Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Äiti, joka aikoo jättää perheensä jatkaa...

Vierailija
28.08.2009 |

Luin kaikki viestit jotka sain, ja aloin itkeä.

Olette varmaan ihan oikeassa, olen paska ihminen enkä ansaitse lapsiani.

Päätin nyt kuitenkin koettaa jotain terapiaa ensin (vaikken niihin uskokaan). Katson asuntoa uudelleen sen jälkeen, mikäli tarvetta. Enkä jätä lapsia kokonaan. Olette oikeassa, en kestäisi sitä sitten kuitenkaan.

Eikä vika lapsissa ole vaan minussa ja kyllästymisessäni..

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille!

T: Äiti, joka aikoi jättää perheensä

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koita järkätä itsellesi terapiaa ja myös omaa aikaa, sitä tarvitsee jokainen joskus. Tsemppiä!

Vierailija
2/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli se lopulta kova paukku molemmille. Poika jäi isälleen omasta tahdostaan kun muutin 400km päähän työn perässä. Vaikka en häipynytkään kokonaan, tapaamiset sujui, niin oli se aivan kauheaa.



Olen minä sitä katunut. Eikä me olla kovinkaan läheisiä. En suosittele.



Teet nyt mitä tahansa, niin älä katkaise yhteyttä kokonaan. Se ei ole lapsille parempi, eikä lopulta edes sulle. Kannat sitä syyllisyyttä koko ikäsi, kyllä se sun omaa onnellisuuttasi heikentää, vaikka muuten olisi miten hyvin tahansa.



Veljeni perheen elämää olen tässä surulla seurannut. Sieltäkin lähti äiti kun ei enää huvittanut. Lapset olivat silloin 1v ja 2,5v. Nuorempi sanoi viime viikonloppuna ensimmäisen nelitavuisen lauseensa ikinä: "äiti lähtee ommaan kottiin". On se tylyä kuultavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taas ajattelet vain itseäsi. "..En sitä kuitenkaan lopulta kestäisi". Entä lapsesi. He eivät voi valita. Olet sairas, itsekäs paska joka ei olisi lapsiaan, miestään tai ihania hetkiä perheen keskellä ansainnut. Sairas siksi, että ei normaali tylsistynyt ihminen tee tuollaista. Mene hoitamaan masennuksesi pois tai voit olla varma, että kohta teidän perheessä on enemmänkin samanlaisia.



Positiivista se, että olet nyt ajatellut terapiaan mennä. Sen todella olet lapsillesi velkaa.



Anteeksi suorasukaisuuteni.

Vierailija
4/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

minultakin ja on asia jota olen katunut ja paljon. Jonkin aikaa meni ennen kuin kolahti ja kovaa.

Oli se lopulta kova paukku molemmille. Poika jäi isälleen omasta tahdostaan kun muutin 400km päähän työn perässä. Vaikka en häipynytkään kokonaan, tapaamiset sujui, niin oli se aivan kauheaa.

Olen minä sitä katunut. Eikä me olla kovinkaan läheisiä. En suosittele.

Teet nyt mitä tahansa, niin älä katkaise yhteyttä kokonaan. Se ei ole lapsille parempi, eikä lopulta edes sulle. Kannat sitä syyllisyyttä koko ikäsi, kyllä se sun omaa onnellisuuttasi heikentää, vaikka muuten olisi miten hyvin tahansa.

Veljeni perheen elämää olen tässä surulla seurannut. Sieltäkin lähti äiti kun ei enää huvittanut. Lapset olivat silloin 1v ja 2,5v. Nuorempi sanoi viime viikonloppuna ensimmäisen nelitavuisen lauseensa ikinä: "äiti lähtee ommaan kottiin". On se tylyä kuultavaa.

Vierailija
5/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lastesi puolesta luettuani juttusi. T. nro.5

Vierailija
6/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä päätös se terapiaan hakeutuminen. Minusta täytyy olla jo jotain vikaa mielenterveydessä, jos äiti-ihminen ei välitä lapsistaan.



Lapset tuskin koskaan täysin toipuisivat siitä, että äiti heidät hylkäisi. Luultavasti kärsisivät eriasteisista mielenterveyshäiriöistä koko loppuikänsä. Ajattele sitä seuraavan kerran, kun harkitset lastesi hylkäämistä... voitko pilata näin heidän loppuelämänsä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ennen kun huomasin tän. voi ap, sun elämä voi muuttua!!!



puhu jollekin , hyvä toi terapia.



mammat! ap tarvii APUA, ei kritisointia enempää!!!



autetaan yhdessä! jokainen uskova ristii kätensä illalla. voisin kertoo vaik mitä tapauksii missä tilanteet on muuttunu kun o rukoiltu.



mikä sua siinä perhe-elämässä niin ahdistaa?

