Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Suomalaiset naiset...

Vierailija
27.08.2009 |

Olen tullut siihen tulokseen että suomalaiset naiset ovat kertakaikkisen ärsyttävää sakkia. Toki voi olla ulkomaalaisetkin, mutta heitä en tunne, joten heistä en voi sanoa mitään.



Suomalaiset naiset ovat ärsyttäviä ihan missä ikävaiheessa tahansa:



Alle parikymppiset:

Ne kiljuu. Ne kiljuu aina ja ihan mistä syystä tahansa: IIIK tuolla on mun bestis, ei oo nähty ainakaan pitkään aikaan, no ei ainakaan pariin tuntiin, no on siitä ainakin tunti. IIIK! Ja sitten juodaan bissee ja sidukkaa IIIIIIIIIIIIK!!



Sitten niistä tulee äitejä:

Silloin ne löytää elämästää moraalin ja etiikan ja SÄÄNNÖT. Säännöt, ne ne naisen tiellä pitää. Sääntöjä pitää olla joka asiassa. Lapset kasvatetaan sääntöjen ja rutiinien mukaan ja herranjumala jos joku elää toisin. Tokihan se on tätä SÄÄNTÖJEN ilosanomaa jaettava parhaansa mukaan. Haukutaan kaikki mahdolliset kanssaeläjät. Sopivia foorumeja ovat av, lehtien yleisöpalstat ja ihan livenä julkisilla paikoilla. "Tiedoksi vaan että täällä ei saa tehdä sitätätätuota ja varsinkaan kengät jalassa ei saa olla".

Äidit heittäytyvät vapaaehtoisiksi poliiseiksi missä vaan. Yksi on vapaaehtoinen huutomode av:lla, toinen kyttää laivalla ettei vaan kukaan mene kengät jalassa lasten leikkipaikan lähellekään. (Oman lapsen rattaat on tietysti siellä leikkipaikalla, eihän niissä voi olla samaa likaa kuin ihmisten kengissä)

Paikka kuin paikka, äiti valvoo että yhteiskunnan SÄÄNNÖT tulevat toteutumaan.



Sitten kasvaa lapset ja äidistä tulee 30-45-v työäiti.

Sääntöjä ei jaksa enää niin vahtia ja lapsistakaan ei ole enää niin työtä. Sitten aletaan valittamaan ja tekemään itseä tärkeäksi. Ja tulee ne ALLERGIAT. Mulla on se ja se allergia, en voi syödä sitä enkä tätä. Jos nyt ei keksi mitään erikoista allergiaa, niin ainakin laktoosi-intoleranssi on. " Ei, en voi syödä maitoa missään tapauksessa. Paitsi jos on jäätelöä tai kermakakkua. Ja letut ei käy. Paitsi jos on kermavaahtoa. Paljon."

Sitten hommataan KIIRE. Kaikille 2,7:lle lapselle haalitaan ainakin kolme harrastusta per pää. Ja valitetaan joka ikiselle kuulijalle kuin kauhea KIIRE on koko ajan. Illat menee lapsille taksina toimiessa.. Kuulijat ihmettelevät miksi noin pitää olla, mutta ei, työäiti on sitä mieltä että eihän yksi harrastus per lapsi voi mitenkään riittä. Kas kun sittenhän ei ole sitä KIIREttä.



No, lapset saatiin maailmalle. Nainen on siinä 45-65-vuotias.

Aletaanpa valittaa ja NALKUTTAA sille miesparalle, joka ei ole älynnyt ajoissa häippästä. Mies ensin luulee että naapurin Erkin diisselimersu on saanut polttoaineen syöttöhäiriön, kun nakuttaa enemmän kuin tavallisesti. Mutta ei, se onkin vaimo. Nakutus kuuluu tasaisesti aamusta iltaan. "kun sinä aina sitäjatätäjatuota etkä koskaan ja naapurinkin on se kauheaa elämän menoa ei tätä kestä"

Ja mikä onnen potku! Nainen saa miniän. Sitä voi nokkia mennen tullen, sillä nainen muistaa taas ne SÄÄNNÖT, kun miniä saa lapsen. Voi taas alkaa poliisiksi, erityisesti miniälle. Toki naapureiden asiatkin pitää huolehtia ja työpaikkalla tottakai. Nuoret ei osaa mitään ja meillä on aina tehty näin. kun meillä on ne SÄÄNNÖT.



Nainen jää eläkkeelle. Tapahtuu ihme. Naisesta tulee siedettävä. Ihmekö tuo, kun kaikki mehut on puristettu kiljuntaan, sääntöihin, allergioihin, kiireeseen ja nalkuttamiseen. Mies huokaa helpotuksesta ja kuolee pois.



Kyllä, minä olen nainen :)

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
07.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hahaha! Kiitos hyvästä naurusta! :D

Totta tuo on, seuraava askel on luonnollisesti että kysyy miksi asia on näin ja voiko sitä muuttaa. Opimme lapsuudesta lähtien ajtuksia sitä mitä meidän elämässä täytyy tehdä ja miten meidän tulee käyttäytyä (joihin sisältyy myös nuo säännöt). Kopioimme siis ympäristöltä roolin jota alamme esittämään, ja tavallisesti ihminen ei ole tietoinen tästä, vaan uskoo olevansa se henkilö joksi hänet kasvatettiin. Sitä mukaan kun oppii ulkoisia ajatuksia siitä mitä elämässään "täytyy" tehdä, niin oma tahto vajoaa tiedottomuuteen, ja elämä muuttuu oman elämän sijasta opituksi elämäksi. Opittu elämä on siis pohjimmiltaan teatteria, eli epäaitoa, siis valhetta. Tätä roolia sitten suojellaan valehtelemalla ja esittämällä "hyvää" ja "kunniallista" ihmistä jottei ympäristö vain saisi juorunaihetta. Koska se on rooli, niin myöskin se miten rooli vastaanotetaan "yleisöltä" muttuu hyvin keskeiseksi asiaksi, eli toisten mielipiteet ovat hyvin tärkeitä. Luin erittäin hyvän kirjan joka tarjoaa työkalut näiden opitujen ajatusten ymmärtämiseksi ja paljastamiseksi omassa mielessään. Tämä johtaa siihen että tulee tietoiseksi omasta itsestä ja omasta tahdosta, ja tulos on oma elämä eikä opittu elämä. Kannattaa lukea! Kirjan nimi on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja ( www.alkuajatus.org )

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan kaksi