyään alan jo lähennellä tervettä ihmistä, eikä minua yleensä masenna, vaikka elämäntilanne itsessään ei ole juuri parantunut.



Tsemppiä sinulle. Toivottavasti löydät itsellesi vielä avun jostain. Ole avoin ja kokeile eri vaihtoehtoja rohkeasti.

Vierailija
2/2 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaihtoehtoisia hoitoja olen kokeillut laidasta laitaan, joskus joku helpottaa ja sitten välillä taas sama saattaa melkein pahentaa. Hyvää hoitoa itselleni en ole löytänyt ja luulen käyneeni lähes kaiken mahdollisen läpi.



En sentään toivo jatkuvasti kuolemaa, en itse asiassa ollenkaan. Mutta olisi tavallaan helpottavaa ajatella, että jos kipu menee aivan yli sietorajojeni, niin minulla on ulospääsy tilanteesta.



Huolimatta tästä ajatuksesta pyrin pitämään mielen pirteänä, enkä ole mielestäni masentunut - nautin lapsistani, parisuhteesta, pienistä asioista elämässä. Oikeastaan tuntuu, että arvostan niitä tavallista enemmän, koska on niin paljon kaikenlaista, joka on sairauden vuoksi minulle mahdotonta.



Minullakin on kalaöljy (+monet muut luontaistuotteet) jatkuvassa käytössä. Ruokavaliostani olen myös vähentänyt turhat hiilihydraatit, se muutos on sen verran tuore, että vaikutukset eivät välttämättä ole täysin nähtävissä. Toivon, että terveys paranisi ruokavalion muutoksella edes vähän :-)



Kiitos vielä, kun vastasit ja onnea myös sinulle eteenpäin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla