Lue keskustelun säännöt.
Työvuoropohdintaa täälläkin (vuorotyö)
26.08.2009 |
Meillä on nyt sitten 2 vuorotyöläistä, miten tämän ratkaisisi.
Jouduin työttömäksi, mutta sain onneksi uuden työn, määräaikainen (noin vuoden), mutta jatkoa voi olla. En oo vielä aloittanut (kuun alussa).
Meillä yksi 4 v lapsi. Päiväkoti ei ole vuoropäiväkoti, mutta on sellainen, jossa voi olla ma-pe välillä 5.30-22.00.
Mun työvuorot ovat vaihtelevasti ma-su klo 04.00 – 23:30 välisenä aikana, eniten kuitenkin aamuvuoroja ma-pe 4-14. Noita ei tietenkään ole 5 päivää viikossa, vaan 3 viikon tasauksella tulee 120 tuntia. eli 40 h/viikko. Töitä on joskus viikonloppuisinkin, ja arkena voi olla vapaata. Työvuorot jaetaan 3 viikon jaksoissa noin viikkoa ennen, eli 4 viikkoa tietää etukäteen.
Miehellä on su-ma-öitä, jolloin lähtee klo 21 ja on kotona aamulla klo 8 aikaan. Näitä on yhtenä viikkona kolmesta. Tällöin jos mulla on sunnuntaivuoro, en ehdi kotiin ennen kuin miehen pitää lähteä tai jos on maanantaina klo 4 alkava vuoro, niin kukaan ei oo viemässä eikä lapsi voi tietenkään olla yksin.
Yhtenä viikkona kolmesta on iltavuorot, jolloin lähtee töihin ma klo 13 ja ti klo 11 ja palaa ma joskus 23 jälkeen ja ti yhdeksän jälkeen. Näissä on ongelma jos mulla onkin iltavuoro, esim. se myöhäisin.
Aina ke-pe on hänen työpäivät matkat mukaanlukien ovat noin 5.45-16.30. Ja joka kolmas viikko koko viikko noin. Jolloin huolimatta mun vuoroista hän voi viedä ja/tai tuoda.
Eli ongelma on ne yövuorot ja iltavuorot, eli jos mulla on työvuoro silloin, enkä saa vaihdettua, niin 4 päivää 3 viikossa joku haku ei onnistu.
Siskoni on luvannut auttaa, mutta en tiedä kehtaanko jatkuvasti vaivata. Joutuisin pyytämään joko meille yöksi tai että lapsi heille yöksi. Asuvat 3 km:n päässä ja ovat kyllä tuttuja lapselle. Heillä 2 kouluikäistä lasta (13 ja 11 v).
Miten te jäjestäisitte? Vuoropäiväkotiin, siskon avun varaan & sen varaan että saan muiden kanssa vaihdettua huonot vuorot pois?
Kommentit (9)
että voi auttaa kyllä. Olen itsekin auttanut heitä paljonkin, kun heillä oli päiväkoti-ikäisiä/pikkukoululaisia.
Tiedän, että työvuoroja voi koettaa vaihtaa päittäin. Mulla on pari tuttua tuolla töissä (eri osastolla, mutta tuntevat talon tavat). Nuoremmat, perheettömät saattaisivat mielellään vaihtaakin su-ma-ti vuoroja viikonloppuihin, vaikka pe-illan tai lauantain vuoroihin.
Pomolle sanoin, että työvuorot onnistuu... Sanoin että pari vuoroa kuussa on vähän kriittistä, mutta on luvassa apuja, jos menee päällekkäin. Jos olisin käynyt siinä arpomaan, eipä mulla sitä paikkaakaan olisi.
Eli keskustele vielä kerran siskosi kanssa ja sitten vielä tulevan pomosi kanssa voiko noita välttää. Itse pidän riippumattomuudesta ja vuoropäikkärin vapaudesta, mutta toisaalta sielä ei lapselle synny samanlaisia kaverisuhteita kuin tavallisessa pk:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse teeen kolmivuortyötä ja ukko aamu iltavuoroa, ja me toivotaan vuoroja, jotta eivät tule päällekkäin samat vuorot
eli ennen listan tekoa jo sumplitaan miten pyydetään, et ei vaan toinen toivo ja siten saa omalla työpaikallan närää aikaseks jatkuvilla toiveillaan
hyvin on toiminut kyllä
Ilman vuorohoitopaikkaa et jaksa tuota rumbaa kovinkaan kauaa. Saat jatkuvasti olla miettimässä hakemisia ja viemisiä, kuka, milloin, missä jne. On neuvolaa, lääkäriä ja ties mitä pakollista kuljetusta. Ja ainainen kiitollisuuden velka jos joku muu hakee lapsen.. Itse jaksoin kuukauden ja olin aivan loppu.. Sinnittelin 6kk ja sitten jättäydyin pois ja alotin säännöllisen päivätyön.
Mutta parhaiten sitä huomaa mikä toimii ja mikä ei, kun sitä hetken kokeilee!=) Hyvää työn alkua kuitenkin!
Minä jaksoin tuota rumbaa jopa puoli vuotta. Elämäni ylivoimaisesti stressaavin jakso. Ei sitä oikeasti voi jaksaa kauaa. Koko ajan se selvittely, että kuka missä ja milloin. Entäs jos joku unohtaa, tai siskosi sairastuu, tai saa yhtäkkiä tarpeekseen.
Ei se toimi pidemmän päälle, usko pois.
ollaan siis eri työpaikoissa. Miehellä on tuo rytmi, siinä ei voi muuttaa mitään tai toivoa.
Mulla ei voi toivoa, mutta voi vaihtaa ja työkavereita on paljon.
ap
itse teeen kolmivuortyötä ja ukko aamu iltavuoroa, ja me toivotaan vuoroja, jotta eivät tule päällekkäin samat vuorot
eli ennen listan tekoa jo sumplitaan miten pyydetään, et ei vaan toinen toivo ja siten saa omalla työpaikallan närää aikaseks jatkuvilla toiveillaan
hyvin on toiminut kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta eihän esim. neuvolaa on kuin kerran vuodessa, lääkärissä ollaan käyty tosi vähän, tyttö on terve kuin pukki (viimeksi lääkärissä jonkun flunssan takia viime vuoden lokakuussa.
Olen siis auttanut todella paljon siskoani, ottanut hänen lapsiaan viikoksi meidän mökille ym. kun hän on tarvinnut apua kesälomajärjestelyissä, ollut lapsenvahtina iltaisin, hakenut useasti päiväkodista, kun on ollut joku meno, vaikka heillä on normaalit työajat, kun olin kotiäiti hain ja vein vuoden joka viikko hänen nuorinta lsta harrastukseen, joka alkoi jo 16.15 ja kesti tunnin jne.
Ottaisin päivätyön, mutta kun ei ole tarjolla.
Ilman vuorohoitopaikkaa et jaksa tuota rumbaa kovinkaan kauaa. Saat jatkuvasti olla miettimässä hakemisia ja viemisiä, kuka, milloin, missä jne. On neuvolaa, lääkäriä ja ties mitä pakollista kuljetusta. Ja ainainen kiitollisuuden velka jos joku muu hakee lapsen.. Itse jaksoin kuukauden ja olin aivan loppu.. Sinnittelin 6kk ja sitten jättäydyin pois ja alotin säännöllisen päivätyön.
Mutta parhaiten sitä huomaa mikä toimii ja mikä ei, kun sitä hetken kokeilee!=) Hyvää työn alkua kuitenkin!
menee joskus meidän kannalta helpostikin, ettei satu päällekkäin aina joka päivälle.
Ihan varmuusvarana on kyllä äitinikin, joka on myös auttanut siskoani ja on luvannut tulla meille asumaan niiksi päiviksi, jos siskoni ei voi auttaa ja en saa vaihdettua vuoroa kenenkään työkaverin kanssa. Mummo asuu eri paikkakunnalla.
Jos se ei toimi, niin lähin vuoropäiväkoti on noin 10 km väärään suuntaan kummallekin meistä töihin nähden. Eikä meillä ole tällä hetkellä autoa. Kummatkin kuljetaan julkisilla ja mä pääsen pyörälläkin niin kauan kun ei oo lunta. Nykyinen päiväkoti on meiltä ihan lähellä.
Sen tarvii toimia vain vuoden, tai jos jatkoa on, niin kauemminkin.
ap
Minä jaksoin tuota rumbaa jopa puoli vuotta. Elämäni ylivoimaisesti stressaavin jakso. Ei sitä oikeasti voi jaksaa kauaa. Koko ajan se selvittely, että kuka missä ja milloin. Entäs jos joku unohtaa, tai siskosi sairastuu, tai saa yhtäkkiä tarpeekseen.
Ei se toimi pidemmän päälle, usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tee sitten ihan tosi selkeä lista kotiinkin, mistä käy ilmi, koska on sinun vuoro tai miehesi vuoro hakea tai noutaa. Siskollesi oma lista, milloin hänen apuaan tarvitaan.
Jos työpaikka on suht iso, jossa myös sinkkuväkeä, niin luulen kyllä että joku vaihtaakin ne päällekkäiset vuorot pois sulta, jos oot kerran valmis ottamaan heidän kannaltaan ikävämpiä vuoroja.
Jos sulla on aamuvuoro ja miehelläsi yövuoro, niin sinuna veisin lapsen yökylään edellisenä iltana. Pyytäisin viemäään päiväkotiin aamulla ja hakisin sitten itse kotiin tultua. Tai jos on aikaa hetki, niin nuku vähän, jos oot jo ennen neljää noussut.
Jos ei oo ennen ollut siellä yötä (koska asutte niin lähekkäin), koeta kerran niin, ettei oo mitään työvuoroa, vaan että voi tulla hakemaan/tuomaan jos ei millään onnistu.
Kova rumba se on, mutta kun sulla on kuitenkin apuja, voi se onnistua. Noissa tilanteissa joku au pair olisi hyvä, harkitse sitäkin, jos teillä on tilaa... tai joku säännö. Joku säännöllinen lastenvahti, joka voisi tulla yöksikin, olisi hyvä apu myös. Esim. Sivinasta tai joku tuttu luotettava tyttökin.
Eli keskustele vielä kerran siskosi kanssa ja sitten vielä tulevan pomosi kanssa voiko noita välttää. Itse pidän riippumattomuudesta ja vuoropäikkärin vapaudesta, mutta toisaalta sielä ei lapselle synny samanlaisia kaverisuhteita kuin tavallisessa pk:ssa.