Miten suunnittelitte ennen lasten syntymää hoitokuviot?

minullakin oli niitä monta ennen lasten syntymää. Mutta kannattaa aina muistaa, että noita suunnitelmia toteuttaisi sitten käytännössä jonkinlainen JOUSTO mielessään. Harva suunnitelma toteutuu.



Sinusta voi nyt tuntua hyvältä laittaa lapsi hoitoon 1v3kk iässä, mutta kun esikoisesi on tuon ikäinen, tajuat hänen olevan vielä aivan avuton "vauva". Näin kävi minulle ja monelle ystävälle. Kannattaa siksi siellä töissä muistaa, ettei "lupaa" palata tiettyyn aikaan takaisin, koska koskaan ei tiedä, kuinka kotona viihtyy. Itse olin ajatellut mennä töihin, kun lapsi oli 1v3kk, mutta todellisuudessa hän ei edes kävellyt vielä tuolloin, saati puhunut, pukenut tai syönyt itse. En pystynyt roudaamaan pientä, avutonta "pakettia" päiväkotiin vaan jäin vielä vuodeksi kotiin. Lapsi meni hoitoon, kun oli reilu 2v.



Minunkaan mieheni ei halunnut/pystynyt jäädä kotiin ja itse en koskaan ajatellut jääväni kovin pitkäksi aikaa kotiäidiksi. Mielestäni en sitä ollutkaan, koska nykyisin miellän kotiäidiksi äidin, joka on yli 3 vuotta kotona (pysyvämmin). Muut ovat väliaikaisella hoitovapaalla ;-). Työelämä ehti odottaa minua hyvin vielä yhden vuoden ja kotona oli loppujen lopuksi todella ihanaa.



Ja tosiaan, Helsingissä annetaan tällä hetkellä pk-paikkoja Malminkartanosta (kantakaupungissa asuville). Kannattaa harkita perhepäivähoitajaa, jos sellaiseen vain on mahdollisuus tai yksityiseen hoitajaan, joka hoitaa teidän lastanne ja jonkun lähellä asuvan ystäväperheen lasta esimerkiksi.



Aika näyttää, mikä on teidän perheellenne paras ratkaisu.

Että rimpauttaisit ovikelloa ja tilaisit hoitajan kotiin pariksi tunniksi?

Naapuriapua on myös pyytää kukkien kastelua, puhelimen tai digiboksin huoltoa (näitä olen käynyt tekemässä naapurin mummoille edellisessä asunnossani) joten varmasti joku hyväkuntoinen, mukava mummo mielellään vahtisi naapurin lasta, jos ajan etukäteen sopisi ja hän siitä mukavan pienen korvauksen saisi.

Ollaan molemmat akeetemisessa työssä. Vanheimpainvapaan lopuksi isä piti pidennetyn vapaan ja itse olin vuosilomalla. Sen jälkeen molemmat tekivät 50% työaikaa eli isä hoiti yhden viikon, äiti oli töissä ja vastavuoroisesi isän työviikolla äiti oli kotona. Näin mentiin puoli vuotta ja sitten saapuikin uusi tulokas. Jälleen sama järjestely, tosin minun äitiys- ja vanhenpainvapaan aikana mies oli töissö, piti tosin paljon ylimääräisiäkin lomia. Sitten taas vanhempainvapaiden loputtua sama 50/50 systeemi, kunnes nuorin oli 3-vuotias. Sen jälkeen päiväkotiin, missä 12 hoitopäivää/kk, loput sumplittu miehen kanssa kotona. Vuoden vaihteessa lisätään varmaan 14 pv/kk Molempien työnantajat erittäin suvaitsevaisia.



Ensi syksyknä luultavasti sitten molemmat lapset aloittavat täysipäiväisen päiväkodin, kun vanhempi menee eskariin.



Aivan loistava systeemi, vaikka ymmärrän ettei kaikilta onnistu. Molemmat saavat käydä töissä ja saavat aikuista kontaktia. Toisaalta molemmilla vanhemmilla käsitys sitä, mitä kotona lasten kanssa oleminen vaatii. Kolmanneksi verotus on kevyempi, kun molempien palkat on puolikkaat.

Tätä ketjua lienee kenenkään turha jatkaa. Tää on niin ilmeinen PROVO.



