Jos lapsi kuolee, jääkö elämä kesken?

jos saa pitää lapsen luona vain muutaman vuoden tai vaikka useammankin. En kyllä ajattelisi, että mitä kaikkea hän menettikään. Eipä hän itsekään sitä ikinä pystyisi harmittelemaan.

Ei ole luonnollista, kun lapsi kuolee, koska jokainen vanhempi odottaa näkevänsä lapsen kasvavan ja aikuistuvan, ja että vanhemmat lähtevät täältä ennen lapsiaan. Lapsen menetys on traagisimpia asioita mitä ihminen voi kokea. Mutta me näemme asioista vain tämän todellisuuden. Jos ihmisellä on toivo jälleennäkemisestä kuoleman jälkeen, lapsen menetys voi olla helpompi kestää. Näin ainakin oli uskovaisen kaverini kohdalla. Lapsi odottaa häntä nyt Taivaassa.

Esim. luonnokatastrofien tms tapahtuman jälkeen ihmiset yleisesti kauhistelevat eniten lapsiuhreja joita onnettomuus on vaatinut.



Minun mielestäni nämä lapset ovat onnellisimmassa asemassa kuollessaan. He menevät Taivaaseen olipa uskonto yms mikä tahansa. Aikuisten kohdalla tilanne on toinen. Jos ei ole uskoa niin huonosti käy. Minusta näiden kohtalo tuntuu pahemmalta.



Mielestäni jokainen elämä on kokonainen ja valmis. Suru on tietenkin suunnaton jos vanhemmat menettävät lapsensa, mutta lapselle itselleen se ei ole kuitenkaan niin kamala kohtalo... esim. kidutettuna eläminen on paljon paljon pahempi.

keskeytetään. Raskauden keskeytys riistää julmasti alkaneen elämän.

Vaikken sitä inhimilliseltä kannalta ymmärräkään, uskon kuitenkin että jokaisen meidän elämä on Taivaan isän kädessä. Ja jokainen lähtee täältä juuri silloin kun hänen aikansa on.



Oma lapseni syntyi kuolleena rv34. En todellakaan ymmärrä, miksi meidän annettiin pitää hänet niin vähän aikaa, miksi emme saaneet häntä elävänä kertaakaan syliimme. Silti uskon, että hänen elämänsä oli ehjä ja täydellinen. Ja uskon myös, että hän on nyt Taivaassa ja hänen osansa on paras mahdollinen. Toivon vain itsekin joskus pääseväni hänen luokseen.