Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onneton YH-äiti: auttaisitteko? Viisaita neuvoja kaivataan..
24.08.2009 |
Avioerosta, rankasta sellaisesta aikaa 1.5-vuotta. Vieläkään ei koe että olisi toipunut, toisinaan kaipaan ex-miestäni vielä kovin. Lapsia on kaksi jotka jäivät erossa minulle. Käyvät isällään säännöllisesti. Ensimmäisen puolen vuoden eron jälkeen elin kuin sumussa jonka jälkeen vuoden nautin kovin sinkkuelämästä, lähinnä siis siitä että sain tehdä mitä halusin (kun lapset oli isällään) vaikka maata perse homeessa perjantaista sunnuntaista sohvalla jos niin huvitti. Myös arki lasten kanssa oli kaiken shokin jälkeen hyvää, nautimme siitä.
En oikeastaan kaivannut ketään vaikka sitten joskus erehdyinkin suomi24:n treffipalstalle. Tapasin siellä puoli vuotta sitten miehen jonka kanssa menin treffeille, toisille ja kolmansille. En koskaan, missään vaiheessa mitenkään erityisemmin rakastunut tai kokenut mitään huumaa (jos se enää koskaan on edes mahdollista) mutta asiat tuntu hyviltä. Treffailtiin, yritin kertoa asioista, etten ole valmis syöksymään mihinkään, haluan edetä hitaasti, hän lupasi ymmärtää. Pikku hiljaa tuli esille mustasukkaisuutta, ei mitään sairasta, vaan pientä, kuka lähetti tekstarin yms. Pieniä syyttelyitä, onko toista tai muuta. Hän myönsi lukevansa mun tekstareita, niistä tuli sanomista. Lähettelen liikaa tekstareita kavereiden kanssa, olen liikaa koneella, puhun liikaa puhelimessa, liikaa menoja ystävien kanssa yms. Pientä sanomista, pieniä mielipahoja, asioista vääntämistä. Tällä miehellä ei ole yhtään kaveria, ei mitään harrastuksia. Itsellä taas on paljon kavereita, menoja, ystäviä ja harrastuksia niin lasten kuin yksinkin. En kuulemma anna tarpeeksi huomiota, pitäisi olla useimmin yhdessä, kylki kyljessä sohvalla, seksiä paljon. Ilmoille tuli yhteen muuttamista, tuntui että hän on jatkuvasti meillä, ei kuitenkaan osallistu mielestäni tarpeeksi arjen pyöritykseen. (ei tee ruokaa, ei juurikaan siivoa, ei ole lasten kanssa..) Pieniä riitoja, vääntämistä asioista. Yritin puhua asioista, tarvitsen omaa aikaa, aikaa lasten kanssa keskenään, ettei hän voi elää minun kauttani. Jokainen on oman onnensa seppä.
En tiedä mitä tekisin. Jatkanko hänen kanssaan, kuuntelen naputusta, epäluottamusta ja yritän poimia niitä pieniä hyviä asioita mitä hänessä kuitenkin on. Vai uskonko vielä edelleen sellaiseen pysäyttävään rakkauteen, että sellaista vielä olisi ja tulisi minunkin kohdalleni? Vai ”tyydynkö” tähän kun kuitenkin perusjutut on kunnossa? Onko hänestä parempia miehiä vielä?
Tuntuu etten ole vielä kunnolla toipunut erostakaan, oman elämän hallinta on ihan retuperällä, kaipaan yksinäisyyttä, sellaista oman elämän valtiaana olemista.
Mistä tiedän mitä teen ja onko ratkaisuni oikea?
Kommentit (12)
perusjutut ei ole kunnossa, jos noin pian tulee noin paljon sanomista SUN OMASTA ELÄMÄSTÄSI.
Jättäisin mokoman miehen ja äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että haluaisit kuitenkin vielä olla yksin hetken. Itse halusin eroni jälkeen saada omat asiani kuntoon ennen uutta suhdetta. Aikaa meni kolmisen vuotta ennen kuin edes aloin miettiä miehiä.. Joten suosittelisin sinua nyt pysähtymään ja ottamaan aikaa itsellesi. Voimia!