Kiitos päivän parhaista nauruista! Hauskat on jutut.

Vastauksista päätelleen useimmat eivät olleet suunnitelleet mitään, tai sitten useimmat vastaajat ovat kouluttamattomia tai pitkäaikaistyöttömiä, joille lapsenteko on hyvä syy jäädä kotiin miehen rahoilla ja vältellä työntekoa - ja vielä haukkua muita naisia kylmiksi uraäideiksi.

tämä oli erittäin hyvä vastaus, olet selvästi suht samankaltaisessa elämänvaiheessa. :)



Tuttujen akateemisten naisten kokemuksia:

- äiti palasi töihin kun lapsi oli 1 v, työtön isä jäi lapsen kanssa kotiin, lapsi päiväkotiin 1,5 vuoden iässä

- äiti palasi töihin kun lapsi oli 1 v 3 kk, lapsen piti mennä perhepäivähoitajalle mutta isä lomautettiin, joten isä jäi lapsen kanssa kotiin

- äiti oli ollut työtön kun sai lapsen, ei työpaikkaa johon palata, hoitovapaalla 1 v ikäisen lapsen kanssa "toistaiseksi", ei työhönpaluuaikeita



ap

että joskus lapsen ollessa n. 8 kk minulle tuli tunne, että en yksinkertaisesti jaksa tätä enää. Siihen asti olin pääsääntöisesti nauttinut kotona olosta, mutta tuossa iässä kasaantui monta asiaa, jotka koin rankaksi (lapsen päivärytmi muuttui ja uutta hyvää rytmiä oli vaikea löytää, yöt olivat todella rikkonaisia, sairastuin itse influenssaan, lapsi ei tuntunut viihtyvän hetkeäkään yksin). Päätin, että minun on vain pakko jaksaa, koska toisaalta sydän sanoi, etten noin pientä raaski laittaa hoitoonkaan. Mies otti enemmän vastuuta lapsen hoidosta iltaisin ja öisin ja juteltuani asiasta neuvolassa ja ystäville sain voimia jatkaa ja olen todella tyytyväinen päätökseeni. Noin 1-vuotiaasta lähtien olen taas nauttinut kotona olosta paljon, lapsi alkoi nukkua melko yhtenäisiä öitä, kävelytaidon myötä voi alkaa tehdä ihan uusia asioita ulkona, lapsi viihtyy vaikka kuinka kauan leikkipuistoissa, voi pyöräillä lastenistuimen kanssa, lapsi on alkanut viihtyä jonkin verran myös omissa leikeissään, yhdessä leikkiminenkin on mukavampaa kun lapsi tuo itsekin ideoita leikkeihin jne. Eli jos vauva-aika kotona tuntuu tylsältä, se voi vielä muuttua lapsen kasvaessa.

aivan loistavalta systeemiltä kuulostaa!



Jotain tuollaista pitää meidänkin miettiä, ellei se tähän asti paras suunnitelma (ensin minä kotona 9 kk, sitten isä kotona 9 kk) onnistu. Tai itse asiassa voisi joka tapauksessa tuollaista harkita...



ap



Provon huutelijat voivat keskittyä itkemään, mikseivät heidän miehensä osallistu lapsen hoitoon, miksei heidän miehensä anna rahaa yhteisiin menoihin, tai miksei heitä kukaan muukaan auta lasten hoidossa.

niin, minäkin olen hyödyntänyt naapurinmummoja - minusta ihanaa, kun he kutsuvat nykyisin 4-vuotiasta tyttöäni "kahvittelemaan". Kovin suunnitelmallista tuo hoito ei kuitenkaan ole eli lapsi menee heille vain kutsuttaessa, koska en edes maksa siitä heille. Ovat vaan lapsen ystäviä. Mutta jos onnistutte saamaan varamummon, niin sehän olisi hyvä ratkaisu!



Niin ja lisättäköön nyt, etten ole kouluttamaton / pitkäaikaistyötön vaan akateemisesti koulutettu "uraäiti", joka kuitenkin jousti ja laittoi lapsen päiväkotiin vasta yli 2-vuotiaana.

