Lue keskustelun säännöt.
Onko muita näin herkkiä lapsia, onko tää normaalia?
26.08.2009 |
Tyttöni noin 4 v (ihan hitusen alle) aloitti päiväkodissa elokuun alussa. Hän ottaa kauhean vakavasti sen sosiaalisen pelin, mitä tuolla harrastetaan. Eli sen, että aina välillä joku sanoo "en leiki sun kanssa". Vaikka sitten toisena päivänä/saman päivän sisällä leikkisikin.
Hän esim. viime yönä pariin otteeseen huusi "kukaan ei leiki mun kanssa". Kun aamulla kysyin, kuka siellä ei leiki sinun kanssasi, vastasi yhden 5-v tytön nimen ja sanoi, kyllä se sitten joskus leikkii kuitenkin.
Hän ei siis ymmärrä, että joskus kelpaa, mutta joskus ei. Pitäisi kelvata aina tai ei koskaan.
Hän oli viime vuoden päiväkerhossa 2 x viikossa aamupäivät. Joten hoitokokemusta on, mutta oikeastaan vasta keväällä ne kaverit muodostuivat noin tärkeäksi (mikä on luonnollista ikäkauteen liittyvää). Ja siinä kerhoryhmässä hän sai kavereita, kaikki olivat 3-vuotiaita (2005 syntyneitä). Oli siellä yksi pomottajatyttö, joka yritti peluuttaa tyttöäni, mutta hänellä oli muu hyvä ystävä kumminkin koko ajan. Siitä pomottajatytön käytöksestä keskusteltiin kyllä keväällä paljonkin.
Mitä tälle voisi tehdä? Ja milloin hän oppii ottamaan tuon tarpeeksi keveästi, eikä niin kuolemanvakavasti? Olen kyllä sanonut, että leikkiihän se tyttö sun kanssa ja onhan sulla sitten aina joku muu kaveri, jonka kanssa leikkiä ja että tädeille voi mennä kertomaan, jos tulee paha mieli jostain tuommoisesta.
Oma tyttöni vieroksuu vain niitä lapsia, jotka ovat arvaamattomia, esim. väkivaltaisia ym. Ei oo siis vielä pelannut tätä peliä itse.
Kommentit (9)
Kun hän siirtyi pienestä hoitoryhmästä isoon päiväkotiryhmään 4-vuotiaana, meillä oli ihan samanlaista. Hän saattoi illalla itkeä, ettei halua mennä päiväkotiin, ja lopulta syyksi selvisi, että joku oli sanonut "en leiki sun kanssa" tai "sulla on ruma tukka" tai muuta vastaavaa.
Ihan sydäntä särki toisen puolesta, mutta vähitellen herkkä nahka kai paksunee, kun itkut ovat vähentyneet. Raakaa on peli, kun noin pienen pitää oppia tämän raadollisen maailman tavoille :-(. 5-6 -vuotiaat tytöt, varsinkin eskari-ikäiset, alkavat olla todella taitavia sosiaalisessa pelissä ja äärettömän ilkeitä niin halutessaan. Pelottaa oikein, millaisia kouluikäiset osaavat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin eskari jo. Tämän syksyn teemana on ollut "kun kukaan ei leiki eskarissa mun kaa". Tähän asti poika leikkinyt pääasiassa sisarusten ja serkkujen kanssa myös kerhossa ollessaan. Ei siis ole juurikaan joutunut miettimään kaveriasioita. Kysyin nyt eskariopelta miten on kun poika valittaa että kukaan ei leiki. Opettaja sanoi että kyllä poikani kanssa leikitään. Hän on mukana pelaamassa jalkapalloa jne. yhteisleikkejä. Se mitä ei ole on ns. kaksinleikit koska luokan pojat pääasiassa leikkivät yhdessä isona porukkana. Omani taas haluaisi nyhrätä jonkun kanssa kaksin ja loukkaantuu jos on kysynyt jotain toista leikkimään kaksin ja tämä haluaa leikkiä muidenkin kanssa. Ja vaikka poikani voisi olla leikissä mukana ei se hänelle sitten kelpaa jos ei kaveri leiki kaksin.Opettaja sanoi että pitää kyllä huolta ettei kukaan jää yksikseen.
Juteltu on pojan kanssa että pitää sopeutua perukkaan ja leikkiä muidenkin kanssa kuin vain sen yhden kivoimman kanssa. Ja joskus jollain lapsilla saattaa olla leikki menossa johon eivät halua muita ja sitäkin pitää kunnioitaa.
