Ihana psykoterapia! Panikoija/Ahdistuja puhuu

Minulle psykiatri suositteli psykoterapiaa, mutta en tiedä menenkö.



Mitä siellä tapahtuu? Kuinka raskasta se on? Voikohan tuolla käydä työaikana?

Kun psykiatris on sitä suositellut niin kirjoittaa varmasti sitä tukevan B-lausunnon, jolla voit hakea kuntoutustukea kelalta.



Psykoterapeutit on yksityisiä, psykoterapeutin koulutuksen käyneitä (usein pohjana psykologin tai esim lääkärin koulutus). Terapeutti pitää etsiä itse, ennen kun kela myöntää tuen, mutta tästä kuulet lisää lekuriltasi.



Kelaa tukee terapiaa rahallisesti mielellään varsinkin nuorille, jotka ei ole valmistunut, mutta siis myös työelämässä oleville, jos sairaus uhkaa sun opiskelu/työkykyä.



Se, että tuen saa, edellyttää että olet tarpeeksi terve sairas. Eli mitkään psykoottiset ei sinne pääse - koska se on niin kallista ja toisaalta raskasta, että pitää olla potentiaalinen parantuja kyseessä.



En usko, että työajalla saat käydä, muuten kuin palkattomana. Mutta koska psykoterapeutit on yrittäjiä, niin tekevät töitä myös iltaisin, eli ei todellakaan ole sidottua virka-aikoihin!



Se, kuinka raskasta se sulle on, riippuu tietty siitä, että a) kuinka herkkä olet b) kuinka pahoja luurankoja sulla on kaapissa. Mulla ei ollut ja voin sanoa pääasiassa kyllä nauttineeni terapiasta. Tietysti se vie voimia ja energiaa, mutta itte oon ainakin sen verran kiinnostunut ittestäni, että sehän on äärimmäisen mielenkiintoista myös oppia itsestään uutta!



Mä olen ihmisenä nyt jotain aivan muuta kun se heikko ja pelokas, toisten tuomioita pelkäävä ihmisrukka. Jotenkin itse koen, että mun kohdalla on kyse siitä, etten osannut itse aikuistua. Eli käyn nyt tuolla läpi ne jutut, mitä muut käy läpi ihan itse ja jo paljon aiemmin.



Työn teet itse, mutta terapiasta saat välineet omien tunteiden jne käsittelyyn. Kyllä voi olla arki aika hurjaa tietysti, kun terapia on päällä, ja ne asiat pukkaa ulos itsestä tietty muuallakin kun vastaanotolla. Mutta en mä sitä oikeestaan niin ajatellut. Lähinnä nyt jälkikäteen kauhistellut, että on mun miehellä täytynyt olla rankkaa silloin...



Mutta tulevaisuuteen noi pari vuotta on hurja satsaus! Jos ne tekee susta onnellisemman, voit elää ilman lääkkeitä ja vältyt vaikkapa työkyvyttömyyseläkkeeltä, burn outilta tai pitkältä saikulta.



Tässä tietenkään ei voi korostaa hyvän psykoterapeutin löytymisen tärkeyttä. Sinä maksat siitä ja se on sun elämä, valitse siis tarkkaan, kenet otat. Tässä on pitkälti kyse kemiasta ja luottamuksesta, jota ilman menee aika ja rahat hukkaan.

Terapiassa sinä puhut, terapeutti kommentoi. Itse päätät aiheen ja terapeutti tietty ohjaa mieleiseensä suuntaan. Ei mitään hullua psykojuttua vaan normaalia keskustelua jossa sitten analyyttisesti pohditaan sua.



esim.

miltä susta tuntuu?

miks susta tuntuu siltä?

mistä se voisi johtua?

voisitko ajatella toimivasi toisin?

mikä sua estää tekemästä niin?

miltä susta tuntus jos tekisit niin?

terapiaa takana. Viimeinen kerta ensi viikolla. Apuakin olen saanut. Eksistentiaalista frustraatiota ei poistanut.

Täysin terve nuori nainen hajosi ja sai pitkän listan pahoja fyysisiä oireita, joille ei löytynyt syytä. Oireiden perustella oisin voinut olla esim. verenpainetautinen tai sydäntautinen. Henkisellä puolella elettiin kauhuelokuvaa myös.



Mitäs siinä sitten.. Suljettiin fyysiset sairaudet ensin pois ja sitten alettiin hoitaa henkistä puolta.



Paljastui paha tyytymättömyys elämäntilanteeseen, jota sitten alettiin käsitellä ja etsiä siihen johtaneita syitä. Syitä siksi, että toimintatapoja voisi muuttaa, ei siksi että löydettäisi syyllinen.



Aina sitä ei itse osaa/uskalla/ymmärrä tehdä asioille mitään. Ajautuu elämään, johon ei ole tyytyväinen. Ja sitten keho sanoutuu irti, vaikka pää olis valmis jatkamaan valheessa elämistä.



No, joku terve ja täyspäinen ei olisi ikinä siihen tilanteeseen edes ajautunut. Mutta minä ajauduin ja onneksi, mun elimistö pisti pelin poikki! Ja nyt joku luulee, että mua esim. pahoinpideltiin tms. tai jotain kamalaa henkistä väkivaltaa. EI MITÄÄN SELLASTA! Mulle ei ole tapahtunut mitään, jolla tässä voisin "oikeuttaa" teille sairastumiseni. Toiset vaan on heikompia kuin toiset. Mutta toivotaan, että nyt olen vähintään yhtä vahva.



Mutta kun tässä on kattellu vähän uusin silmälasein esim omaa lähipiiriä, niin kyllä siellä on useampiakin pihiseviä painekattiloita, jotka joka päivä saattaa pamahtaa! Mutta ei ne nää sitä vielä, kun ei ne halua katsoa.



Jos uskoisin Jumalaan, niin kiittäisin luojaani siitä, että mulle tapahtu tää nyt eikä esim. 20 vuoden päästä!!

joillekin itserakkaille, jotka ei osaa ku itestään puhuu sen jälkee..

tarkkaan terapeutti, voi mennä terapia hukkaan jos kemiat ei kohtaa.