Teillähän ei kumpikaan halua hoitaa lasta...

harmittaako ap, minun mieheni osallistuu täysillä ja meillä on yhteiset rahat. tämä menee tosi hauskaksi tarinaksi...

vaan siitä miten homma meillä meni. Nyt kun kuopuksemmekin on tekemässä 8 tunnin päivää.



Meillä molemmat akateemisia, hyvät vuositulot noin 100 000 euroa.



Lapset olivat kotona niin, että vanhempi meni eskariin viisivuotiaana 4 tunnin päiväksi, kuopus päivähoitoon 4 tunnin päiväksi 4-vuotiaana.



Siihen asti hoidimme töitä vuorotellen ja muuten sumplien. Seurakunnan kerhossa ehti kumpikin käydä jonkin verran.



Nyt on isompi ekalla ja menee sen jälkeen myös ip-kerhoon, nuorempi päiväkodissa. Alun perin _suunnittelimme_ että päivä jäisi noin 7 tuntiin edelleen, mutta lapset haluavat toinen olla ip-kerhossa loppuun asti ja toinen päiväkodin ip-ulkoilussa loppuun asti, joten suunnitelma sitten petti.



Minusta paras suunnitelma näin takakäteen katsoen on se, että katsoo, miltä lapsen kanssa näyttää ja muokkaa omaa elämäänsä sen mukaan. Eikä muokkaa lasta suunnitelman mukaan.



Vuodet kuluivat sanomattoman nopeasti. Eikä mikään olisi korvannut tätä aikaa meille, jos olisimme sen hassanneet! Eniten siinä tekee _itselleen_ väkivaltaa, jos ei omaa lastaan hoida.

harmittaako ap, minun mieheni osallistuu täysillä ja meillä on yhteiset rahat. tämä menee tosi hauskaksi tarinaksi...

Kuulostaa oikein hyvältä - nyt. Minullakin on ihana, hyvätuloinen mies. Minulla vaan on periaatepäätös, että milloinkaan en jättäydy nollatuloille miehen varaan. Liikaa on naisia, joista mies ottaa eron sitten eläkeiän kynnyksellä, ja naista odottaa yksinäinen, köyhä vanhuus. Haluan että minulla on omat tulot joilla tulen toimeen, vaikka jotain ikävää sattuisikin. Siksi minulle ei ole vaihtoehto jättäytyä töistä kokonaan pois. Kuinka paljon tällekin palstalle avio- tai avoerovaimot kirjoittelevat taloushuolistaan?

saa päivärahaa ja aina voi säästää ennakkoon.



Aika kehnolla pohjalla on teidän talous, jos ei lasta kestä.

Hyvä malli tuntuu olevan teilläkin. :)



Sinulle miehesi rahoilla elävä - mitään et valitettavasti voi luvata, koska ei kukaan tiedä tulevaisuudesta... Jos vaikkapa leskeydyt äkkiarvaamatta, saattaa töihin paluu olla sinullakin edessä.



ap

Tosin siltä kantilta, että olisin kotona niin kauan kun hyvältä tuntuu eli laitoimme rahaa sivuun jo ennakkoon hoitovapaata varten. Myös asuinpaikka tuli valittua sitä silmällä pitäen, että lähistöllä on parikin päiväkotia ja kohtuullisen matkan päässä lisää. Töihin paluunikin on ajoitettu niin, että varmimmin saamme lapset lähistölle hoitoon eli olen palannut töihin syksyllä kun pk-paikkoja on ollut parhaiten saatavilla.



Mikä sitten on yllättänyt: alkoikin tuntua siltä, että haluamme toisen lapsen lähes heti perään, joten esikoisella ja toisella on vähän alle 2 v ikäeroa. Emme hyödyntäneetkään lähipäiväkotia kun palasin ensimmäisen kerran töihin vaan laitoimme lapset hyvälle yksityiselle pph:lle. Tässä vaiheessa kolmas lapsi ilmoitteli jo tulostaan. Suurin yllätys oli se, että sain vakituisen työpaikan, vaikka raskaus oli yleisessä tiedossa ja äitiysloma alkamassa 6 kk päästä. Nyt kuopus on 2,5 v ja olen palaamassa töihin. Tällä kertaa lapset menevät lähipäiväkotiin. :)

36 # tässä hei. Missä kohdassa viestiä luki että ylipäätään olisin kotona?