Ihmettelen joidenkin äitien tarvetta kehua lapsiaan..
..esim.facebookissa kehutaan mitä kullannuppupallerot ovat taas puuhanneet vaikka totuus on-et rasavillejä lapsia ja ei varmaan aina niin seesteistä.Moni muukin sanoo huomanneensa saman ilmiön.Pitääkö sitä yrittää antaa perheestään loistavampi kuva,mitä se sit onkaan..
Kommentit (10)
että pää hajoo, voi v-ittu kun nuo hyppii seinille, menisivät nukkumaan jo jne. Jos mä nyt haluan kehua jostain normaaliasiasta,että onpas ollut rauhallinen päivä tänään, niin siinähän kehun, poista kaverilistastasi ni eipä tartte lueskella =D
Olen ajatellut, että tuo kehuminen vähintään yhtä paljon ko. äitejä itseään ja heidän mielialaansa nostamista varten, eräänlaista itsepsyykkausta. Ehkä perhe-elämä tuntuu hohdokkaammalta kun antaa siitä ulkopuoliselle hohdokkaan kuvan.
täytyy pitää mielessä. jonkun pitäisi tehdä kirja näistä av:n elämänohjeista. lasta kun ei saa tukistaa eikä huutaa muttei saa myöskään kehua.
Ihme juttu, mitä ikinä tekee niin joku vitun idiootti jaksaa valittaa. Get a life!
hiekkalaatikko kilpa pn pahempi kuin fb
täytyy pitää mielessä. jonkun pitäisi tehdä kirja näistä av:n elämänohjeista. lasta kun ei saa tukistaa eikä huutaa muttei saa myöskään kehua.
Ihme juttu, mitä ikinä tekee niin joku vitun idiootti jaksaa valittaa. Get a life!
mut jos asia ei pidä paikkaansa,sitä ihmettelen!Teeskentely paistaa niin läpi.
mitä lapsi tekee, aina on ihana ja täydellinen jne.
Joillakin aikuisilla ei ole omaa elämää ja he elävät lapsensa kautta.
on sen verran ailahtelevaa, että toisena päivänä kaikki on hirveää ja toisena päivänä kaikki tuntuu menevän niin sulavasti että laulattaa.
Ei se ole mitään oman kuvan kiillottamista, kun rehellisesti kertoo, että "ihanan rauhallista kun lapset nukkuvat" "lapset maalasi hienosti sotkematta" tai "olipa kiva ilta kotona". Ja pitäähän se paikkansa, vaikka aamulla hiekkalaatikolla sama äiti valitteli aamun olleen yhtä hulinaa ja huutoa.
Se että toisinaan on kamalaa, saa hyvät hetket tuntumaan todella ihanalta ja silloin haluaa hehkuttaa. Samoja onnen hetkiä sekin äiti kokee, arjen raskaudesta huolimatta.
on sen verran ailahtelevaa, että toisena päivänä kaikki on hirveää ja toisena päivänä kaikki tuntuu menevän niin sulavasti että laulattaa.
Ei se ole mitään oman kuvan kiillottamista, kun rehellisesti kertoo, että "ihanan rauhallista kun lapset nukkuvat" "lapset maalasi hienosti sotkematta" tai "olipa kiva ilta kotona". Ja pitäähän se paikkansa, vaikka aamulla hiekkalaatikolla sama äiti valitteli aamun olleen yhtä hulinaa ja huutoa.
Se että toisinaan on kamalaa, saa hyvät hetket tuntumaan todella ihanalta ja silloin haluaa hehkuttaa. Samoja onnen hetkiä sekin äiti kokee, arjen raskaudesta huolimatta.
Välillä on veemäistä, mutta toisena hetkenä lapsista nauttii oikeasti.
Täällä oli vähän aikaa sitten ketju, jossa ihmiset valittivat, että eivät jaksa lueskella fb-kavereiden negatiivista valitusta. Kumpi onkaan sitten parempi?
itse ihmettelisin vielä enemmän niitä, jotka urputtaa kuinka kamalia ja villejä kakaroita noi on taas ollut koko päivän...Eiköhän lapsia kannata hankkia jos osaa nimenomaan ammentaa niistä sen päivittäisen ilon ja ihmeen esiin eikä märehtiä sitä tosiasiaa, että osaavathan ne olla vaikeitakin.