Isosiskollaan on paljon kavereita joiden puheissa usein vilisee että en voi sun kaa leikkiä tänään kun leikin Maijan kanssa. Seuraavana päivänä sitten taas leikkivät keskenään. Aluksi tyttöä tämä harmitti ja valitti kun ei ole kaveria mutta ajan kuluessa on oppinut tämänkin hyväksymään ja saattaa nyt sanoa että en sitten voinut mennä Maijalle kun siellä oli jo Tiina mutta enenkin tänään hakemaan Leenasa ja olen sitten huomena Maijan kanssa. Eli siis aikanaan nuo lasten väliset kiemurat tulevat tutuiksi ja lapsikin oppii asian hyväksyään. Kurjalta tietysti tuntuu jos lapsi vailtta yksinäisyyttään ja kannattaakin tarkistaa PK:sta että siellä kuitenkin leikkii jonkun kanssa eikä lapset esim. eristä leikeistää jolloin kyse on kiusaamisesta.
puhua tuosta jännityksestä päiväkodin hoitajien kanssa. varmaan olet puhunutkin, mutta uudestaan vaan.
On keinoja lievittää sitä, mm. että leikit sovitaan eri tavalla. Että on vaikka kuvat seinällä eri leikeistä/leikkipisteistä (tyyliin junarata, leikkikeittiö, legot ym.) ja jokainen lapsi valitsee tekemisen laittamalla oman kuvan tekemisen luo. Oli siinä joku toivomus, että noin 4-5 olisi samassa leikissä, eikä 10 yhdessä ja toisessa 2, mutta yleensä se jakaantuu luonnostaan.
Näin valitaan tekeminen eikä kaveria. Leikistä tulee pitkäjänteisempää ja stressi leikkikaverin valinnasta vähenee. Meillä päiväkodissa hoitajat itse tekivät tuon auttaakseen asiaa.
Tavallaan meillä sama tilanne, kun se viime vuoden hoitoryhmä oli pieni (12 lasta, hyvin harvoin kaikki paikalla) ja 2 Ltoa. Nyt isompi ryhmä, 22 lasta, 3 hoitajaa (taitaa olla 2 ltoa).
Toivoin että olisi löytänyt heti yhden hyvän kaverin, joka suojaisi tältä, mutta ikävä kyllä ei eikä kerhosta tulleet 4 hyvää kaveria (2 tyttöä ja 2 poikaa) tulleet samaan päiväkotiin.
ap
Kun hän siirtyi pienestä hoitoryhmästä isoon päiväkotiryhmään 4-vuotiaana, meillä oli ihan samanlaista. Hän saattoi illalla itkeä, ettei halua mennä päiväkotiin, ja lopulta syyksi selvisi, että joku oli sanonut "en leiki sun kanssa" tai "sulla on ruma tukka" tai muuta vastaavaa.
Ihan sydäntä särki toisen puolesta, mutta vähitellen herkkä nahka kai paksunee, kun itkut ovat vähentyneet. Raakaa on peli, kun noin pienen pitää oppia tämän raadollisen maailman tavoille :-(. 5-6 -vuotiaat tytöt, varsinkin eskari-ikäiset, alkavat olla todella taitavia sosiaalisessa pelissä ja äärettömän ilkeitä niin halutessaan. Pelottaa oikein, millaisia kouluikäiset osaavat olla.
Hän kuulemma kumminkin leikkii jonkun kanssa, eli ei oo yksin. Mutta se peli vähän häntä hämää.
Muuten, oletko koettanut rikkoa tuota 2 tytön kuviota isonsiskon kohdalta tyyliin, että kutsupa sekä Maija että Tiina tai peräti Leenakin mukaan... Mä olen tietoisesti tehnyt tuota, koska yritän, että tytöt voisivat leikkiä isommalla porukalla eikä aina nyhjätä parittain.
Nuorempi lapseni on poika, ja hänellä on ehkä tässä mielessä helpompaa... Nyt on vielä niin pieni 2 v 2 kk), ettei vielä ole peliä käynnissä.
ap
Tosin eskari jo. Tämän syksyn teemana on ollut "kun kukaan ei leiki eskarissa mun kaa". Tähän asti poika leikkinyt pääasiassa sisarusten ja serkkujen kanssa myös kerhossa ollessaan. Ei siis ole juurikaan joutunut miettimään kaveriasioita. Kysyin nyt eskariopelta miten on kun poika valittaa että kukaan ei leiki. Opettaja sanoi että kyllä poikani kanssa leikitään. Hän on mukana pelaamassa jalkapalloa jne. yhteisleikkejä. Se mitä ei ole on ns. kaksinleikit koska luokan pojat pääasiassa leikkivät yhdessä isona porukkana. Omani taas haluaisi nyhrätä jonkun kanssa kaksin ja loukkaantuu jos on kysynyt jotain toista leikkimään kaksin ja tämä haluaa leikkiä muidenkin kanssa. Ja vaikka poikani voisi olla leikissä mukana ei se hänelle sitten kelpaa jos ei kaveri leiki kaksin.Opettaja sanoi että pitää kyllä huolta ettei kukaan jää yksikseen.