Minusta kuulostaa erittäin hälyyttävältä. Pärjäät taatusti paremmin sinkkuna (ja voi tehdä sinulle ihan hyvääkin). Toivottavasti kohdallesi osuu joku päivä myös iha oikea rakkaus. Tsemppiä!
Jätä ihmeessä se mies ennen kuin huomaat että asutte virallisesti yhdessä ja asiat vain pahenevat. Jätä se ajoissa!
Jos tuntuu, että tökkii vain yhdessäolo ja ainakaan entiseen verrattuna ei ole parantunut mies, niin älä jatka. Tapaile useampia ja varmasti löydät vielä juuri sen oikean.
Niin tein itekin ja löytyi se elämän rakkaus, jonka kanssa nyt naimisissa ja lapsia ja vielä lisää tulossa. Aikaa näitten todellisten suhteitten välillä oli n. 4 vuotta. Eli älä hätäile, tapaile muitakin ja nauti yksinolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaisella miehellä todellakaan ole kaikki kunnossa! Kuten sanoit,olet kokenut rankan avioeron,joten älä todellakaan tyydy tuollaiseen. Miksi ihmeessä kestät tuollaista marisijaa?!?
t. yh 5v,kunnes monien "kokeilujen" ;) jälkeen tuli vastaan MIES,joka vei jalat alta.
Kyllä, on olemassa yhä edelleen niitä miehiä, että kaikki asiat vain osuvat kohdalleen. Itsekään en oikein tätä uskonut eroni jälkeen, mutta nyt olen 2 vuotta seurustellut ihanan miehen kanssa ja olen todella onnellinen. Meillä molemmilla on 2 lasta (yhteensä 4 siis) ja tietysti aika paljon menoja lasten harrastusten yms. takia.
Emme koskaan moiti toisiamme arkikiireistä, olemme yhdessä kun ehdimme, useampana päivänä viikossa kuitenkin. Emme asu yhdessä, vielä ei ole kiirettä.
Minusta suhteenne ei kuulosta järin hyvältä. Sinä vaikutat osaavalta ja pystyvältä, mies takertuvaiselta. En usko, että tuon miehen kanssa onnesi löydät. Päinvastoin mies yrittää jo nyt monin tavoin jarrutella elämääsi. En hyväksyisi myöskään sitä, että mies lukisi tekstiviestejäni. Olen itse aina puhelimen suurkuluttaja, mutta ei se kyllä miestäni häiritse. Hänestä on normaalia, että meillä molemmilla on myös "omaa" elämää, toisin sanoen molemmat voivat myös harrastaa omia juttujaan, käydä ystävien kanssa ulkona syömässä tms. Silti olemme todella paljon yhdessä.
Uskon, että tiedät sydämessäsikin, että tämä ei ole se oikea. Minusta tuntuu siltä, että viihtyisit vallan mainiosti yksinkin lastesi kanssa ja saisit taas päättää omasta elämästäsi!
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille kaikille vastauksista, kannustavista, asiallisista vastauksista :)
Yhden eron jälkeen ei kannata tyytyä huonoon suhteeseen, vaikka "perusjutut" olisikin kunnossa. Luottamus on myös perusjuttu ja sitähän ei tuolla miehellä sinua kohtaan riitä. Ja millään käytöksellä ei saa tuollaista mustasukkaisuutta loppumaan.
Siis JSSAP. Lapsiesikin takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole niin väliä, mutta normaalia olisi, että sinun annettaisiin mennä, tulla ja olla mitä olet. Se, että lukee viestejäsi, on muuten laitonta. Luulen, että ongelma pahenisi, ja lopulta et miehen mielestä saisi edes seurustella lapsiesi kanssa. Jätä mies parantelemaan itsensä. Sinun itsetunnolleen, hänestä on vain haittaa.
Kuulostaa narsistilta, ja vaikkei olisikaan, jo pelkkä mustasukkaisuus (selvästi sairaalloinen) on liikaa. On sinusta mustauskkainen jopa kavereilleen, huh! Lapsesikin tulisivat kärsimään, jos antaisit hänen muuttaa luoksesi. Eroa ihmeessä!
Alue: Aihe vapaa
Ansaitset parempaa, tiedät sen itsekin. Kuulostaa siltä että saat elämästäsi ihanan vaikkei se kaiken pysäyttäväkään koskaan osuisi kohdalle. Siis jätä se mies.