Vierailija
8/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä äidilläkin on oikeus olla MINÄ! Ei se, että synnyttää lapsen saa sentään viedä naiselta oikeutta olla edelleen minä. Vaikka lapset tuleekin asettaa etusijalle ja hoitaa ja kasvattaa heidät mahdollisimman hyvin niin kyllä todellakin äitikin saa edelleen tuntea asioita ja elämää myös minä-muodossa.

Ainakin minä olen tätä mieltä. Niin totaalisesti en halua uhrautua edes lasteni takia, että unohtaisin olevani minä. Ja jotta jaksan olla äiti ja vaimo yms. minun pitää saada olla myös minä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Järjestä asiat siten, että pääset lepuuttamaan hermojasi yksin ihan rauhassa jonnekin ihan toisiin maisemiin.

Varmaan sen jälkeen olet paljon parempi ihminen!



Ja tosiaan, miehestä voi erota reilustikin ja huoltajuusasiat sopia fiksusti. Sen myötä saisit itsellesi aikaa ja kaipaamaasi vapaampaa elämää ihan kelvollisella tavalla.

Vierailija
10/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin ehkä turhan ilkeä, mutta en voi ymmärtää, että joku pistää itsensä lasten edelle. Itse olen äiti, joka tarvitsee myös omaa aikaa, mutta teen sen lasten ehdoilla. Anteeksi kun loukkasin. En vain pysty ymmärtämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

väärin, että ei saa pistää itseään lasten edelle.Kyllähän äidillä on oltava ENSIN oma elämä ja persoonallisuus ja niistä käsin hän hoitaa lapsia, tekee parhaansa mukaan valintoja lasten parhaaksi. Ei yksikään läheisriippuvaisen, minänsä kadottaneen uhrautuja-äidin lapsi tule kiittämään äitiään siitä että tällä ei ollut minää, vaan ainoastaan lapset. Koska se jos mikä on sairasta ja kuormittaa lapsia.

Äidinkin KUULUU olla ihminen, hyvine puolineen ja heikkouksineen. Lapsia kohtaan on oikein hakea apua, mutta se että joskus voi käydä niin ettei jaksa ja on umpikujassa, on ainoastaan inhimillistä.

Vierailija
12/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensin on ymmärettävä, että ihmiset ovat erilaisia jo lähtökohdiltaan, taustoiltaan, lapsuuden kokemuksiltaan...me olemme myös kasvatuksen tulosta. Toiset ovat herkkiä, toiset taistelioita, toisille elämä on aina ollut helppoa. Syitä on kymmeniä miksi olemme sitä mitä olemme.



Asiat jotka tekevät minut onnelliseksi ja tasapainoiseksi eivät sinua tee.



Toinen kuoputtaa kasvimaata toinen lukee kirjoja kuuntelee musiikkia.



Jokaisen on löydettä onnensa avaimet. Se on vaikeaa, jos on itseltään hukassa.



Onnellinen tasapainoinen ihminen kylvää onnellisuutta ympäristöönsä.



On vaiheita elämässä jotka ovat raskaita. Kenenkään ei tarvitse silloin kulkea yksin.



Ne jotka ovat etä-äitejä kantavat syyllisyyttä.

Kenelle siitä on hyötyä? Asiat voisivat olla paljon huonommin ilman päätöstä. Sen päätöksen kanssa on elettävä ja se on hyväksyttävä.



Itsensä mollaaminen ei auta asioita yhtään. Se vie ihmistä vielä alemmas. On okej olla heikko on okej tuntea ettei välitä. Se tunne on poissa. Se ei tarkoita etteikö välittämisen tunne ole olemassa ja tule takaisin.



Ihminen voi päästä tasapainoon, ei haukumalla ja syyttelemällä ja vikoja etsien. Jokaisessa on voimavaroja ei niitä ole kadotettu. Joskus vain energia katoaa ihmisestä. Sitä syövät monet asiat, sitä voi jopa varastaa toiselta, olemalla liian kiltti.



Kaikki järjestyy...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
28.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja osasit ajatella asiaa toiselta kannalta.Mä ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu ja se että myönnät asian tekee minun mielestä sinusta uskaliaan ihmisen!Halaus ja toivotaan että löydät ratkaisun tilanteeseen,joka tekee kaikista onnellisia..