Juteltu on pojan kanssa että pitää sopeutua perukkaan ja leikkiä muidenkin kanssa kuin vain sen yhden kivoimman kanssa. Ja joskus jollain lapsilla saattaa olla leikki menossa johon eivät halua muita ja sitäkin pitää kunnioitaa.
Isosiskollaan on paljon kavereita joiden puheissa usein vilisee että en voi sun kaa leikkiä tänään kun leikin Maijan kanssa. Seuraavana päivänä sitten taas leikkivät keskenään. Aluksi tyttöä tämä harmitti ja valitti kun ei ole kaveria mutta ajan kuluessa on oppinut tämänkin hyväksymään ja saattaa nyt sanoa että en sitten voinut mennä Maijalle kun siellä oli jo Tiina mutta enenkin tänään hakemaan Leenasa ja olen sitten huomena Maijan kanssa. Eli siis aikanaan nuo lasten väliset kiemurat tulevat tutuiksi ja lapsikin oppii asian hyväksyään. Kurjalta tietysti tuntuu jos lapsi vailtta yksinäisyyttään ja kannattaakin tarkistaa PK:sta että siellä kuitenkin leikkii jonkun kanssa eikä lapset esim. eristä leikeistää jolloin kyse on kiusaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekemisen valinta-juttu! täytyy ehdottaa omaan tarhaan. Mun 4-v lapsella samoja oireita kuin ap:lla, mutta koko päiväkoti ihan uusi, joten osittain menee kai sen piikkiin, että kaikki hakee paikkaansa. tytttöni siirtyi sinne toisesta, kauemmasta mutta vakiintuneemmasta päiväkodista. Ja siellä ei ollut tuota, tosin rhmä oli 1-3-vuotiaat.
tuo kokemus on ihan kaikilla isossa lapsiryhmässä olevilla. Myös niillä, jotka eivät siitä niin herkästi puhu ja "valita". ja varmasti niillä "pomottajillakin" on paineita asian suhteen. itse len ottanut asian ikään kuuluvana ikävänä piirteenä ja ainakin pihassa naapuruston äitien kanssa karsitaan tuota piirrettä kovallakin kädellä. PK:ssa ja koulussa siihen on kuitenkin opittava/totuttava, varsinkin tyttöjen keskuudessa.
itse olen yrittänt puhua tytölle, että hän ei ainakaan sulkisi ketään pois leikistä ja silloin saa aina leikkikaverin, kun kohtelee muita hyvin ja ottaa mukaan leikkiin. jos joku ei sinun kanssasi halua leikkiä, niin mene vain muiden kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu eli meillä kyllä isosiskon kohdalla ollaan onnistuttu hyvin siinä etä leikkii mielellään isoissa porukoissa. Meillä on usein 2-4 tytön kaveria leikkimässä omien lasten lisäksi eli saattaa olla liki kymmenen lasta kerrallaan. ongelma tuleekin siinä että kavereille ei pääse kuin yksi kaveri kerrallaan eli jos joku on jo ehtinyt sopia että menee tuolle kaverille jonka kanssa tyttönikin haluaisi leikkiä jää tyttöni tietysti vaille sitä kaveria. Onneksi on oppinut tämän hyväksymään vaikka alkuun on urhetta tuottanutkin. Tämä ongelma tuli vasta kun meni kouluun. Sitä ennen leikkinyt naapurin lasten kanssa. Meillä siis kotihoidetut lapset. Tosin pihapiirissä oli aika ikävä syrjimis juttu tyttärenikin kohdalla kun hän oli alle koulu ikäinen. Tytärtäni siis syrjittiin ja meni kiusaamisen puolelle.
muuten tyttö on hyvin reipas, tomera, iloinen, ulospäinsuuntautunut, valoisa, rohkeakin. Myös esim. kerhon tätien milstä. Ei syrjäänvetäytyvä tai ujo luonne. Joten tuli vähän yllätyksenä, että ottaa noin kovasti luonnon päälle. Vaikka olenkin toki aina tiennyt, että päälle päin hyvin reippaassa tytössä on se herkkäkin puoli.